Pertsan ja Kilun matkassa

Pertsan ja Kilun matkassa on Väinö Riikkilä Seura ry:n 25-vuotis -juhlajulkaisu. Se on julkaistu 2011 Suomen yliopistopainon painamana ja vastaava päätoimittaja on ollut Mirja Laukkanen. Sivuja on 202, joissa on juttuja, artikkeleja, valokuvia, ja lopussa muutama sivu mainoksia, kirjaan kuuluu CD-levy, jossa kuulee Väinö Riikkilän ääntä. Minulla ei ole kirjaa, tämän lainasin Turun kaupungin kirjastosta.

Omaan lapsuuteeni kuuluvat Väinö Riikkilän kirjat, joista olen suurimman osan lukenut, ja Pertsa ja Kilu -kirjoista on bloggaus Jokken kirjanurkassa täällä.

Väinö Riikkilä syntyi 10.6.06 Loviisassa ja asui lapsuutensa  Helsingissä Tämän teoksen luettuaan tajuaa, että Väinö Riikkilän lapsuus oli varsin ankea, ja isä kaatui kansalaissodassa. Hän alkoi kirjoitella ollessaan yövartijana. Hän asui Karhulassa (nykyisin osa Kotkaa) 1930- ja 1940-luvulla ennen kuin muutti Raumalle jossa asui elämänsä loppuun asti 6.9.1969. Hän avioitui vuonna 1932 ja hänellä oli kaksi poikaa, vaimo asui Suulisniemessä, joka on Pertsan ja Kilun seikkailumiljöö. Väinö Riikkilä asui Raumalla kirjoittaessaan nuorten kirjansa, ja oli töissä konepajalla esimiehenä ja varastossa, hän oli ollut töissä myös soittajana, tukinuitossa ja merenkulkualalla. Väinö Riikkilä on kirjoittanut 15 kirjaa, joista suurin osa on nuorten kirjoja, siteeratuin ja analysoiduin on kuitenkin tässä teoksessa viimeinen eli Pojan muistelmat, joka luotaa ilmeisesti Väinön lapsuutta varsin syvältä ja koskettavasti.

Pertsa ja Kilu -teokset ovat julkaistu 1950-luvulla eli järjestyksessään  Viimeiset kaanit,  Pertsa ja Kilu, Saarelta nousi savua, Pertsa ja Kilu merellä, Pertsa ja Kilu kippareina ja Adventuren viimeinen lasti. Hän on kirjoittanut myös muista Suulisniemen pojista eli Iikka ja Vili, Punapää Iikka, Repa ja Väiski sekä Repa puskee sisulla. Kuten kirjassa analysoidaan Pertsan ja Kilun maailmaa ei ole, vaan se on ideaalinen. Itse olen huomannut, että Viimeiset kaanit tapahtuu jo ennen sotaa, sillä puhutaan Viron rahasta ja Viipuriin menevästä tiestä. Tämä kirja ei tue omaa havaintoani, eli kirjat on kirjoitettu sodan jälkeen. Teoksessa ei tueta toistakaan ajatustani, eli Väinö Riikkilä on isäksi tultuaan katsellut pikkupoikien touhuja herkällä silmällä ja ammentanut kokemuksista havaintoja. Niin tai näin hienoja kirjoja Riikkilä kirjoitti.

Jos haluat tutustua Väinö Riikkilään tutustu netissä Väinö Riikkilän elämäkertaan Väinö Riikkilä Seura r.y:n sivut ovat hyviä ja wikipedian tiedot ovat minusta oikeat, tämä kirja on myös hyvä lisä.