Homeros on kirjoittanut teosparin Ilias ja Odysseia. Eepos on syntynyt viimeistään 700 eKr, jolloin Homeros eli. Homeros oli sokea runonlausuja tai -laulaja. Se, kirjoittiko Homeros eepokset itse, on epäselvää, mutta ne kertovat ajasta n 1600 - 1200 eKr. Kantta on hieman muokattu.
Ilias
Ilias -eepos on saatavana verkossa Pentti Mannisen käännöksenä ja se alkaa
Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun
turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin,
monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi
sankarien, heist' itsestään teki koirien riistan,
lintujen eineen — Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös,
kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika,
miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus.
Noin kuka kuolematon vihakiistaan kiihteli heidät?
Leton poika ja Zeun. Näet närkästyin kuninkaaseen
laittoi leiriin hän ruton hirveän, löi kato kansaa,
Khryses-pappia herjannut kun ol' Atreun poika.
Tullut akhaijein näät oli laivain luo merinopsain
tyttären noutaakseen kera lunnahien luvutonten
Khryses; sauvalleen asetettuna lehvät Apollon
kultaiselle, hän pyysi akhaijien kaikkien eessä,
itsepä Atreun poikien muist' yli, kansojen päitten:
Ilias kertoo kymmenvuotisen sodan loppuvaiheesta ja koostuu kahdestakymmenestäneljästä laulusta. Alkuun Khryses tulee hakemaan tytärtään kreikkalaisilta, jota ei luovuteta. Selvittelyissä Akhilleus alkaa murjottaa, ja hänen äitinsä rukoilee troijalaisten voittoa. Kreikkalaisten niskaan ammutaan ruttonuolia. Tämän jälkeen käydään jatkuvia taisteluja.
Ilias on minusta kuvaus kreikkalaisten ja troijalaisten taisteluista. Sota lienee alkanut kauniin Helenan ryöstöstä.
Jumalat ottavat osaa hyvinkin paljon sekä välillisesti että suoraan taisteluihin. Pallas Athene ja Here ovat kreikkalaisten puolella. Apollo. Artemis ja minusta myös Zeus ovat troijalaisten puolella.
Agamemnon on kreikkalaisten nokkamiehiä kuten Odysseuskin. Hektor on merkittävin sotapäällikkö troijalaisista.
Akhilleus murjottaa kunnes hänen ystävänsä Patroklos kuolee tai tapetaan, kaveri minusta tuppautui taisteluun. Akhilleus lähtee rintamalle ja lopulta surmaa Hektorin. Hän ei suostu luovuttamaan ruumista. Troijalainen Priamos pyytää Akhileukselta Hektorin ruumista. Eepos päättyy Hektorin hautajaisiin, sillä Akhilleus suostuu luovutuspyyntöön. Hektorille järjestetään sankarin hautajaiset.
Virkki, ja valjastain härät, muulit kohta he kaikki
ulkona kaupungist' oli koolla jo rattahinensa.
Päiviä yhdeksän nyt tuotiin puit' ylen paljon;
vaan valoks ihmisien kun kymmenes ilmeni Eos,
uhkuvin kyynelin kannettiin ulos urhea Hektor,
nostettiin roviolle ja tuiskattiin tuli puihin.
Mutta kun huomensynty jo nous rusosorminen Eos
niin roviollepa taas jalon Hektorin riensi jo kansa.
Konsa he kertynehet oli sinne ja kaikki jo koolla,
kaasivat sammuttain roviolle he viiniä tummaa
ylt'yli, kunneka vain oli yltänyt valkean valta.
Luutpa jo valjenneet uron veljet, kumppanit surren
talteen korjasivat, moni poskill' uhkuva kyynel.
Arkkuun kultaiseen luut kootut laskivat sitten,
kons' oli verhonneet he ne lauhkein purppuraliinoin;
arkkupa hautaan koht' asetettiin, onkalohonsa
valtavin harkoin peitettiin, kate paasinen pantiin
Joutuen luotiin kumpu; ja eempänä vartiat istui
jott' äkin yllättää ei vois varusääret akhaijit.
Kons' oli kumpu jo luotu, he lähtivät taas sekä sitten
suuriin, kuuluihin surujuhliin atrian ääreen
kertyivät Priamon jumalaisen valtiaslinnaan.
Noin jalot vietettiin hevonsuistajan Hektorin peijaat.
Kuten loppurunon lopustakin havaitaan on Pentti Mannisen käännös loistava, runomitassa mennään. Nykybloggaajalle luku-urakka on minusta miltei liiankin vaativa.
Tämä kuuluu Ompun David Bowien suosikkikirjahaasteeseen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti