Edith Södergran, uraa uurtava modernisti

Edith Södergran (1892-1923) on suomalainen modernisti ja suuri runoilija, uraauurtava, josta opin pitämään luettuani kootut runot toistamiseen.

Hankin siis hänen kootut runot, jotka on käännetty suomeksi, mutta tutustuin runoihin myös ruotsiksi (alkukielellä), täällä.


Stjärnenatten
Onödigt lidande,
onödig väntan,
världen är tom som ditt skratt.
Stjärnorna falla -
kalla och härliga natt.


Kirjaan vain puolet loistavasta runosta tähän.

Runo lienee Södergranin esikoisteoksesta Runoja (Dikter vuodelta 1916). Tässä teoksessa "tähdet putoavat" useammassa runossa, kuten tässäkin runossa. Useassa runossa on minä-muoto kuten seuraavassa, minä muoto muuten toistuu säännöllisesti Södergranin runoissa.

Höstens sista blomma.
Jag är höstens sista blomma.
Jag blev vaggad uti sommarens vagga,
jag blev ställd på vakt mot nordens vind,
röda flammor slogo ut
på min vita kind.
Jag är höstens sista blomma.
Jag är den döda vårens yngsta frö,
det är så lätt att som den sista dö;
jag har sett sjön så sagolik och blå,
jag hört den döda sommarens hjärta slå,
min kalk bär intet annat frö än dödens.
Jag är höstens sista blomma.
Jag har sett höstens djupa stjärnevärldar,

Jätän loppurunon pois, mutta tässäkin puhutaan tähdistä, voimakkaasti koetaan minämuodossa. Jonkin verran on loppusointua frö, dö ja blå ja slå.

Tummennettu kohta on hienosti käännetty
"Olen syksyn viimeinen kukka/Olen kuolleen kevään nuorin siemen/ niin helppoa kuolla kun on viimeinen"

Södergranin ilmaisu sisältää värien nimiä. Södergran ammentaa luonnosta sanoja: tuuli, meri, kukka, syksystä on monta runoa hän luo mahtavaa tunnelmaa ...

Nocturne runon laitan lukuunottamatta kahta viimeistä riviä, löytyy siis Runeberg-projektin sivuilta kokonaan ja suomeksi runo on käännetty alkamaan kauniisti "Hopeankuulas illan kuu / yön aalto sininen"

Nocturne
Silverskira månskenskväll,
nattens blåa bölja,
glittervågor utan tal
på varandra följa.
Skuggor falla över vägen,
strandens buskar gråta sakta,
svarta jättar strandens silver vakta.
Tystnad djup i sommarens mitt,
sömn och dröm, -

Tässä mainitaan kuu, kuten monissa muissa runoissa, sininen, myös valkea, ja punainen ovat "läsnä" monissa runoissa. Tässä loppusointuja bölja ja följa, vakta ja sakta.

Seuraavassa kokoelmassa Syyskuun Lyyra Södergran toteaa, että runonsa eivät ole mitallisia, eikä hän voi eikä halua pakottaa niitä mittaan, mutta ne ovat hienoja. Jotkut runot ovat jopa raamatullisia esim.

Ilmestyskirjan henki -runon alku kuuluu suomeksi
Ihmiset rinnassani paisuu
Lieska, sauhu, palaneen lihan katku:
se on sota
_ _ _

Södergran käyttää tiettyjä vakiosanoja, joita jokainen voi poimia, eräs usein toistuva sana on lyyra, tähden, kuun, syksyn, pilven ja monen muun lisäksi.
--
Suomalaiset käännökset Uuno Kailaan, Aale Tynnin ja Pentti Saaritsan.
***
Lähde: Edith Södergran: Elämäni, kuolemani ja kohtaloni, Kootut runot, sekä Runeberg-projekti.