Saima Harmaja: Sateen jälkeen

  

Saima Harmaja: Sateen jälkeen, WSOY 1935.

Saima Harmaja (1913 - 1937) Sateen jälkeen -runoteoksessa on runoja viidessä osassa yhteensä (laskujeni mukaan) 51. Saima Harmaja kuvasi luontoa, mutta myös tuskaa, hän nukkui nuorena pois. (Olen blogannut hänestä täällä)

Keskityn tässä bloggauksessa sade-teemaan, sillä se on aika harvinainen runoissa ja suomalaisessa rock-lyriikassa, tai teema ei ole minulle tuttu. Samalla osallstun Ankin runohaasteeseen (täällä).

Ukkoseen liittyy minusta sade, muttaa ukkonen on nopeasti ohimenevä . Saima Harmajan Ukkoskesänä  ja Ukkosen jälkeen -runoissa on ollut ukkonen:

Ukkoskesänä   
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.

Ukkosen jälkeen
Hetken kesti myrsky etelässä.
Hämärässä
sinertyen vuoret tummuivat.
Ihanat
varjot kastunutta maata hiipi.
Pilven siipi
suunnaton ja kylmä himmeten
kaukaa hohti yli vuorien.

Saima Harmaja näkee sateen ohimenevänä ja "virkistävävänä" ja niihän se usein kesällä onkin.

Sadonkorjuu
    Sade pilviä himmentää ja metsien sinen,
    mutta väreille mullan se kostean loisteen luo.
    Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen
    on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo.
    Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät,
    syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät,
    ja puutarhan loimua syyssade viilentää.
    Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa,
    mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta,
    ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.

Mutta tässäkin runossa on saima Harmajalle tuttua kärsimyksen tematiikkaa

Yhä vapisee sydämeni, jota on kärsimys purrut.
Mutta turhaan en ole elämän rajoille surrut.
Läpi sateen nään, mitä muut ei silmin nää:
sato kypsynyt kullanraskaana kimmeltää,
ikävöiden kuoleman viiltoa, sirpin terää.

Toukokuun sade -runossa sade osuu kaduille, jotka lätäköityvät:

Toukokuun sade
Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Kesäkuun sade osuu mielestäni pihapiiriin, jossa sireenipensas

Kesäkuun sade
Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa,
mut koleammin tuuli puhaltaa,
ja nuori koivuhiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen.
Sireenipensaan tuuli pörröttää.
Sen tertut hetken hymyilevät, mutta
on hymy himmeää.

Saima Harmaja seuran sivut on täällä

osallistun tällä Ankin Runohaasteeseen.