Ruotsalainen Pär Lagerkvist (1891 - 1974) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1951.
Lagerkvistin proosatuotanto on merkityksellinen ja hieno, vaikka olen lukenut vain yhden romaanin ja yhden novellin. Lagerkvist kuitenkin mainitaan ruotsalaisen modernismin uranuurtajana. Hän on julkaissut tiettävästi seitsemän runoteosta.
Nobelin sivuilla hänen palkintoaan perustellaan seuraavasti:
"for the artistic vigour and true independence of mind with which he endeavours in his poetry to find answers to the eternal questions confronting mankind". Eli runous mainitaan ja se, että ihmiskunta löytäisi vastauksia ikuisiin kysymyksiin.
Viljo Kajava on kääntänyt seuraavan Pär Lagerkvistin runon.
Tuska, tuska on osani
Tuska, tuska on osani
kurkkuni haava,
sydämeni huuto maailmassa.
Jähmettyy vaahtoinen pilvi
yön karkeassa kädessä,
nousevat metsät
ja jäykät kunnaat
niin karuina
taivaan kutistunutta holvia kohden.
Ensimmäiseeen pisteeseen asti, ja säkeistö vielä jatkuu ja paranee, ja säkeistöjä on monia, mutta jo esimerkki runosta osoittaa kuinka moderni ja ilmaisuvoimainen on Pär Lagerkvist ja kuinka hyvin Kajava on sen kääntänyt.
***
Lagerkvistin Kääpiö-kirjasta olen blogannut näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti