Arto Melleri: Johnny B. Goethe, 1988



Mellerin runojen kokoelman kansi

Arto Mellerin kokoelma Johnny B. Goethe on varsin lyhyt kokoelma. Ensimmäinen on nimiruno on seitsemän rivin mittainen, ja vältän tekijänoikeusdilemman jättämällä viimeisen rivin pois, eli
Johnny B.Goethe
Kuule hei lauri älä mulle ala
ihan totta stikkaa vaan spaddu
ja lähe vetää
            Älä mulle ala, älä ala

Kato
Näin on Näppäimet
...

(Viimeisen rivin näet omasta tietokoneesta kirjaimet, jotka alkavat qwerty ja å:hon asti, ja Mellerillä on ollut Näppäimissä vielä u pisteillä).

Runo on voinut olla oivaltava vuonna 1988, jolloin Näppäimistä puhuttiin, muttei qwerty:stä Runo on minusta tyypillistä Arto Melleriä, yksinkertaista, kaunista ja hyvää. Toistolla älä ala, ja ala sanan toistolla saadaan rytmiä, ja lopuksi siirtymä pois tilanteesta.

Kokoelmassa on laskujeni mukaan yhteensä kaksi tiuta ja yksi runoa.

Mellerillä on tehokeinona toisto Kissa pistoksissa -runossa toistetaan "ma oon kolli joka koluaa/ sun nurkissa/ alla ikkunasi mouruaa/ sillä kynsillä/ jotka sä sait/ sun täytyy saalistaa/, tässä on itse asiassa ensimmäinen ja viimeinen säkeistö ja keskellä on mielenkiintoinen säkeistö.

Turnajaisten jälkeen -runossa Melleri viittaa Dulcineaan, eli siis Don Quijoteen, Commando Raid ja Pääkallonlipun alla ovat nykyrunoutta ja karheaa ja rujoakin, Lady Luuviulussa toistoa on runsaasti.

Nuku rauhassa Norma Jean on rohkea runo. Melleri kirjaa sen, joka on joskus kerrottu "julkisena salaisuutena" tai otaksumana, mutta hän ilmaisee sen varsin suoraan ja vulgaaristi. En sano, että olisi huono runo, puhutteleva ainakin. Tässäkin valuvat eritteet. Runoa en uskalla yhtään enempää kommentoida, lue itse.

Toisto teema jatkuu miltei kaikissa runoissa. Myös miehen ja naisen kosketus, läheisyys ja suhde ovat monessa läsnä tavalla tai toisella. Runot on minusta hyvin "läsnä"

Suru syrämessä -runon ensimmäinen säkeistö, minusta hyvä kuvaus surusta
Kun suru tulee sisään
se ei riisu kenkiään, kävelee
hitaastisulavat jäljet narahtelevaiseen laattiaan
käpälöi vähän kaikkea

Credo runo on vain kahden rivin mittainen, muttei mitenkään vähäpätöinen, puhutaan armon valon läpitulosta linnunpaskaisen ikkunan läpi, noin muutaman adjektiivin poisjättäen tyypillistä vastakohtaista ja eritteistä Melleriä, mutta vahvaa. Jos Melleriä tarkemmin erittelisin, joutuisin kommentoimaan näitä eritteitä, mutta niitä oli myös aiemmin bloggaamassani teoksessa. En arvota enkä arvostele,  eritteet runoissa ovat kuitenkin todella läsnä, ne ovat jopa voimasanoja, tuovat voimaa. Melleri on mahtava.

Jääruusut runossa toistetaan riimiparia Halvassa hotellissa/kaupungin laidalla/, runossa poraudutaan miehen ja naisen suhteeseen.
****

Arto Melleri: Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia lyhyt oppimäärä, 

Mellerin Elävien kirjoissa on vuoden  1991 Finlandia-palkinnon voittanut teos on.

Teoksessa on neljässä osassa noin kolmekymmentä runoa ja neljä novellimaista kertomusta. Mellerin sanoissa ja ilmaisussa on voimaa ja tabua, hän käyttää arkojakin sanoja ja aiheita. Anatomia ja eritteet, hyväksikäyttö, stalkkaus, peräkammarin poika ja kerrostalokyttääjä esiintyvät teoksessa. Tulee mieleen jopa Rosa Liksomin tyyli Yhden yön pysäkissään.

Novellimaisessa tarinassa Rouva Kananpaska tilitetään kerrostalokyttääjän tunnot: ”Sitä ennen on tietysti muita häiriöitä: yläkerran everstin vesihana vuotaa … kolmannen kerroksen nuorenparin dalmatian koirat … niistä olen tehnyt valituksen”

Iso tyttö parka –runossa Melleri kysyy ”miksi joku tahtoo pahaa toiselle, joka on kiltti”, hyvä kysymys. Ukrainassa sattuneeseen onnettomuuteen viitattaneen Energian suurassa ” Nähdään kalvaan Koiruohon kantavan satoa/vielä monen Ukrainan mustassa mullassa”, myöhemmin viitataan Persianlahden sotaan, ja muurin murtumiseen, yhdentyvään Eurooppaan ja pelkoihin siitä.

Useat runot ovat hyviä, kuten Syntymätön: ”Ei, en halua syntyä vaihtaa lapsiveden suloista solinaa” … Vaimon tuontiakin kommentoidaan ”Välitalon Uolevi on hommannut itselleen emännän Filippiineiltä” …

Teoksen lukeminen vaatii jonkin verran yleissivitystä, Platonin luolavertaukseen viitataan, ja Urho Kekkosen Pekka Peitsi nimimerkkiin ja samassa ”novellissa” viitataan kvartettiin Ryti, Tanner Kivimäki ja Linkomies. He saivat kaikki sotasyyllisyystuomion.

Elävien kirjoissa on elävä osoitus runouden voimasta. Mellerillä ei ole aina säkeitä, eikä juuri koskaan riimejä, mutta tunnetta on, ja elettyä elämää, voisi olla itse koettua, sen makuista on rosoista ja karheaa.

Pieni muistutus vielä, että nämä erite- ja anatomia-asiat jätin kommentoimatta, ja niitä näissä runoissa myös löytyy, elämää tietenkin sekin.