Chileläinen Pablo Neruda (1904 - 1973) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1971.
Runoilijan ristimänimi on Neftalí Ricardo Reyes Basoalto (wikipediassa on vielä pidempi nimi).
Veturinkuljettajan poika oli diplomaattina Kauko-Idässä ja 1930-luvulla sisällissodan repimässä Espanjassa, joka muovasi syvästi Nerudan maailmankatsomusta punaisemmaksi. Tämä maailmankatsomus -asia ei juuri ilmene palkinnon perusteluissa: "for a poetry that with the action of an elemental force brings alive a continent's destiny and dreams". Kuten alla olevista muutamasta lainauksista selviää Nerudan runous on niiltä pieniltä osin kuin minä tiedän VAHVAA, joten minusta perustelu on laimea.
Aale Tynni on kääntänyt runon Kävelyllä josta otan vahvan "palasen"
Kävelyllä
...
En halua jatkaa juurena enkä hautanakaan,
en ruumishuoneena, kellarikerroksena,
kylmissäni ja tuskaan kuolemaisillani
Pentti Saaritsa on kääntänyt runon Machu Picchun huiput I- X11 pitkä runo, mutta poimin vain osat VIII:sta sekä XII:sta
Rakas, rakkaimpani, älä kajoa rajaan,
älä palvo uponnutta ihmispäätä
sekä
näyttäkää ruoskat jotka vuosisatojen halki ovat pureutuneet haavoihin
ja verenkarvaisina kiiluvat kirveet.
Olen tullut puhumaan teidän kuolleella suullanne.
Tämä antaa valjun kuvan kokonaisuudesta, mutta osoittaa kuinka vahvan ilmaisun runot antavat
***
Toisen nobelistin eli Mario Vargas Llosan teoksessa Vuohen juhla, päähenkilö diktaattori lukee runoa viattomalle tytölle, jolle tekee tuhoavan tempun (en avaa juonta enempää). Tekstin mukaan seuraava runo olisi Pablo Nerudan, onko se on minulle täysi mysteerio, mutta jos on, niin on. Llosan teoksen konteksti on hirveä. Runo tai onko se oikeasti runo on teoksessa rivittämättä, eli kirjaan se "pötköön"
Pidän sinusta kun olet vaiti sillä silloin olet kuin poissaoleva; on kuin silmäsi olisivat karanneet ja sulkenut suusi Viimeinen 24:s luku sivu 589/607. Suomentaja kirjalla on Sulamit Hirvas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti