Kalle Tamminen: Elämä, sarja katkenneita hetkiä

Kalle Tamminen: Elämä, sarja katkenneita hetkiä, 2013, Kustannusosakeyhtiö Hai.

Runoteos on viisiosainen ja 64-sivuinen. Se on hyvin arkisen maskuliininen.

Runoteoksen I-osan ainoassa  Täällä-runossa lukija niitataan tänne, missä kulissit sortuvat, naapuri paiskaa ovensa kiinni ja koruja helistellään juoksumatolla. Jos pitäisi valita yksi runo koko teoksesta, Täällä olisi minun valintani. Rehellinen, hyvin rehellinen runo.

II-osassa eletään kevättä ja kesää, oikeasti, läsnä hiekkapölyssä, spuget pummaavat euroa, eikä se vituta (ei minuakaan). Näkökulma on runon minun, kuten kolmannessakin osassa.

Runoteoksen neljäs osa puhuu pienesti parisuhteesta. Arkisista huomioista kipupisteistä, alemmuuskompekseista, ja lopusta. Tästä osiosta erityisesti pidin. Tamminen on sanallistanut sanattoman suhteen kaaren.

V-osa kertoo jo pitkiä tarinoita, joissa vilahtavat Melleri, Carver ja Bukowski.

Runot ovat loppusoinnuttomia, mutta soivat rytmillä. Tamminen käyttää vaihtelevasti riveillä eri määrää sanoja. Joskus runot alkavat kolmen sanan ryppäinä:
Pyhäpäivä, tuoli ja parveke,
Kissa katselee ikkunalaudalla,
J osti kämpän 

Nimirunokin alkaa kolmisanaisesti
Kahvilassa vasten tapojani
istun kaverin kanssa ...

Elämä on. Sarja katkenneita hetkiä. Tammisen runoteokset sopivat niihin tai niiden väliin.
*****
Kirjan kannesta ja taitosta vastaa Jussi Virratvuori, tyylikäs kansi, joskaan ei liity suoraan teokseen.

Kalle Tamminen debytoi mainiolla esikoiskokelmalla Pygmi, arvio täällä.

Valkeakosken Sanomat on kirjoittanut hänestä Pygmin aikoina näin. Tamminen on löytänyt esikuvakseen Charles Bokowskin, jonka karheaa tyyliä olen analysoinut täällä.

Tammisen neljäs kokoelma Enkelten baari on arvioitu täällä.