keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Kirjallisuuden Nobelpalkinto vuonna 1917 jaettiin tanskalaisille Karl Gjellerupille ja Henrik Pontoppidanille

Kuvan lähde Nobelprize.org sivusto täällä.


Kirjallisuuden Nobelin palkinto jaettiin vuonna 1917 tanskalaisille Karl Gjellerupille ja Henrik Pontoppidanille

Karl Gjellerup  1857 - 1919  oli papin poika, joka itsekin opiskeli teologiaa. Hän avioitui Saksaan, ja kirjoitti sekä tanskaksi että tanskaksi.

Kertomuksessaan Käärmekivi Narada-ruhtinaan luo  nainen lapsineen tulee hakemaan turvaa, villit ovat polttaneet taloja, varastaneet karjaa ja uhranneet lapsia.. Ruhtinas rakastaa rauhaa, mutta alue on ehkä liian iso. Iäkäs  neuvonantaja Mahimsasa menee sotimaan ruhtinaan sijasta, jotta ei tulisi sijaishallitsijaa. Tarinassa Mahimsasa voittaa villit, ja heidän palvomansa suuren käärmeen ja tuo luolasta pois jalokiven. Rauha on palannut.
*****

Henrik Pontoppidan (1857 - 1943) oli silloisen  nyky-Tanskan kuvaaja.  Hän oli papin poika, joka opiskeli insinööriksi, mutta keskeytti opinnot, opetti matematiikkaa ja fysiikkaa ennen kuin alkoi kirjailijaksi.

Rakkausseikkailu on Pontoppidanin yli 50 sivun tarina, jonka on kääntänyt Risto Kautto. Tarina on eheä ja minusta loistavasti kirjoitettu, vaikka se on tragedia.

Filosofian tohtori Gabriel Vadom käyskentelee vuorilla Ingrid-rouvan kanssa Sveitsissä ympärillä riehuu ensimmäinen maailmansota. Kaikki on kaunista ja rakkaus roihuaa. Heidän rakkautensa alkoi vuosi sitten. Ingrid oli ja on papin rouva. Hän on jättänyt miehensä ja lapsensa. Ingrid kaipaa lapsia ja haluaa mennä tapaamaan niitä Tanskaan. Aviomies ei tuo lapsia Ingridin nähtäväksi, eikä anna myöskään avioeroa. Tarina ei etene näin suoraan, mutta susipari palaa Sveitsiin, mutta Ongrid on henkisesti hajalla ja sairastuu ja kuolee. Aviomies vaatii ruumiinkin Tanskaan.

Juoniselostuksesta huolimatta minusta tämä oli erittäin kiinnostavasti ja uskottavasti kirjoitettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti