sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Pauliina Haasjoki: Hiukset



Pauliina Haasjoki on rustaillut valtoimenaan hulmuavan Hiukset -runoteoksen.

Runoteos on saanut suitsutusta ainakin Hesarissa ja Keskisuomalaisessa.

Haasjoen tapa kirjoittaa irrallisesti ja vuolaasti on luultavasti hieno taito.

Tämä on siis varmasti hieno teos?

*****

Itse vain inhoan tällaista sanojen sekamelskaa ja merkitysten mahdottomuutta. Mitään mittaa ei ole, mitään merkitystä en löytänyt, ei ole otsikoita eikä runon nimiä.

Hiukset -sana on teoksessa mainittu monesti.
Sivulla 26 vielä suhteellisen selvässä lauseessa
"Halavat, ne riiputtavat hiuksiaan".

Sivulla 37:
"Hiukset ovat elävän olennon liikettä 
koordinaatistossa".

Laitan sivun 40 kolme viimeistä säkeistöä

Sitten tuon sinut tähän missä istut
Sitten tanssimme yöhön sillalle

On levitetty yö

hiukset

Sivun 44 alussa mainitaan Hiukset rannalla, "runo" tai sivu loppuu riveihin
Sitä joka kulkee ohi mustien aukkojen tietokoneen
ja puhuu sille vakavasti.

Vakavasti ottaen en ymmärtänyt koko teoksesta yhtikäs mitään. Siinä kylläkin monesti luultavasti käsiteltiin avaruutta, mustia aukkoja, madonreikiä ja puhuttiin hiukkasten mm. neutriinojen duaaliluonteesta, asiasta mistä itsekin jotain ehkä luulin tietäväni. Nyt tiedän, etten tästä tietänyt mitään, enkä ymmärtänyt.

Sivu 50 päättyy

Fotoniin liittyy aalto. Se kertoo fotonille miten olla ja minne mennä.

Aavemainen neutriino halki hiusten

Hiusten halkomista ei ole tunnustaa, että tästäkään en ymmärtänyt mitään, kuten en siis koko teoksestakaan.

****
Teostiedot
Pauliina Haasjoki: Hiukset
Otava 2013
Sivumäärä 60.

Opus, jonka luin oli kirjaston. Ihmettelen edelleen, ymmärsikö kukaan tästä mitään. Annoin erään lyyrikon lukea tätä opusta, hän kahlasi jonkin aikaa ja luovutti. Hänen kauniit pitkät hiuksensa hapsottivat selaamisesta sekaisena, lukemisesta tuli hänellekin outo olo.

Kirjainten kakofoniaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti