Malin Stehn: Tunkeilija talleilla

Malin Stehn: Tunkeilija talleilla, alkuteos Inräktare i stallet, suomentanut Nina Mäki-Kihniä, Pollux-hevoskerho 2010 , sivumäärä 150.

Malin Stehnin Tunkeilija talleilla on sujuvasti kirjoitettu kirja minusta ala-asteikäisille luultavasti tytöille.  Kirjan päähenkilö on yläasteikäinen Sofie Lindquist, joka on muuttanut hiljattain Lontoosta Etelä-Ruotsiin Malmön lähelle ja on alkanut käydä enonsa omistamilla Humblebyn ravitalleilla. Sofie on saanut uusia ystäviä Ruotsista kuten Zoen ja serkkunsa Isabellen, Kilpailevan ravitallin poika Adam on alkanut pyöriä Sofian mielessä. Joululomaksi tulee Sofien sisar Emma ja kaveri Jojo Lontoosta Sofien kotiin.

Sofie on ihastunut Adamiin. Nuorta ihastusta koetellaan. Isosisko kiusoittelee, ja viattomissa juhlissa syntyy kitkaa, kun Adam riitelee Isabellan kanssa hevosen pidosta. Myrskyksi sanaharkka muuttuu, kun Isabellen isän (ja Sofien enon) tallin seinään ilmestyy spreijaus ELÄIN RÄÄKKÄÄJÄ. Tämän jälkeen säilöheinäkääröjä viillellään. Kun tekijöillä on vihreät takit epäilykset kohdistuvat Adamiin, jolla sattuu myös olemaan vihreää verkaa yläruumiinsa peittona. Jojo ja Sofie saavat toimia "salapoliiseina" ja tekijät lopulta selviävät ja Sofien eno pyytää heidät keskustelemaan asiasta. Spreijaajien mukaan ravi ei ole luonnollista hevoselle, ja hevoset laitetaan liian koville ja niitä hoidetaan huonosti.
---
Jokkeilua:  En tunne raviurheilua syvällisesti, mutta ratsuhevoskokemukseni pohjalta luulen, että hevosta ei saa väkisin ravaamaan eikä kilpailemaan. Huippuhevosia kohdellaan tosi hyvin ja ihmiset pitävät lemmikeistään hyvää huolta. Tutustuin Suomen Hippoksen sivulla ohjeisiin ja myös määräyksiin, on pdf:nä täällä. Ne ovat todella perinpohjaiset. Minusta eläinrääkkäykseen on puututtava ja puututaan.
---
Näitä samoja asioita tuo esiin myös tallin omistaja, mutta dialogi ei muuta eläinaktivistien kantaa, mutta aikaansaa välirauhan.

Jouluna avataan paketteja, ja Sofie löytää Adamista ehkä rakkauspakkauksen, mutta kovin viatonta on hevosaktiivien "seurustelu"

*****
Hevosten hoitoa ei juuri ehditä tässä tallikirjassa muun juonen pohjalla juurikaan pöyhimään. Minua kummastuttivat kirjan laidunjutut. Teoksessa puhutaan, että on pakkasta ja lumisadetta. Lunta on Malmön lähellä todella paljon jo ennen joulua, joka ihmetyttää näin lumettomina talvina. Olisivatko ravurit olisivat laitumella päivin ja öin paukkupakkasessa ja lumessa? Jos lunta on maassa, ei minusta kannata edes puhua laitumesta. En itse pitäisi lämminverisiä hevosia laitumella yötä päivää lumella ja pakkasella, eri asia on jonkinlainen ulkoiluaitaus. Villihevoset tosin pärjäävät ulkolaitumella, mutta hieman etelämpänä, tosin vuoristoissa on öisin kylmää ja tuulista. Ehkä ottaisin ne ravurit kuitenkin sisälle yöksi talviaikaan. Muutenkin hevosen hoidosta jätettiin teoksessa miltei kaikki mainitsematta. Luultavasti ravihevosiakin harjataan ja hoidetaan ja ruokitaan huolellisesti, kengitetään, puhdistetaan kavioita ja luultavasti niillä ajetaan muulloinkin kuin raviradalla kilpailuissa. (En ole hoitanut enkä valmentanut ravihevosia).

Jojo (on siis tyttö) on ihastunut Lontoon ruotsalaisessa koulussa poikaan nimeltä Jocke, joka Sofien mukaan oli suurinpiirtein seinätapettia.
*****
Malin Stehn (s.1969) asuu Malmössä ja on kirjoittanut tätä Stall Humlebygården -sarjaa kuuden osan verran, tämä on kuudes osa, hän on kirjoittanut myös Starlight -sarjaa kuuden osan verran ja muita lasten ja nuortenkirjoja Lundeby-, Ted-  ja Klubb S.OS -sarjaa sekä muutaman yksittäisen lasten ja aikuisten kirjaa. (Lähde kirjailijan omat ruotsinkieliset sivut täällä).