Eino Leino on runoilija, jonka hienoja runoja kannattaa lukea. Ennen ensimmäisen oman runoteoksen lähettämistä, Leinon runoja ei kuitenkaan kannata lukea, sillä Eino Leinon runot ovat niiin hyviä, että jää oma teos painoon lähettämättä, mutta säästyyhän postimerkki, toisaalta taas jos ei mitään yritä, ei voi mitään saavuttaakaan..
Eino Leino on liian runollinen nimi ollakseen aito, hänen oikea nimensä on ollut Armas Einar Leopold Lönnbohm. Eino Leino vaikutti vuonina 1878-1926, ja nyt olevat Helkavirret on kirjoitettu kahteen osaan vuosina 1903 ja 1916.
Leinon myyttisissä balladinomaisissa runoissa on hypnoottinen rytmi, esimerkiksi Helkavirsien ensimmäinen runon Ihalempi alusssa
...
Läksi veikko vieremähän.—
Hiidet virvoja viritti.—
"Kunne sorruit kurja sisko?"—
Poika soille portahaksi.
Läksi taatto tietämähän.—
Hiidet virvoja viritti.—
"Kuhun kuljit tyhmä tyttö?"—
Taatto Kalman kartanoihin.
Samoin kuin runossa Tuuri
Noin ne lauloivat jumalat,
juorottivat jouhiparrat
rannalla Aluen järven,
Tämän olen rivittänyt tämän toisin kuin Gutenbergissä.
Ballaadissa Kimmon kosto on pahat mielessä, ja runohan on kauneudestaan huolimatta synkkä tragedia.
Balladin alku, jossa kostoaikeiden syy ilmenee, vino teksti Leinon, suora teksti ei, rivitys on erilainen kun Gutenbergissä, osan runosta olen jättänyt pois lähinnä moraalisista syistä, tekijänoikeus on jo rauennut.
Kimmo vuorta viertävätä
hiihtää yössä yksinänsä,
taivaan tähtöset palavat,
palavampi Kimmon tuska, ....
"Tytär oli minulla nuori
niinkuin pieni petran hieho,
jäi yksin kotahan kerran,
tuli miesi muukalainen,
tytön taljalla lepäsi;
kun hänet tapaan ma kerran,
silloin korpi kauhistuvi."
Kimmo hiihtää kosto mielessänsä, kohtaa kostonsa kohteen, auttaa poloisen polulleen, kostons' vuoksi' tyrkkää tyrskyihin
Vaihtuvi edelle toinen,
— kosken kuohuihin
katoopi käden yhden kääntämällä.
Soi parahdus pakkas-yössä.
Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
Kimmo kauhistuu kostoans', saa hiiden hyhmän osalleen, aamulla aurinko nousee, jatkaen jollotustans'
Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, ..
käärivät hivuksihinsa miehen,
jok' on murhan tehnyt,
sylitellen, suukotellen,
elon lämpimän imien,
ottavat omaksi Hiiden,
alle hangen hautoavat.
Susi ulvoo, koski kuohuu.—
Aamulla auringon kimallus.
***
Yläkuva on Eino Leinon Helkavirsien Kariston 2011 painos, missä on Helkavirsien molemmat osat ja lisäksi osa Hymni, missä on runo Hymyilevä Apollo. Kariston kirjassa 176 sivua, mihin sisältyy lopun kahden sivun mittainen sisällysluettelo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti