Muumilaakson marraskuu ylioppilastehtävänä

Muumilaakson marraskuu ylioppilastehtävänä

Keväällä 2014 yo-kokelaat olisivat voineet valita äidinkielen essee-kokeen kirjoitustehtäväksi seuraavan ”Mitä Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu -kirjan luku (s. 6–8) kertoo peloista ja niiden hallinnasta?”

Katkelma on kolmannesta luvusta Vilijonkan ikkunan pesusta, joka johtaa katolle … katkelma alkaa sanoin ” Eräänä marraskuisena torstaipäivänä sade lakkasi ja Vilijonkka päätti pestä ullakkokerroksen ikkunat…”

Jos olisin kokelas, kommentoisin myös kirjan piirrosta, jossa Vilijonkka on katolla. Keho on jännittynyt, jalat näyttäisivät tärisevän ja silmät ovat laajenneet. Ainakin kehon jäykkyys, jalkojen asento ja silmät osoittavat pelkoa.

Vilijonkka ajautuu katkelman mukaan katolle liian nopeasti ötökkäkammonsa ja puhtausviettinsä vuoksi. Hän häätää kiusallisen ötökän pois, ja menee pesemään ikkunaa ulkoa päin katolle, jolloin hän joutuu jopa hengenvaaraan.

Pelkoa kuvaavat ilmaisut on helposti löydettävissä:

” Päätä huimaavan sekunnin ajan hän kiisi vatsallaan pitkin kattoa, töppöset tömähtivät päin räystästä, ja siinä hän sitten makasi. Ja nyt Vilijonkka säikähti. Pelko ryömi varpaista kuonon nipukkaan ja karvasteli kurkussa musteenmakuisena. Vilijonkka sulki silmänsä mutta näki maan kaukana alapuolella, ja hämmästys ja pelko salpasivat hänen leukapielensä niin ettei hän voinut edes huutaa…”

Tummennettuna on tuntemuksia ehkä jo huimaus kuvastaa pelkoa, "säikähti" on ensimmäinen joka kuvaa pelon alkupistettä, Vilijonkka myös maistaa pelon, ja hänen näköhavaintonsa on pelottava.

Toiminnalla Vilijonkka ottaa tilannetta haltuun, mutta pian ovat uudet pelot edessä, jota Tove Jansson kuvaa mestarillisesti:

”Nyt hän tunsi tassunsa hipaisevan ukkosenjohdatinta, hän takertui siihen henkensä edestä ja luisui hitaasti silmät ummessa toiseen kerrokseen, eikä maan ja taivaan välillä ollut mitään muuta kuin ohut rihma ja muuan rihman varassa kiikkuva vilijonkka”.

Seuraavat ilmaisu minusta myös kuvaavat pelon fyysisiä tuntemuksia.

polvien tutina ja Vilijonkan sydän alkoi pompottaa.

Pelko siis ilmenee tärinänä ja pulssin kohoamisena.

”En saa katsella en ajatella,…yli äkkijyrkän katon … putouksen tyhjyyteen, ja jalkoja alkoi taas vapisuttaa ja maailma kieppui, nyt alkoi huimaus. Se riuhtaisi hänet irti seinästä, puureunus kävi tassujen alla soukaksi kuin sirppi, ja yhden ainoan loputtoman silmänräpäyksen ajan..”

Viimeinen tummennettu kohta tarkoittaa ajantajun muuttumista, mitä selitetään jatkossa ja  jota voimistetaan ilmaisulla ”siihen hän jähmettyi toisen lyhyen ikuisuuden ajaksi …”  Voimistaminen tapahtuu ilmaisulla lyhyt ikuisuus. Myös jähmettyminen kuvaa pelon lamaavaa vaikutusta.

Vilijonkka pääsee katolta ja ”Nyt alkoi jo tuntua paremmalta. ”

Vilijonkka ei menettänyt pelostaan huolimatta toimintakykyään eikä edes kekseliäisyyttään. Hän pitää silmiään kiinni ja yrittää olla ajattelematta. Hän hokee mielessään asioita.

Tilanteen lauettua hän ottaa tilannetta haltuun pohtimalla. Hän näkee tilanteen uusin silmin, ja päättää hakeutua muiden ihmisen seuraan eli muumimamman. (Muumimamma on tekstissä kirjoitettu pienellä).

Vilijonkka pohtii myös kuolemaa ja tavaraa, hänen ensimmäinen ajatus on omituinen ”Enhän minä kuole ensinkään” Hän tajuaa olevansa ympäröity turhalla tavaralla, hän haluaa vapautua tavarasta, ja ajatuksistaan, alitajuisesti hän tuntee tavaran olevan turhaa, ja hänen on tajuttava myös kuoleman välttämättömyys.

Hieno katkelma, jonka keskimmäistä kuvaakin kannattaa kommentoida pelon ilmentäjänä.

Koska kyse on esseevastauksesta kannattaa pohtia, kuinka paljon viittailee tekstiin, tämä ei ole tekstitaitovastaus.

******

Tove Jansson kirjoitti ruotsiksi eli kääntäjä Kaarina Helakisa on tehnyt hienoa työtä.

Muumilaakson marraskuusta olen blogannut täällä.