Henrika Ringbom: Öar i ett hav som strömmar

Henrika Ringbom: Öar i ett hav som strömmar, dikter, Schildts & Söderströms, 2013, sidor 79.

Henrika Ringbom (f. 1962) on suomenruotsalainen runoilija, jonka runoja olen raapaissut täällä.

Öar i ett hav som strömmar on ensimmäinen runokokoelma häneltä, jonka luin kokonaan ruotsiksi. Kansikuvasta pidin paljon vihreä väri ja ovela kuva muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Teos on jaettu osiin, joiden alussa on kuvatunlaisia "mottoja"

Framtiden står fast  ... men vi rör oss i den oändliga rymden. Yksi on englanniksi ja kaksi suomeksi, joista molemmista pidin, mutta vain toisen kirjaan: Ehkä et minkään ääriin mee niin kuin meet henkesi ääriin.

Osa runoista on lyhyitä 'minä-muotoisia kertomuksia': Jag behöver inte lyfta bort alla lamporna som står framför fönstren ... tai minä-muotoisia runoja
Jag njuter av att
försöka hitta, oftast
inte hitta,inte just ...

Osa runoista on yksikön kolmannessa. Minun silmääni jotkut sanat toistuvat. Verbiä njuta on muutamasti, samoin rymd sanaa.

Itse asiassa tämä bloggaus on kertomus siitä, että vasta selailen tätä runokirjaa, vielä kaikkea ymmärtämättä. Sen olen ymmärtänyt, että tämä on laatuteos.

Kirjallisuuden nobelisti 1950: Bertrand Russell

Kirjallisuuden nobelisti Bertrand Russell (1872 - 1970) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1950. Russell oli jaarli, mutta ennen kaikkea filosofi, loogikko ja matemaatikko. Hän oli myös aseistakieltäytyjä (ensimmäisessä maailmansodassa ja hänet vangittiin) ja pääministeri John Russelin pojanpoika. Häntä kuvattiin Nobelin palkinnon perusteluissa "ihmisyyden ja ajatuksen vapauden esitaistelijana".

Gutenbergissä on hänen teoksiaan, johdatus matemaattiseen filosofiaan sisältää esimerkiksi seuraavanlaista tekstiä:

"We are now in a position to define a real number and an irrational number. A “real number” is a segment of the series of ratios in order of magnitude. An “irrational number” is a segment of the series of ratios which has no boundary. A “rational real number” is a segment of the series of ratios which has a boundary. Thus a rational real number consists of all ratios less than a certain ratio, and it is the rational real number corresponding to that ratio. The real number 1, for instance, is the class of proper fractions. In the cases in which we naturally supposed that an irrational must be the limit of a set of ratios, the truth is that it is the limit of the corresponding set of rational real numbers in the series of segments ordered by whole and part. For example, √ 2 is the upper limit of all those segments of the series of ratios that correspond to ratios whose square is less than 2. More simply still, √ 2 is the segment consisting of all those Rational, Real, and Complex Numbers 90 ratios whose square is less than 2"
On tosiaan olemassa irrationaalilukuja, tätä ennen on käyty muita lukuja läpi, ja aloitettu nollasta.


Kiinan "ongelmia" hän pöyhi 1922, Russell tajusi, että Kiinan väestö tulee olemaan  noin neljännes maailman väkiluvusta ja että Kiinan merkitys kasvaa.

"since the Chinese are estimated to constitute about a quarter of the human race. In fact, however, all the world will be vitally affected by the development of Chinese affairs, which may well prove a decisive factor, for good or evil, during the next two centuries. ..."

Kysymykset ovat taloudellisia, poliittisia ja kulttuurisia. Russell nostaa kulttuuriset kysymykset tärkeimmiksi. Vanha sivilisaatio on kokenut nopean muutoksen. Tuolloin Kiinasta on ollut kiinnostunut  toisaalta "valkoinen Länsi"  toisaalta Japani ...

Tutkimus on pääosin paikkaansa pitävä myös vuonna 2015, sillä Kiina on tärkeä, iso väestöltään, ja taloudeltaan, ja poliittisesti se on suurvalta. Välissä oli tosin toinen maailmansota ja Maon valtaantulo, mutta sillä ei ole ollut pitkän trendin suhteen vaikutuksia.

Luin Russelilta myös yhden kaunokirjallisen teoksen, novellin Metafyysikon painajainen (Retro me Satanas), suomentanut Jarkko Laine, teoksessa Nobel-kirjailijat 3, Otava 1977 ss. 171 - 175.

Kertoja kertoo filosofian professori Andrei Bumblowskin painajaisunesta, jossa joutuu Helvettiin, jossa tapahtuu asioita, jotka ovat epätodennäköisiä, muttei mahdottomia. Lisäksi paikassa tapahtuu negaatioita. Huippukokit tekevät parhaista raaka-aineista ruokaa, mutta lopputuotos on kammottavaa. Apinat kirjoittavat satunnaisesti Shakespearen sonetteja. Ikkunoiden avaaminen ei tuo raikasta ilmaa.
Induktio ei toteudu, koska aina uusi havainto romuttaa sen.

Professori tajuaa unessa, että on liikaa "älä" -moralisteja, jotka kieltävät kaiken. Liikaa on ihmisiä, jotka ovat liian arkoja tekemään sitä, mikä pitää tehdä ja myös "ei tee" -tyyppejä. Hän päättelee että haarniskan sisällä on vain huono kielitieteellinen tapa.

Saatanaa liehittelevät filosofit väittävät, että olevainen on näennäistä ja olematon on ainoa todellisuus.

Uni päättyy kun  professori kehottaa välttämään sanaa "ei" ja pimeyden ruhtinaan mahti on poissa, puheenparsi muuttuu unen jälkeen,  älä tapa muuntuu sanoiksi vaali elämää.

Elfriede Jelinek: Under morgonens bila

Elfriede Jelinek: Under morgonens bila, översättning Sofia Stenström, Modernaista. sivumäärä 71.

Itävaltalainen Elfriede Jelinek (s. 1946) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 2004,

Lainasin kirjastosta ruotsinnetun runoniteen. Jelinek on kirjoittanut romaaneja ja näytelmiä, tunnetuin hänen teos lienee Pianonsoittaja, jonka olen lukenut ja bloggaus pläjähtää eetteriin 13.3.2016.

Luin Jelinekin runoteoksen Under morgonens bila kahteenkin kertaan läpi. Runot ovat moderneja, kirjaan ylös ensimmäisen osan runosta under morgonens bila

Suomentaa en runoa kykene, mutta oletan bila sanan tarkoittavan jonkinnäköistä kirvestä

under morgonens bila

under morgonens 
bila
min uppspärrande och  lystna
efter solens
äpplen efter
lemonadäpplena
..
morgonens 
bila
giljotinerar solen
se
jag sörplar hennes lemonad
ända in till märgen
jag trummar på hennes runda
lår
solens hjärta ...

runo päättyy puolentoista sivun päästä

mina strumstickor glöder 
ta ram ta ram ta ram ram

låt mig låt mig låt mig dö med solen

under morgonens bila

Takakannessa hänen runojaan luonnehditaan jopa brutaaleiksi, ja näinhän se varmasti on. Myös Jelinekin Pianonsoittaja on brutaali kirja, sellainen, jota pienten soittajan alkujen ei kannata lukea, mutta äitien kyllä.

Kalle Tamminen: Enkelten baari

Kalle Tamminen: Enkelten baari, Kirjokansi 2015, runoja 34 sivulla.

Enkelten baari on Kalle Tammisen neljäs runoteos, joka tuntuu hyvinkin henkilökohtaiselta ja koskettavalta. Koskettavuus syntyy tarinoista, isoveljestä, isästä, parisuhteesta, lapsuuden ja nuoruuden kipupisteistä. Sävy on aika tumma.

Nimiruno Enkelten baari on hieman toista sivua pitkä runo teoksen kolmannessa ja viimeisessä osassa. Vaikuttaisi, että enkelit olisivat langenneet laveaan tiehen ja enkelten tanssia seuraavat lankeaisivat loveen. Tällaisia Enkelten baarit helposti ovat, ja asiakkaita niissä varmasti riittää, runo päättyy tilitykseen kotisiipalle:

"Kävin jätkien kanssa kuppilassa ja vähän venähti.
Anteeksi."

Valehtelen.
Ja hän tietää sen.


Minusta runoista on lähtenyt epäolenainen pois, ja jäljellä on ydin.

Lapsuuden maisemat -runon kolmannen osan kaksi ensimmäistä säkeistöä

Ajan hiljaa ohi hautausmaan.
Se on puolivalaistu kynttilöillä.

Ruumishuoneen valot
aiheuttavat vieläkin kylmiä väreitä.

...
*****
Kalle Tammisen edelliset on blogattu:

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.
Yksinkertaisia runoja täällä

Aaro Hellaakoski: Runot

Aaro Hellaakoski: Runot, WSOY 1993


Aaro Hellaakoski (1893 - 1952) oli suomalainen runoilija, kuvan kirjassa on runoja 473 sivua, sekä Vilho Vikstenin 20-sivuinen Runon tietä artikkeli.

Teoksessa on Aaro Hellaakosken teokset Runoja (1916), Nimettömiä lauluja (1918),  Me kaksi (1920), Elegiasta oodiin (1921), Maininki ja vaahtopää (1924), Hauen laulu (1928), Jääpeili (1928), Vartiossa (1941), Uusi runo (1943), Huojuvat keulat (1946), Hiljaisuus (1949). Sarjoja (1952) sekä Huomenna seestyvää (1953).

Viksten lainaa ensin Conceptio -runon neljättä ja viidettä säkeistöä, neljäs säkeistö kuuluu:
Sinut tahdon alastonna
helmetönnä, maalitonna
vailla rihkamaa
muitten antamaa

Tämä on minusta mahtavaa ja totta. Meikki on aina feikki.

Vartiossa -kokoelma alkaa runolla 

Sotarukous

Herra kasvojes eteen

heitti meidät sota.

Herra kasvojes eteen

huonoutemme ota,

vahvista sieluamme

että se kestää vois,

pyysi otsaltamme

elämän tahrat pois

Runossa on kolme säkeistöä, tässä on varmastikin julkaisuajankohdan mukainen ajatus ja teema.

Toinen Runo on Sireenit ulvovat, nelisäkeistöisen runon ensimmäinen ja viimeinen säkeistö kuuluvat:

Sireenit ulvovat

Kuoleman torvet

vonkuu, ne vonkuu

kuoleman varjot

peitti koko maan

..

Huimaava hetki

Kuoleman torvet

vonkuu ne vonkuu:

kuonasta kulta

irti otetaan

Tähän ei ole juuri lisättävää, paitsi todetaan Aaro Hellaakosken koskettavan vielä tänäänkin.

Asko Lehtonen: Joku raapii oveani

Asko Lehtonen: Joku raapii oveani, Enostone ltd, 2006, sivumäärä 64.


Asko Lehtonen (s.1960) on kirjan etusivun mukaan toimittaja ja ay-aktiivi.

Kokoelma sisälsi muutamia oivalluksia. Yksi seuraavassa:
Säännöllisesti sahalla
terä lyhensi isän sormia
lihanpalat siivottiin nopeasti pois

Työsuojeluvaltuutetulla olisi ollut töitä!

Muuten en saanut otetta poukkoilevaan teokseen, mutta runo Lemmenloma on oivaltava

Tuulee
laituri narisee
että en välitä hänestä

Olen jättänyt runosta yhden sanan pois, nerokas ajatus välittyy ehkä eetteriin.

Erkki Kupari: Ihana loma

Erkki Kupari: Ihana loma, Enostene 2006, sivumäärä 89.

Erkki Kupari (s.1951) on teoksen mukaan  työehtoasiamies ja tv-ohjaaja. Takakannen mukaan  hän "käy tässä lystikkäässä teoksessa läpi moniväristä tunteiden ja vaikutelmien kirjoa".

Teoksessa tehdäänkin matka etelään lasten kanssa. Teos sisältää lyhyitä tekstejä ja Päivi Niinikankaan kuvia. Kuvat toimivat tekstejä paremmin, tai olin itse sitä mieltä. Teksteissä oli suodatin päällä, minulle ei välittynyt mitään tunnetta.

EI KIINNOSTA sivulla 31:
En tule kuvaan. En halua. Ottakaa mitä lystäätte. Minua nukuttaa kauheasti, enkä jaksa nousta sängyltä. Älkää koko ajan häiritkö.

Johanna Aarnio: Hento viher

Johanna Aarnio: Hento viher, Enostone ltd, 2008, sivumäärä 56.

Johanna Aarnion toinen runokirja Hento viher on tuoreen äidin maailmassa, teos alkaa runolla, jonka ensi säe kuuluu:

Kaikki sisälläni suli hetkeksi pois
kun sinä valoni, lintuni synnyit

Eli alku on hyvinkin lupaava.

Jatko on hapuilevampaa kolmannen runon ensimmäinen säkeistö kuuluu

Nukkuos prinssini
Vaikenetkos piruparka

Eli näen, että tässä olisi mahdollisuutta saada konkretiaa äidin arkeen vastasyntyneen kanssa, sitä en kuitenkaan paljoakaan löytänyt vaan runot hajaantuvat, osaa en suoraan sanoen ymmärtänyt enkä tajunnut niiden liittymistä olevaiseen tai olemattomaan maailmaan.

Lakeus kuin Po-joen laakso.
Maassa jäässä jo, sänki suorana
kuin kielto

Mihin tämä liittyy? Tosin tässä on vasta ensimmäinen kolmesta säkeistöstä.

Näitä on lisää, mitä en yksinkertaisesti pysty naulaamaan mihinkään:

Tuomiokirkon surullinen taivas
keskiaikainen narahdus, kellon lyönti
korvakäytävään.

Runossa on vielä yksi rivi, joka sekään ei avaa minulle mitään.

Laitan näitä, vaikka en itse ymmärrä, olen huomannut, että näitä kyllä kirjoitetaan, vaikka en itse tajua, ehkä joku muu saa tästä vainun. Sinänsä asiallinen runokirja.

Kirjallisuuden nobelisti 1944: Johannes Vilhelm Jensen

Tanskalainen Johannes Vilhelm Jensen, (1873 -  1950), voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1944. Hän opiskeli alkuun lääketiedettä, mutta ajautui sanomalehtialalle ja kirjallisuuden saralle..

Luin hänen novellinsa Herran puukengät (suomentanut Risto Kautto), jossa pappi, jota vähätellään ja tehdään naurun alaiseksi, saa juhlissa ökyisännältä isot puukengät. Kun pappi hoippuu puukenkien kanssa, häntä naureskellaan ja ökyisäntä  rehvastelee papin saavan tilan, jos kävelee Jyllannin läpi Hampuriin asti puukengillä. Pappi kävelee kärsimysten kautta tilan itselleen. Tarina oli ainoa suomennettu, jonka löysin, teos oli Nobel kirjailijat 3 (Otava 1977)

Jensenin pääteos on Den lange rejse, joka tarkastelee ihmiskunnan kehitystä

Koska tämä on runonurkka kaivoin Gutenbergista Jensenin Kongens fald teoksen (1901) ja siitä loppurunon, joka rimmaa hyvin, kyseessä on säkeistöt 2-4.


No wil a sej Jer Godnæt,
For a er nøj Kon træt.
Og no kan I tru mæ og teg mæ,
No wil a hen og leg mæ.

A sow i Groven far
For Vindens gaboben Dar’,
Og a haar sit i en Svimmel
Vorher’ hans sywend Himmel.

Men no skal a saligen sow
I min ijen suet bette Stow,
I Juen, som er saa wenle
Ved jen, der er søwne og jenle.

Kuvan löysin omista postimerkeistäni. Tämä on leimattu, mutta vain suurmiehet pääsevät postimerkkeihin ja luonnollisesti suurnaiset.

Jaroslav Seifert: Ruttopylväs

Jaroslav Seifert: Ruttopylväs, Morový sloup 1981, WSOY 1985, sivumäärä 100. Suomentanut Hannu Ylilehto

Tässä suomenkielisessä painoksessa on suomentajan Hannu Ylilehdon katsaus Seifertin uraan. Hän on kuulunut tsekkiläiseen avantgardistiseen sukupolveen, joka imi vaikutteita myös Venäjän vallankumouksesta. Seifert syntyi prahalaiseen työläisperheeseen ja julkaisi esikoiskokoelman Kaupunki kyynelissä vuonna 1920, se oli Ylilehdon mukaan proletaarirunoutta, mutta Seifert siirtyi siitä poetismiin.

Tämä kokoelma on kirjoitettu 1960- ja 1970-luvun vaihteessa.

Seifertin Rutto-pylväas runoja on myös rakkausrunojen kokoelmissa:

Altaan reunalla seisoo
valkea marmorijumalatar,
kostea vartalo täyteläisenä väristen
kuin juuri vaahdotettu
tuore kerma

Tämä on ensimmäinen säkeistö, neljäs lyhin päättää runon.

Minä pelkään, mutta sinä uskallat
nouda se lyyra

Runo on viides osiosta Kreivin puutarha (s. 41), se on hyvin kaunis ja rakkauteen keskittyvä kokonaisuus.

Ruttopylväs-osio sisältää neljätoista runoa, joissa käsitellään ruttoa ja kuolemaa.

Sivun 58 runon toinen säkeistö alkaa:

Kun Prahassa riehui paiserutto
koottiin ruumiit kappelin ympärille
sikin sokin useaan kerrokseen...

Samoin sivun 60 runo alkaa rutolla ja toinen säkeistö myös

Rutto raivoaa yhä ja lääkärit
antavat taudille uudelta kjuulostavia nimiä
että vältyttäisiin paniikilta ..

Kokoelman viimeinen runo on loistava, vaikka se vaikuttaa hyvin kankealta

Jääkää hyvästi
Runoja on maailmassa miljoonittain
niihin lisäsin vain pari säettä
Eivät nekään juuri sirkkain siritystä viisampia
Tiedän. Suokaa anteeksi
Pian lopetan.

Tämä oli ensimmäinen viidestä säkeistöstä, ja viimeinen

Mutta en sitä pyytele anteeksi
Uskon, että on parempi etsiä kauniita sanoja
kuin tappaa ja murhata

Olen itsekin pohtinut samaa ongelmaa, näiden runonurkan tökeröjen töherrysten kanssa, kannattaisi vain lopettaa ja jättää latteudet. Toisaalta voisi ajan huonomminkin käyttää. Kenenkään ei ole pakko näitä lukea, ja omaksi ilokseni näitä pohjimmiltani kirjoitan.

Itse asiassa suositan Ruttopylväs -kokoelmaa, tämä bloggaus on tosin lattea lätty, mutta laitan pari linkkiä alle, siellä voi löytyä eri näkökulma tähän teokseen.
*****
Jaroslav Seifert (1901 - 1986) oli tsekkiläinen runoilija (ja kirjailija ja toimittaja), jolle myönnettiin vuoden 1984 Nobelin kirjallisuuden palkinto.

Tästä ovat bloganneet myös hdcanis näin, sekä
Mr Rainfold näin.

Hesen kylkäiset: Pikku Treeni sekä Ella&Aleksi Lenni Lokinpoika

Pikku Treeni -kirjaa jaetaan tai kirjaa saa Hesburgerin lastenaterian yhteydessä, jos ei ota minipehmistä (tai erikseen ostamalla). Olin matkalla ja söin pari kertaa Hesessä ja sain kaksi kirjaa.

Pikku Treeni -kirja sopii varmasti neljästä vuodesta ylöspäin, siinä opetellaan lukumääriä, ja siinä lasketaan ja opetellaan numeroita. Lisäksi pitää hahmottaa kuvien suuruusjärjestystä ja etsiä samanlaisia eli tässä opitaan hahmotusta.

Ella&Aleksi Lenni Lokinpoika, kirjoittanut Katri Manninen.

Tätä 25-sivuista kertomusta saa myös lastenaterian kylkiäisenä tai ostamalla erikseen. Luin tarinan ja se kertoi Lenni Lokinpojasta, joka ei opi lentämään, sekä Ellasta, jolla on omat haasteensa, mutta hän opettaa Leniä lentämään. Lopussakaan Lenni ei osaa jurikaan lentää, mutta on saanut onnistumisen kokemuksia, kuten Ellakin, joka on reipas tyttö, joka ottaa vastoinkäymiset hienosti ja yrittää uudestaan. Tekstiä oli varsin paljon, mutta myös kuvia.

Seamus Heaney: Ukkosvaloa

Seamus Heaney: Ukkosvaloa, valikoinut ja suomentanut Jyrki Vainonen, WSOY 1997, sivumäärä 104.

Kokoelmassa on runoja pitkältä ajalta ja ne on valinnut suomentaja Jyrki Vainonen, hän suosittaa myös aiempaa Ojanpiennarten kuningas -teosta.

Harvemmin olen nykyisin mykistynyt runoteosta lukiessani, nyt olen.

Kansikuva on upea, siinä on sammakon kutua, jokaiselle pojalle tuttua, myös nuijapäät on monesti nähty. Kuva liittyy ensimmäiseen runoon vuodelta  1966 Death of a Naturalist suomennettuna Luonnonlapsen kuolema, josta upea ote.

 ... mutta kaikista parasta oli sammakonkudun
paksu ja lämmin löllö, joka muhi pengermien varjossa
kuin vesihyytelö. Keväisin
minä täytin hillopurkkeja täpläisellä hyytelöllä,
panin ne kotona riviin ikunalaudoille
koulussa hyllyille, ja vahdin ja vartosin kunnes
paisuneista täplistä purskahti vikkelästi
uivia nuijapäitä.   ...

But best of all was the warm thick slobber
Of frogspawn that grew like clotted water
In the shade of the banks. Here, every spring
I would fill jampotfuls of the jellied
Specks to range on window-sills at home,
On shelves at school, and wait and watch until
The fattening dots burst into nimble-
Swimming tadpoles.

Upeaa, itse runo sisältää vastauksen luonnonlapsen kuolemaan, joka on enemmän kuvittelusta kiinni, mutta alkuosassa runoa on hienosti kuvattu raatokärpäset ja löyhkät. Sammakonkutua olen itsekin monena poikavuotena seurannut. Minusta harrastukseen ei tarvita purkkeja, eikä minulle ole tullut kammoa niin kuin runon lopussa käy:

Mahtavat limakuninkaat
olivat koolla kostaakseen ja minä tiesin
että jos upottaisin käteni kutu ei hellittäisi otettaan

Niin kudusta tulee nuijapäitä, joille alkaa kasvaa keuhkot ja niistä tulee pieniä sammakoita. Ojassa sammakon yksi vihollisista on kuivuus. Myös sammakoiden "kutemistapaus" kurnutuksineen on "mahtava ja pitkäkestoinen tapaus". Sammakoita kokoontuu läjäpäin kurnuttamaan, vesi on tahmeaa "nesteistä"

Ahtaaja -runo on mahtava, laitan hieman toista säkeistöä mutta varsinkin kolmas säkeistö on oivaltava

Tuo nyrkki iskisi katolilaista kuin moukari -
kyllä vaan, tuo kaikki voisi alkaa taas ...

Kolmas säkeistö:
Mooseksen käskyt upposivat tajuntaan kuin niitit
Jumala on esimies, joka tietää mitä haluaa;
hän järjestää elämän työn ja huvin vuoroiksi
Tehtaan pilli ujeltaa ylösnousemusta

Koko nelisäkeistöinen runo on niin elävä ja visuaalinen, vältän näitä tällaisten runojen kirjaamista (epäsopua ryhmien välillä ja uskonnollista tematiikaa), mutta kysymyksessä on irlantilainen runoilija, joka on asunut lapsuudessa Pohjois-Irlannissa, runo on siis kirjoitettu puoli vuosisataa sitten.

Heaney on kirjoittanut 1916 Pääsiäiskapinan muistoksi (runoa ei ole tässä kokoelmassa)

Requiem for the Croppies (1966), painettuna "Printed in Door into The Dark, 1969".  Lähde the Telegraphin artikkeli Seamus Heaneystä täällä.

Terraced thousands died, shaking scythes at cannon.
The hillside blushed, soaked in our broken wave.
They buried us without shroud or coffin
And in August... the barley grew up out of our grave.

Varsinkin Ukkosvaloa -teoksen alkuosan luettuani olin varsin mykistynyt. Suositan.

*****
Irlantilainen Seamus Heaney (1939 - 2013) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1995.

Elina on blogannut tästä näin.

Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon

Odysseus Elytis: Ylistetty olkoon, To Aksion esti 1959, suomentanut Markku Pääskynen, WSOY, 2010. Sivumäärä 110.

Odysseus Elytiksen  teos Ylistetty olkoon on väkevästi kirjoitettu mytologinen teos, joka on hyvin omintakeinen ja jäi minulle osin hämäräksikin, jonka tässä tapauksessa voi lukea kirjan ansioksi.

Teos alkaa osiolla Genesis, jossa selitetään runomaailman syntyä. Se on kirjoitettu minämuotoon. Minulle ei tullut mieleen Raamatun Genesis vaan jossakin määrin kirjoitusasultaan  Johanneksen ilmestys, joka on varsin väkevä teos kaunokirjallisestikin.

Genesis on yhtä runoa pienin tauoin.
Genesis alkaa:

Alussa valo Ja ensimmäinen hetki
                                               jolloin huulet yhä savessa
                                               maistavat maailman asioita
Vihreä veri maassa ja kultaiset mukulat
Ihana meri unessaan levitti haihtuvat
valkaisemattomat taivaanharsot
johanneksenleipäpuitten ja korkeiden palmujen alla
                                               Siellä tapasin maailman
                                                Yksin
                                               ja huusin ja valitin s.15

Ensimmäinen hymni on kahden sivun mittainen, koko Genesis on 17-sivuinen.

Kärsimys-osio 57-sivun mittainen ja noudattaa kaavaa kaksi psalmia, oodi ja lukukappale.

Minusta lukukappaleet olisivat voineet kertoa toisesta maailmansodasta, sillä ensimmäisessä tarinassa lähdetään sotaan ja kolmisivuinen ensimmäinen Marssi eturintamalle -tarina päättyy

"Vihdoin kaukaisuudessa näkyi kohoavia savuja, taivaanrannassa ensimmäiset punaiset ja kirkkaat valoammukset". s.40.

ja toisessa; "Ja samassa pimeyden halkaisi putoavan kranaatin vihellys" s.48. Tarina on kuitenkin paljon symbolisella tasolla ja lyyrisissä ulottuvuuksissa.

Psalmit ovat omanlaisensa

Näyte Psalmi II:sta:

        Minulle annettiin kreikan kieli
Köyhä talo Homeroksen rannoilla 

kaksi ensimmäistä riviä 29-rivisestä psalmista sivulta 36.

Oodit ovat hyvin rytmisiä, laitan tähän oodi kolmosen, sillä siinä on viitattu alun saveen

Suuni oli yhä savessa         *        kun hän nimesi sinut
ruusuisen vastasyntyneen   *       täplikkään ensikasteen

Lainaus sivulta 37

Ensimmäisessä Oodissa on kolme säkeistöä ja 18 säettä, tässä siis kaksi ensimmäistä,

Bloggauksen *-asteriski-merkkiä korvaa kirjassa pieni "asteri"-kukkanen.

Teos päättyy 15-sivuiseen ylistykseen, joka on kolmiosainen runo.

En ymmärtänyt kaikkea teoksesta, mutta pidin siitä, yllä olevat maistiaiset ohjaavat ehkä eri suuntaan, sillä tämä on varsin mytologisen mystinen teos, josta suomentaja Markku Pääskynenkin toteaa alkusanoissa "Meren, valon ja sanan taikuri" "Myös tulkinnat olen jättänyt lukijalle". s.8.

 Markku Pääskynen varmasti tietää mytologian tulkinnan, tämä bloggari varmasti ei.

*****

Odysseus Elytis (oik. Odysseas Alepoudelis tai paremminkin Οδυσσέας Αλεπουδέλλης) syntyi 2.11.1911 Kreetalla ja perhe muutti ennen ensimmäistä maailmansotaa Ateenaan. Markku Pääskysen alkusanojen mukaan hän opiskeli oikeustiedettä ja alkoi kirjoittaa runoja. Runoilija toimi toisessa maailmansodassa vastarintaliikkeessä. Sodan aikana hän "löi" itsensä myös runoilijana läpi. Häntä on kutsuttu uuden ajan Homerokseksi, jonka tarinoissa kaiketi Odysseia (Odysseus) seikkaili.

Odysseus Elytis sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1979, ja hän menehtyi vuonna 1996.

Hallitushaikuja

Huonoimmat haikuni

Ansiosidonnainen
Työttömyysturva
sata päivää keveni
Kiva yllätys

Sairasta
Sairaspäiväni
omavastuulla jippii
olo huonompi

Näkemiin 38 päivää
Lomani meni
kesänikin lyheni 
tili oheni 

Köyhät ja laiskat kuriin
Köyhät luukuille
Kyykytetään laiskoja
Hyvää joulua

Kaikki ja ei mitään
Rikkaille kaikki
Köyhille ei, ei mitään
Reilua niin reilua

Hei me leikataan
Saksilla saksin
köyhä on ypöyksin
laskujen kanssa

Suolakurkku (hallituksen resepti)
Suolaa haavoille
Suolakurkkua nälkään
Kyllä se siitä



Kolme ässää
Ne kolme ässää
Yhdessä aina sössii 
Köyhät ne köyhtyy

Ne kolme ässää
Yhdessä vielä sössii 
Vaaleihin saakka

-Jokke 2015-

Yläkuva on graffitista, tekijä tuntematon, ei varmaankaan halua nimeään julkisuuteen, mutta graffassa lukee, että löysä meininki. Nyt meininki on jo liian tiukkaa.

Haiku on runo, jossa riveittäin on tavuja 5 - 7 ja 5. Nämä eivät siis ole oikeita haikuja, Haikuja ei kaiketi otsikoida, toisaalta hallituskin puhuu normien purkutalkoista, vaikka valmistelee pakkolakeja, ja puretaan vain työnantajien normeja.

Robin Valtiala: Barnvagn i överhastighet

Robin Valtiala: Barnvagn i överhastighet, Haikudikter, Schilds & Söderströms, 2013, sivuja 41.

Robin Valtialan (s. 1967) haiku-runo -teos on ruotsiksi, joka ei ole äidinkieleni.

Haikurunohan on tavutusruno 5-7-5 ja usein luontoaiheinen, ja katkeaa keskeltä kahdeksi ajatukseksi.

Vuokra-asunto
Lutikka imee verta
Kiva yllätys

(Tämän keksin itse, vuokra-asunnon voi korvata myös sanalla Hotellihuone, koska siinä on viisi tavua, vaan jos on lutikoita ei viittä tähteä, vaan pitää nopeasti lähteä)

Sen sijaan Robin Valtialan haikut olivat parempia. Minusta kaikissa ei ollut rivi- tai tavusääntöä noudatettu, jos ruotsin tavutus menee kuten oletan. Minusta sisältö on runoudessa ennen muotoa. Robin Valtiala taitaa haikun. Kaikkia tai suurimpaa osaa linkityksiä en ehkä ymmärtänyt, kielen syvällinen osaaminen puuttuu, mutta näihin sain otteen tai pidin niistä ymmärtämättä. Luen ruotsiksi runoja, ymmärrys kasvaa, ja helpottaa romaanien lukua

karaokehem
här får du skryta med allt,
även med pruttbrått

ja tämä lienee nimiruno sivulta 17.

vägen tillbaka
till sovrummet - barnvagn
i överhastighet



Kiinnostavaa, sillä myös ilmaus Barnvagn i överhastighet jo sinällään sisältäisi minusta seitsemän tavua.

En ole haikurunoilija enkä osaa edes ruotsia, mutta olisikohan seuraava haiku vai sen kaiku?
vägen framåt nu
barnvagn i överhastighet
otrolig rolig

Minusta Valtialan teos on hyvin virkistävä ja virikkeinen.

Rudyard Kipling runoilijana

Rudyard Kipling (1865 - 1936 ) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1907. hänen tunnetuimpia kirjojaan ovat Meren urhoja, Kim, koko maailman ystävä,  sekä Viidakkokirja.  

Rudyard Kipling tunnetaan myös runoilijana ja joka Aale Tynnin kirjan mukaan ylisti miehisiä ja ritarillisia hyveitä, ja runot "poikkesivat edukseen ajalle tyypillisestä väsähtäneestä kirjallisuudesta". s.121. Polittiinen maailman katsomus oli myös briteille myönteinen.

Kiplingiltä teoksessa on vain kolme Yrjö Jylhän kääntämää runoa. Jokainen runo on sivujen mittainen, eli näitä runoja lienee mahdoton opetella ulkoa ja lausua.

Balladi idästä ja lännestä kertoo tarinan Kemalista ja everstin pojasta, jotka ystävystyvät, Kemalin varastettua everstin raudikon, tarinan kuluessa raudikko saadaan takaisin ja miehet ystävystyvät.

Kemal on lähtenyt miehineen ulos saaliin ajohon
ja on ryöstänyt everstin raudikon, jok' everstin ylpeys on
...

Mut everstin nuori poika nous, näin huus partiojoukolleen:
Kuka teistä mulle sanoa voi, miss' on hän saaliineen?


...
He silmästä silmään katsoneet ovat suoraan toisiaan,
he valan vannoin yhtyneet ovat veljesatriaan

...
Seis, miehet! everstin poika huus, löi tulta silmäin lies,
oli rosvo hän vielä viime yön, nyt onhän meidän mies
...
Runo on kolme ja puoli sivua pitkä.

Näytteinä Tynnillä on vielä kaksi ja puoli sivuinen Viimeinen merilaulu sekä kuusisivuinen Mary Gloster

Kireex veti

Kaikki MULLE  heti
HETIHETI
Kireex veti

Emmä voi ventata ees hetkistä
Kun elämä on niin  hektistä

-Jokke 2015-

Tule luo, runoja ja lauluja rakkaudesta

Tule luo, runoja ja lauluja rakkaudesta on rakkausrunojen kokoelma, jonka ovat toimittaneet Katri Helena Kalaoja ja Panu Rajala. Tämä on Otavan painos vuodelta 1994.

Teos on kuudessa osassa ja runoja on pitkälti yli sata. Osiossa "Anna mulle tähtitaivas" on Katri Helenan esittämien laulujen sanoja, joita ovat tehneet Jukka Kuoppamäki, Chrisse Johansson, Toini Karivalo ja Jukka Saarinen, jonka kynästä on lähtenyt kappale Tule luo, jonka kuuntelin youtubesta, ja sanat oli kirjattu tänne ylös.

Luultavasti runonurkan lukija luulee, että teos on huono. Ei kuitenkaan ole, vaan hyvä, runot ovat nimittäin huolella valittu ja runoilijoiden kavalkadi on mahtava: Arvo Turtiainen, Eila Kivikk'aho, Pentti Saaritsa, Aale Tynni, Mika Waltari, V.A Koskenniemi, Tiina Kaila, Lauri Viljanen, Eino Leino L. Onerva, J.H Erkko, Ilmari Kianto, P. Mustapää, Kaarlo Sarkia, Kirsi Kunnas, Aila Meriluoto, Aulikki Oksanen, Katri Vala, Eila Pienimäki, Lasse Heikkilä, Aaro Hellaakoski, Yrjö Jylhä, Pentti Saarikoski, Lassi Nummi ja Elina Vaara ja vielä lisäksi monelta muulta suomenkieliseltä runoilijalta, lisäksi on käännösrunoja, Catullukselta, Sapfolta, Edith Södergranilta, Pär Lagerkvistilta, ja Jaroslav Seifertiltä, joitain mainitakseni

Arja Tiaselta ja Tommy Tabermannilta ja V.A Koskenniemeltä on aika paljon runoja. Runoilija Tiaisen olen aiemmin noteerannut, mutta en juurikaan lukenut.

Arja Tiaisen viiden rivin nimettömän runon alku kuuluu:
Ei rakkaudessa ole valintoja.
Se on huima laskettu rinne, hyppy mäeltä.
Ja alastulo on aina yhtä epävarmaa ..

V.A Koskenniemi on loppusointujen mies Sisarsielun ensimmäinen säkeistö kuuluu:
Mun edessäni epätoivon nielu
mun otsallani kaikki kukat maan
oi lienetkö sa jossain, sisarsielu
jok' ymmärtäisit minut kokonaan?

Jätän lyyrisimmät ja kauneimmat runot siteeraamatta, jokainen lukekoon itse. Liiallinen lainaus on epäreilua runoilijoiden ryöstöviljelyä.

Tommy Tabermann: Veren sokeri

Tommy Taberman: Veren sokeri, Gummerus 2008, sivumäärä 120.

Tommy Tabermann (1947 - 2010) lienee yksi Suomen myydyimpiä nykyrunoilijoita. Hän on nimeenomaan pitkän linjan runoilija, mutta muistan hänet myös loistavana Uutisvuodon kapteenina ja hyvänä kolumnistina, Me -lehden jutut on myös julkaistu kirjana.

Veren sokeri lienee niitä viimeisiä julkaisuja, mutta laatuteos heti ensi runosta alkaen.

Hyvällä runoilijalla on itseluottamusta käydä asiaan. Ensiruno Kun rakastat alkaa: "Rakkaus on pyykkäreistä parhain, se kuuraa kaksin käsin", näin voi kirjoittaa vain runoilija. Runo päättyy:
"tiedät ehdottoman varmasti että ne jotka rakastavat eivät ikinä kompastu". En ole rivittanyt säkeitä.

Tabermannin runoista on moneksi, hän osaa kirjoittaa myös halusta:
Outo on halun lintu,
ei kesyynny,
ei syö kädestä ...

Veren sokeri on toisen osan nimi, veren sokerista ja veren makeudesta puhutaan pitkähkössä nimettömässä runossa, joka polveilee

Veri muuttuu makeaksi
kun annamme sille luvan

Bagdad Spa -runo ottaa kantaa botoxeihin, ja muihin turhiin asioihin ja runo päättyy:

Bagdad Spa
äläkä edes yritä laskea
kuinka paljon kärsimystä maksaa
yhden omahyväisen elättäminen

Runoteoksessa on riittävästi vaihtelua, Seiniin kirjoitettua -osiossa on napakoita lauseita:
Kaikki orjat
eivät kulje kahleissa

Kulta -runo on minusta myös hyvä

Kulta
Kultaa et saa mukaasi
et vaikka kuinka
anoisit kyynelsilmin,
et vaikka kuinka
ompelisit taskuja
käärinliinaan
Kultaa ovat kyyneleet
kun ne eivät ano, pyydä mitään
mutta kaiken ovat valmiit 
ilmaiseksi antamaan

Runo jatkuu vielä viiden rivin voimin.

Parasta kirjasta en voi kertoa, ja se on Tabermannin runojen teema ja voima, eli kahden kauneus, rakkauden voima. Tabermann on runoudessaan sillä tasolla, että erotiikastakin hän uskaltaa ja osaa kirjoittaa.

En ole lukenut Tabermannin kaikkia teoksia, tämä tuskin on paras, mutta hyvä teos.

Suositan kaikille, ainakin yksi teos kannattaa lukea, nämä vaikka ovat hyviä, aukenevat helposti, ja Tabermannin teesit on helppo hyväksyä.

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä, Otava 2015, sivumäärä 191.

Takakannen mukaan Siivellä eläjä -teoksen kirjoittaja ei ole Reijo Mäki, mikä mielikuva tulee helposti  kirjan kannesta ja osasta tekstiäkin. Mäen itsensä tekemäksi teos on liian laimea, liian kiltti ja velloo lutuisasti luuseri Luusalmen arjessa.

Kirjan teksti ja teemat olivat tavallaan oivaltavia, mutta minulle ei välittynyt kirjasta oikein mitään tunnetta ei edes ärtymystä, kaikki tuli suodattimen läpi, kirja ei ollut hauska eikä edes ilkeä.

Siivellä eläjä haahuilee Vareksen hahmojen ja miljöön keskellä, se kertoo harhaisen novellikirjailija Luusalmen enkelikokemuksista, viinaharhoissaan hän kirjoittaa tätä Siivellä eläjä -parisuhdeopasta yhdessä viinapörriäisten Metatronin, Pitkäkorvan, Domen sekä Leijonankidan kanssa. Voi tuntua hauskalta, mutta voin vilpittömästi vakuuttaa, että kertaakaan en edes meinannut nauraa, eikä kyllä itkettänytkään, Juha Vuorinen on juopon nykymiehen kuvaajana Suomen ykkönen.

Turun katuja ja ravintoloita luetellaan. Parhaiten tunnen Runosmäen Pirunpellon. Olen käynyt paikalla suunnistaessani lukuisia kertoja ensimmäisellä kerralla tosin loppusyksystä pimeällä ilman lamppua, ilman karttaa ja kompassia kävellen, pirunpeltoa en silloin hahmottanut. lähdin vain kyltin mukaan enkä tajunnut pimeyden tulevan ja kivikkojen paljoutta..

Paikalla on siis paljon kiviä, epäilen, että Luusalmen tapainen juoppo edes eksyisi moiseen paikkaan, koska kuten korkeuskäyristä selviää pitää hieman kiivetä ja kivissä löytyy.

Siivellä eläjä -teoksessa on näitä parisuhdeohjeita isolla ja mustalla tekstillä.  Ensimmäinen lainaus sivulta 75:

Jos haluat nähdä enkelin, älä leiki

salapoliisia, salaista agenttia äläkä

yksityisetsivää. Odota kärsivällisesti.

Kuuntele

Kirjassa on kuivia viitteitä Bond-elokuviin, joista yksi viite on tummennettukin sivulla 91:

Elät kahdesti

Filmin nimi on siis Elät vain kahdesti.

Sivulla 121 on näitä alatyylin juttuja

Kun menet naisesi tyköön

älä unohda kumisukkaa

Lopussa Luusalmi selviää, ja höpisee etelään lähdöstä, jonne Reijo Mäen Tulivuoressakin esiintyvä Wellu Komppa yhdessä luottotoimittajansa Dandy Wileniuksen kanssa on suunnannut "ginivalkoisin siivin".

Luin pari arviota netistä, ne olivat varsin neutraaleja tai myönteisiä

Takakannessakin lukee "syvähenkiseksi viisaudeksi naamioitu huumori iskee lukijaan kuin tarjottimellinen Talonmiehen vapaapäiviä". Minusta tässä ei ollut syvähenkistä viisautta ilmeisesti olen liian pinnallinen idiootti tajutakseni tätä syvällistä viisautta.

Ostin kirjan kovakantisena.

Gustaf Erik Eurén: Kaffe ja tupakki

Gustaf Erik Eurén: Kaffe ja tupakki, lukemista kansalle n:o 46, 1855, luettu Projekt Lönnrotin kautta.

Tämä oli avartava teos, jossa esitellään kahden suositun nautintoaineen kahvin ja tupakan historiaa ja silloista nykyisyyttä. Tämä on myös ikkuna 1800-luvun "lukemistoon".

Kirjassa sijoitetaan kahvin juonnin alku 1450-luvulle, vaikka nykytietämyksen mukaan kahvi on paljon vanhempi "keksintö".
"Kaffejuominen kuuluu kokonaan kykyisempiin aikoihin. Vanhat Grekalaiset ja Romalaiset eivät tästä juomasta tienneet mitään. Eräs vanha arabialainen kirja asettaa kaffejuomisen 15 vuosisadan keskipaikoille, josta päättäen se olisi noin 400 vuoden vanha. Joskin kirjassa eiväitetä, etteikö kahvia oli tunnettu jo aiemmin. "Tässä tosin ei ole kaffejuomisen alkua osoitettu, mutta kuitenki sen leviäminen Arabiassa, josta se sitten yli koko maailman on saatettu".
Opuksessa maiden asukkaat kirjoitetaan isolla kirjaimella.

Kahvipensaita kuvaillaan oikein:
"Arabiassa ja Javan luodolla nousee kaffepuu 8-10 kyynärän korkuiseksi, mutta länsi-Indiassa ei sitä päästetä siihen korkeuteen, vaan leikataan oksat poikki ajallansa, josta se paremmin vesoo, tulee haaraisemmaksi ja  antaa niin enemmän hedelmiä".   Kahvipensaita tosiaan leikataan.

Kahviherneen harhaanjohtava nimikin otetaan huomioon:
"Valkoiset ja hyvähajuiset  kukkaset istuvat rypälettäin lehtien loukossa. ... Kukkasia seuraa punainen hedelmä, joka sekä muotonsa että kokonsa vuoksi on kirsipuun marjan kaltainen, suurempi ja punaisempi kuin tuomen marja. ... Nämät kutsutaan kaffepöönäksi (kaffeherneeksi), joka on väärä nimi koska ei hedelmä ole palko vaan marja".
Kahvipapu on marja, ei siis missään palon (nominatiivi: palko) sisällä.

Opuksen mukaan kahvihuoneita on ollut jo 1500-luvulla Konstantinopolissa
" Vuonna 1554 asetti kaksi miestä erinäisen kaffehuoneen Konstantinopolissa; siellä oli hienot istuimet, tarittiin kaffeeta, juotiin, pelattiin schack-peliä ja iloittiin"

Muutenkin teoksessa pidetään kahvia hyvänä asiana
"Siis on kaffeherne ja kaffejuominen suureksi palkinnoksi niille, jotka aivan vähän lihaa saavat syödäksensä".

Kahvin juonti lisää ulkomaan kauppaa, sillä kahvin tuonnin maksamiseksi pitää vastaavasti viedä jotain muuta ulkomaille.
"Kaikki ulkomailta tuodut aineet ovat siis maksettavat oman maamme tuloilla. Viimisessä kädessä on kauppa sula vaihetus. Jos taas ajattelemme ulkomaitten ihmisten tilat, niin havaitsemme että he maksavat meidän maamme kalut heidän maansa ja työnsä tuloilla. Ellemme nyt ostaisi mitään ulkomailta, ei kaffeeta eikä muuta, niin arvattavasti eivät taitaisi hekään meiltä mitään ostaa. Kaikki kauppa olisi tykkänään loppu".
Tämä on totta, ja ulkomaan kauppa on Suomelle tärkeää

Liiallisesta kahvin juonnista varoitetaan näin:
"Ei ole taivaan kannen alla sitä ainetta, terveellisintäkään, joka ei ylöllisesti nautittuna tulisi vahingolliseksi. Ja tietty asia on myös että mitä voimallisempi aine, sitä pikemmin taitaa se myös vahingoittaa."

Tupakki.
Tupakki -kappaleen alku on valaiseva:
"Kaikkein maailman kasvuin seassa on tupakki merkillisimpiä. Se on myrkyllinen ja kuitenki nautitsevat sitä melkein kaikki ihmiset yhdellä eli toisella tavalla".
Tätä itsekin olen pohtinut, miksi myrkyllistä ainetta saadaan myydä tai halutaan päivittäin käyttää?

Tupakan löytämisesta Euren kirjoittaa:
"Koska Hispanialaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he tnpakkikasvun. Matkustavaiset Amerikassa kertovat että ihmiset siellä, ennen Europalaisten sinne tultua, käyttivät tupakkia lääkkeeksi; erinomattain oli se aivan hyvä lääke haavoissa".

"Myös kertovat ensimäiset matkustavaiset Amerikassa että Meksikon kuninkaallisessa hovissa oli tapana tupakkia polttaa kieruissa taikka sigarrina. Koska Englantilaiset ensin tulivat Amerikaan, löysivät he saman tavan, erinomattain Virginiassa, jossa vieläkin kasvaa hyvin arvossa pidetty tupakkilai".

Seuraavaksi puhutaan tupakka-nimen historiasta
"Europalaisten näyttää saaneen ensimäisen tiedon tupakista Antillien saaristossa, sillä nimi Tobako on Haitin kieltä, merkiten sitä putkea, jolla tupakkia poltettiin, eikä siis itse tupakkia. Tupakin meksikolainen nimi on yete ja perulainen nimi sagri. Mutta tyhjä luulo on se että tupakin nimi on otettu Tobago nimisestä luodosta".
Eurenin mukaan tupakan nimi tulisi haitin kielestä ei Tobago-saaresta!

Tupakan savu on syöpävaarallinen aine (lähde esim. täällä). Eurenin tekstin mukaan Jaakko I oli jo tajunnut tupakan vaarallisuuden:  "Sentähden, o kansalaiset, jos teissä vielä on vähäkin häpyä, niin pankaat pois tuo hullu nautinto, jonka alku on hävyttömyys, joka tietämättömyydestä on tavaksi otettu, joka voiton vuoksi levitetään; nautinto, jolla Jumala vihoitetaan, ruumiin terveys hävitetään, kotoelämä katkerutetaan ja kansan arvo ulkona sekä kotona häväistään; nautinto, paha silmille ja
vielä pahempi nenälle, aivoille vahingollinen ja keuhkoille kalvavainen; nautinto, jonka paksut, mustat savupilvet antaa oikean kuvauksen helvetin kaasusta."

Gustaf Erik Eurénin (1818 - 1872) lehdykkä  Kaffe ja tupakki on ollut myynnissä nimellä lukemista kansalle n:o 46 vuonna 1855, minusta miellyttävä tuttavuus ja suosittelen perinnetutkijoille ja kaffen ystäville.

Kulutusjuhlan tyly loppu

Soitellen alkoi Suomen eurotaival
oltiin kuin herrasväki Titanicissa

syötiin, juotiin, tuhlattiin
ja vielä lisää kulutusjuhlittiin

lisää, lisää lisää palkkaa
lisää, lisää julkisia palveluita
lisää, lisää tukia
lisää, lisää kaikkea
lisää lisää lisää valtion velkaa

unohtui tarkka markka

Ei törmätty jäävuoreen
tuli vain pari finanssipuhuria, ja Nokia tuho
Valtion kassa on ollut kauan jo kuiva
mutta jatkuu vielä härmäläisten tolkuton uho
etelän tantereilla möykkäiltiiin, Suomi on ollut liian nuiva

Euroaikana saa markkinoilta valitettavasti lisää velkaa

Edessä on pian kassakriisi ja lopullinen lama
Olisiko nyt hyvä tunnustaa ikävä jama
On pakko alentaa palkkoja ja purkaa saavutetut edut
ja vielä tukkia verovuodot ja kiristää vyötä
muuten on tarjolla porua ja monta pimeää unetonta yötä

Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot

Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot, alkuteos Gildet paa Solhaug, 1856 suomentaja Aarni Kouta, WSOY 1923. (1884 - 1924).

Henrik Ibsenin (1828 - 1906) Päiväkummun pidoton  kolminäytöksinen näytelmä. Päiväkummun pidot näytelmästä on lisää norjaksi Ibsen.nb.no-sivuilla. Näytelmä kirjoitettiin kesällä 1855 ja esitettiin 2.1.1856. Pidot Päiväkummussa oli Ibsenin näytelmistä ensimmäinen joka näyteltiin ulkomailla, sillä Tukholmassa se esitettiin 4.11.1857. Ibsenin tunnetuin näytelmä lienee Nukketalo, jonka olen blogannut näin. Päiväkummun pidot on eri tyyppinen, mutta erittäin hyvä, siinä useat vuorosanat joko lausutaan runoina tai jopa lauletaan.

Tapahtuma-aika on 1300-luvulla. Päähenkilö on Margit, joka on Bengt Gautinpojan vaimo ollut kolme vuotta. Päiväkummun kartanossa pidetään pidot sen kunniaksi. Margitilla ei ole lapsia. Hänen pikkusiskonsa Signe asuu talossa. Signeä aikoo pyttä vaimokseen kuninkaan vouti Knut Gasling, joka on hurjassa maineessa.

Margit on selvästi tyytymätön avioliittoonsa ja pian ilmenee, että hän halajaa Gudmund Alfinpoikaa, joka palaa ulkomailta. Näytelmän keskushenkilö on Margit, joka elää vauraassa, mutta rakkaudettomassa avioliitossa, kuten  Nukkekodin Nora, Margit joutuu ratkaisujen eteen. Myös hän joutuu kantamaan tekonsa seuraukset. Margit on kuitenkin kateellinen naimattomalle sisarelleen, jota Gudmund halajaa itselleen.

Gudmundilla on omat vihamiehet ja hän on henkipatto, Knut Gaslingin on määrä pidättää hänet.

Ibsen rakentaa tlanteen jännitteiseksi. Margit ei rakasta miestään. Gudmundilla on myrkkypullo, jolla hän on estänyt erään murhan ja on pötypuheiden vuoksi henkipatto. Margit saa itselleen pullon. Lukijalle on epäselvää, murhaako Margit myrkyllä miehensä, itsensä vai ei ketään. Kuka saa Gudmundin omakseen Margit, Signe vai hirttopuu?

Ibsen käyttää dialogia loistavasti. Margitin ja hänen miehensä puheet ovat eriparisia kinasteluja, mutta hänen ja Gudmundin puheet rimmaavat keskenään. Tässä kääntäjä Aarni Kouta on onnistunut hyvin, vaikka joutuu vääntämään riimiä, joskus hämärtäy -mutoon. Kun asetelma muuttuu alkavat Gudmindin ja Signen puheet sointua keskenään, ja he ovatkin pari.

Tämä oli loistava näytelmä.

Lainauksia:

Margit ei rakasta miestään, pidän aina runoteoksista, joissa on sana inehmo.

MARGIT vaipuu tuolille oikeanpuolisen pöydän ääreen.
Hyvä, että hän läks'. Hänet täällä kun nään,
veri suonissa pyrkivi pysähtymään;
on kuin sydäntäin käsi hyinen ei päästäis,
sitä vaanisi, surman ei iskua säästäis.
(Nyyhkimään ruveten.)
Hänen vaimonsa oon! Minun miehein hän on!
Ikä kauanko kestävi tääll' inehmon?
Vuossadasta puol', -- Jumal' auttakoon lasta; --
oon -- kolmenkolmatta-vuotias vasta!

(Rauhallisemmin lyhyen äänettömyyden perästä.)
Olo raskast' on suojassa kultaisen muurin;
häkiss' istua ain, suru lienee se suurin.

....
Margitin vuorosanoissa on käytetty ilmaisua hämärtäy


MARGIT häneen katsomatta.

Ma luulin, ett' tekemään tulit pilkkaa.

Oli kuin sana tuntematon, syvä ois
mua kirkosta käskenyt lähtemään vain
yli metsien, maiden ja kukkulain.
Olemukseni kuin unelmaks hämärtäy;
kävin kuunnellen koivikoissa;
takanain ei templissä ketään näy;
mukanain näet pappi ja rahvas käy,

Margitin ja Gudmundin puheet rimmaavat myös norjaksi eli tässä hør ja før

MARGIT.
Nej, Gudmund, hør!
Ved gud og mænd--!

GUDMUND.
Forlyst dig som før;
lev du i gammen og ære;
så lidet skal Gudmund mørkne din dør;
ret aldrig han skal dig besvære.
Lopulta alkaa Gudmundilla ja Signellä sanat soljua niin runollisesti

GUDMUND.
Signe,--min viv!--Se, dagen rinder;
det er vor unge kærligheds dag!

SIGNE.
Mine bedste drømme, mine fagreste minder
skylder jeg dig og din harpes slag.
Min ædle sanger,--i sorrig og lyst
slå kun din harpe, som bedst du lærte;
tro mig, der er strenge dybt i mit bryst,
som skal svare dig i fryd og i smerte.


GUDMUND.
Valoaan luo aurinko kukkivaan tarhaan;
se nuoren rakkautemme on koi!

SIGNE.
Unelmain ihanimmat, mun muistoni parhaan
sävelet sinun harppusi mulle soi.
Jalo laulajain, -- soita harppuas vain
niin murheen kuin ilon päivinä mullen;
ole varma, on kieliä rinnassain, --
jotk' kaikuvat niin surun kuin ilon tullen.

Minusta tässä on runollisuus kääntynyt hyvin

Runoja pennin kappale, James Joyce

Savukeidas on julkaissut pitkistä proosateoksista tunnetun James Joycen (1882 - 1941) muutaman runon teoksen Runoja pennin kappale nimisen 51-sivuisen lehdykän. Runoja on vain kolmetoista. Teoksessa on kuitenkin paljon asiaa, sillä runot kääntänyt Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut esipuheen ja jälkisanat. Runot on netissä myös englanniksi ja löytyy googlella teoksen nimellä eli Pomes penyeach. Kuten Sutinen selventää, jokainen sananikkari ymmärtää Pomes sanan äänytyvät kuten Poems, ainakin trilla, Nitä kaiketi voi myös laulaa.

Muutama runon tai omenan säkeistö ja sen käännös maistiaiseksi

A Flower Given to My Daughter 

Frail the white rose and frail are 

Her hands that gave

 Whose soul is sere and paler 

Than time's wan wave. 

Käännös, Ville-Juhani Sutinen

Tyttärelleni ojennettu kukka

Hauras valkoruusu ja hauraat ovat
kädet ovat ojemtaneet.
Sieluvirrat kuivat ja kalpeat, kovat,
ajan aallot riutuneet

Runossa on toinen säkeistö.

Lääkeyrtit -runon ensi säkeitö kuuluu näin,
Runossa on alku, jota ei ole käännetty

O bella bionda, 

Sei come l'onda! 

Simples 

Of cool sweet dew and radiance mild 

The moon a web of silence weaves 

In the still garden where a child 

Gathers the simple salad leaves
 
Käännös, Ville-Juhani Sutinen
Kuu kutoo verkkonsa hiljaisen
viileästä kasteesta ja leutosäteistä,
tyynessä puutarhassa lapsonen
kerää pikkuisia salaatinlehtiä

Runossa on vielä kaksi säkeistöä.

Teos: Runoja pennin kappale, James Joyce, Savukeidas 2012. 51 sivua.

Ahlqvist oli kriitikko ja kyynikko, Aleksis Kivi oli lyyrikko

August Engelbrekt Ahlqvist, Projekt Lönnrotissa olleen elämänkerran mukaan syntyi Kuopiossa 7.81826 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1844. Wikipediassa hänen nimensä on muodossa Karl August Engelbrekt Ahlqvist, hän toimi kirjailijana nimellä A. Oksanen. Ahlqvist kuoli 1889. Hän oli perustamassa Suometarta ja Kieletärtä, ja tutki sumalaisugrilaisia kieliä ja väitteli filosofian tohtoriksi. Ahlqvistilla oli maineikas ura.

Hän haukkui myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mistä teosta hänet ehkä parhaiten nykyisin muistetaan.

Ahlqvist tuo Aleksis Kiven kriitikko oli myös lyyrikko tai kirjoitti runoja

Tässä on näyte Ahlqvistin hänen kyvyistään A.Oksasen runo  Suomen valta

Suomen valta.

Nonse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan:
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihoillisen maastansa;
Suomalain' siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!

Minusta ei yllä mitenkään Aleksi Kiven tasolle, tässä on hyvin paljon turhaa toistoa ja arvattavia riimipareja kuten, kieli/mieli, aura/kaura, esti/kesti, lahti/mahti/vahti puuttuu enää vain sahti ja rahti sekä tahti. Tässä runossa viitattaneen Kalevalaan, sillä puhutaan Väinön kansasta, lisäksi puhutaan Äänisjärvestä ja Vienansuusta. Agraariyhteiskuntaa paljolti ihannoidaan.

Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa

Suomenmaa, Aleksis Kivi

Maa kunnasten ja laaksoen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?

Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.

En millonkan mä unohtas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.

Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.

Viel monta näissä laaksoissa
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.

Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!

Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!

Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!

Minusta runon sävy on kauniimpi

A. Oksasen Valtiollista -runon pari ensimmäistä säkeistöä ovat minusta jokseenkin asenteellista, joka tietenkin selittyy osin aikakauden paineilla ja kielikeskustelulla, luultavasti Ahlqvist sen takia runoili Oksasena ja suomeksi.

 Valtiollista (A.Oksanen)

"Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies!"

Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.

Yläkuvassa on kivi sekä oksia, kivi on kestävämpiä kuin oksa, jota minusta ruotsinkielessä vastaa sana kvist tai qvist. Alempana on ensipäiväkuori ja postimerkki, historia on Kiven,

Minusta Suomeen mahtuu hyvin kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi sekä suomalaiseen lyyrikkokaartiin sekä A. Oksanen että Aleksis Kivi ja Suomeen sekä August Ahlqvist että Alexis Stenvall.

Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.



*****

Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.

Anni Polva: Tule ja puserra

Anni Polva: Tule ja puserra

Anni Polva (1915 - 2003) on kuulu Tiina-kirjojen kirjoittaja, tiinoista bloggaukset täällä ja täällä.

Polva kirjoitti myös "aikuisille" suunnattua materiaalia, josta näytteenä on vuodelta 1974 Tule ja puserra, joka on julkaistu 1979 myös nimellä Kohtalokas lomamatka.
***
Juoni on seuraavanlainen:
Päähenkilö Riitta asuu tätinsä luona, jonka tyköä lähtee teennäisen kirjeenvaihtosotkun vuoksi. Hän muuttaa asumaan parin työ- ja tyttökaverinsa kanssa ahtaaseen asuntoon, jossa nukkuu lähinnä kylpyhuoneessa, ei sentään voikilossa, kuten Mikko Saarela riimitteli.

Tyttötriolla on heilansa Arjalla Eino, Liinalla Ilmo sekä Riitalla Harri, joka osoittautuu varsin petolliseksi. Riitalla kihlaus- ja häähaaveet kariutuvat, ja myös matkahaaveet. Töistä mukava, mutta parrakas Timo ehdottaa kotimaan lomamatkaa autolla, yöpyisivät teltassa ja makuupusseissa. Asiassa on mutkansa: Timo seurustelee Kisun kanssa, eikä Riitta pidä partaisista miehistä. Timokin uskoo Riitan olevan rakastunut, koska miehen suuri filosofinen oivallus kuuluu "ei rakkatta voi saksilla katkaista. Nips noin vain". Lomamatka alkaa epäonnisissa merkeissä, auto juuttuu kiinni, makuupussin vetoketju ei aukea, koira repii housut, mutta luonnollisesti mikään ei ikuista ei edes epäonni, vaikka miltei koko loma kuluu pikkuhaaverien ja kinastelun varjossa, Harri kuitenkin unohtuu ja Pentti pyrkii apajille, mutta Timo kummasti mustasukkaistuu, varsinkin kun soittaa heilalleen Kisulle.

Anni Polvan kirjoissa juodaan miltei koko ajan kahvia. Sitten tapahtuu pahin takaisku, kahvi loppuu tykkänään, onneksi sitä saadaan kaupasta lisää. Toiseksi viimeisellä sivulla vanha rakkaus on kahleistaan vapaa, ja mahdollisuus uuteen auvoon on olemassa.  Riitta voikin todeta "tule lähemmäksi ja puserra. Rutista ja suutele", eli miehen ei siis tarvitse rutista vaan voi rutistaa, joskin vaatteet ovat luonnollisesti päällä.

Kuten Tiina-kirjoissakin, kahvin juonti tuntuu olevan tärkein elämän rutiini. Pannukahvi porisee liedellä, ja joko kahvia keitetään, juodaan, tai pois korjataan. Koirat tuntuvat olevan kiusankappaleita, jotka haukkumisen lisäksi myös purevat. Timokin pystyttää teltan tässäkin kirjassa väärään paikkaan, kuten Tiina ja Juha uivat joskus väärässä paikassa. Kenkäongelmia on.

Teoksen seurustelu- ja työkuviot eivät tunnu 1970-luvun alun meiningiltä vaan lähinnä 1950-luvun (tai 1930-luvun) Suomi-filmien meiningiltä. Naiskuvaakin pohditaan "Se venytteli nautinnollisesti uhkeita muotojaan jotka pursuivat ulos pienistä pikineistä ja kumartui sitten ravistamaan teltan ovea".

Luultavasti pojasta polvi paranee, ja Polvasta tyttö, ainakin Tiina-kirjoista, jotka tähän verrattuna olivat hyviä ja opettavaisiakin. Minusta Tule ja puserra -teoksen  asenteet ovat jäykän konservatiivisia, ja kaikesta herttaisuudestaan ja luultavasti humoristisuudestaan huolimatta teos jättää hieman teennäisen jälkimaun. Kansikuvakin on minusta äitelän imelä.

Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla

Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla, Arktinen banaani 2012, sivumäärä 120.

Tunnustaudun henkilöksi, joka lukee Turun Sanomien sarjakuvista vain Juban Viivin ja Wagnerin, jonka huumori kaikessa karheudessaan puree minuun.

Viivi ja Wagner siis kertoo naisen ja sian yhteiselosta, usein tai ainakin joskus sika voi symboloida nurkissa pyörivää (avio)miestä.

Viivi pyörittää arkea, käy töissä, tekee kotityöt, Wagner kippaa kaljaa, vikittelee muita naisia, ja laiskottelee. Lisäksi hän hiillostaa naapureita ja tekee kaikkea muutakin hölmöä. Viivi kuitenkin rakastaa Wagneria, ja ehkä myös toisinpäin. Välillä tosin (kuten Tenavien Ressu) Wagner puuhaa bisnestä, tässä albumissa hän on muotiguru, mutta vaatebisnes ei pysynyt pystyssä, eikä tv-asema eikä edes sairaala.

Viivi ja Wagneria on mukava lukea värillisenä, lehdessä kaksikko seikkailee mustavalkoisena.

Tähän teokseen on kerätty erilaisia juttukokonaisuuksia

Viivi ja Wagner tavaratalossa on avaustarina ja varsin hauska

Heti toinen  strippi toimii hyvin. Wagner kävelee kahvilan ohi, jossa mammat istuvat juoruamassa. Sika (ja myös Jokke-sika) ihmettelee, miten niillä riittää puhuttavaa, kakkua ja kaffetta kuluu. Mammat ihmettelevät sian kyttäystä, ja loppukommentti on, "ei saa enää nuorempaa". Tavaratalo-kategoriaa on 43 "strippiä".

Arvostan Juban sarjakuvataidetta, sillä hän on pystynyt pitämään Viivin ja Wagnerin hengissä, kaikki nämä vuodet ja kiinnostavana ja nimeenomaan erilaisena.

Minusta aivan vastaavaa sarjaa ei ole. Jotkut kommentit ovat hyvän maun rajoilla, mutta minusta oikealla puolella, toisin kuin vaikkapa Fingerporissa, joka on ehkä vastaava sarjakuva, muta liikkuu minusta väärällä puolella hyvää makua, ja perustuu sanaleikkeihin tai lähinnä kaksmielisyyksiin. Viivi ja Wagner on minusta paljon inhimillisempi sarjakuva.

Yllättäen Wagner tekee Viiville tunustuksen
- Ostin E-kirjojen lukulaitteen
Tähän mahtuu 20 miljoonaa teosta
Aion lukea ne kaikki
Olen jo sivulla kolme.

Muut tarinat, kommentoin kun luen toiseen kertaan

Viivi Intiassa on minusta hauska, Viivi lähtee Intiaan mietiskelemään 9:ksi sarjakuvaksi, ja Wagneria vaivaa ikävä.

Salaperäinen ovi kestää 19 kolmiruutuista, eikä ole hemkilökohtainen suosikkini.

Viivin vanhempien kesämökillä kestää kymmenen kolmiruutuista "työvuoroa", on hauska ja realistinen.

Wagner Helvetissä on yksitoista strippiä kestävä uni, melko hauska.

Rantaleijona ja merenneito -sarjassa joka kestää 16 strippiä, otetaan pääosin aurinkoa. Viivi lukee Decameronea ja Wagner Jerry Cottonia.

Onnea uuteen kotiin on parisenkymmentä strippiä. Wagner ostaa asunnon appivanhemoien takauksella, vaikkei ole töitäkään. Minusta hauska kertomus.

Wagner Pariisissa keventynyt Wagner lennähtää Pariisiin ja seikkailu kestää 12 sarjakuvallista, minusta hauska tarina ja kirjan mukaan Juba on asunut Pariisissa. Miljöö on kuvattu hyvin.

Wagnerin sairaala on aikamoinen tarina, en henkilökohtaisesti pitänyt.

Wagner-TV. Wagner perustaa TV-aseman (Moon-TV:n hengessä). Roisi tosi-tv -formaatti tuo katsojia ja rahaa, mutta kaikki päättyy konkurssiin.

Kuningas Wagner, Wagner osallistuu vaaleihin ja lupaa verot pois ja kaikille kaikkea. Hän saa kaikki äänet ja julistautuu kuninkaaksi. Kun kassa on tyhjä, Wagner saa kenkää.

Muotiguru Wagner, tarinat hieman toistavat itseään, sillä Wagner tahkoaa tuohta muodilla, ja hän on kuumin guru, kunnes ...

Merrymelodica men, Viivi ostaa Wagnerille melodikan pian on suosio taattu, mutta...

Rapujuhlat ja Pallo-Jallu -tarinassa Viivi saa kutsun rapujuhlille, ja saa Wagnerin mukaansamukana on Jallu-poika pallossan, ja Wagner "viihdyttää" poikaa,

Kaupunkisuunnittelijasta kasvojen kohottajaksi tässä Wagner kokeilee taatuin seurauksin kahta ammattia.

Viivi ja Wagner vanhuksina, sika kuvittelee, miten Viivin ja Wagnerin vanhuus luonnistaa.

Sian morsian on muualla julkaistu liitetarina Viivin unesta.

Juban Kellon alla, Viivi ja Wagner sarjakuvakirja on minusta mukavaa luettavaa.

William Shakespeare: Venetsian kauppias

William Shakespeare: Venetsian kauppias, suomentanut Tiina Ohinmaa ja Alice Martin, WSOY 2013, olen lukenut myös Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1882.

WSOY:n kappaleessa on Eva Johanna Holmberg erittäin valaiseva esipuhe. Holmberg analysoi paljon Shylockin, koronkiskurin hahmoa. Tämä hahmo kuvataan hänen etnisestä ja/tai uskonnollisesta ryhmästä käsin. Hahmo ei ole mitenkään miellyttävä eikä hänelle käy hyvin kuten muille.

Antonio, jolla ei ole käteistä rahaa, sillä hänen laivansa ovat kauppamatkoilla, on lainannut rahaa Bassaniolle, joka minusta on pelkkä velkaveikko. Bassanio on jo ennestään velkaa Antoniolle. Antonio haluaa auttaa ystäväänsä ja lainaa rahaa (tai takaa lainan) Shylockilta, rahat päätyvät Bassaniolle.

Koronkiskontaa pidettiin tuolloin moraalittomana, ja Shylock, jolla on paljon kaunaisuutta, esimerkiksi tyttärensä toiminnasta, ympäröivään yhteisöön, antaa lainan ilman korkoa, jos saa palan ihmislihaa jos sitä ei makseta määräajassa takaisin. Kuten arvata saattaa, velkaa ei makseta, mutta oikeudenkäynnissä, jossa on muuten esteellinen ja kouluttamaton ja henkilöllisyyden salaava tuomari (eli Portia) todetaan, että verta ei saa valuttaa. Lopulta Shylockin omaisuus jaetaan, eikä Shylock saa mitään, hänen rahansa ovat menneet.

Menemättä näytelmän ja juonen yksityiskohtiin tässä minusta tulee monessa kohtaa ilmi varsin huoleton asenne velkaan ja velaksi elämiseen sekä velkojien oikeuteen saada pääoma takaisin.

Lainaukset Cajanderin suomennoksesta, uusi suomennos on hyvä, mutta en tekijänoikeussyistä lainaa sitä.

Bassanio (tunnustaa tässä eläneensä yli varojen uusi suomennos käyttää sana pröystäillä, mikä minusta on hyvä sana).

Bassanio:

Te hyvin tiedätten, Antonio,
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.

Antonio on valmis lainaamaan ystävälleen, vaikka rahojen takaisinsaanti on minusta hyvin epävarmaa.

Antonio:
Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.
Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa
Ain' yhtä pitää, olkaa varma että
Varani, itseni ja minkä voin ma,
Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.

Keskustelu etenee, ja käsittelee myös Portiaa, joka on Bassanion tähtäimessä. Antonion asenne on minusta hyvin lapsellinen, hän lupaa oman takauksen velalle!

Antonio:
Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,
Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,
Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,
Venetiassa luottoani koita;
Ma ponnistan sit' äärettömiin asti
Sua saadakseni kauniin Portian luo.
Rahoja oiti tiedustamaan käy,
Samaten minä teen; ja varma on,
Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.
(Lähtevät.)

--

Oikeudenkäynti, missä laina-asiaa käsitellään ei varmasti ole jäävitön. Kuinka sala-asuinen velkaveikon naisystävätär voisi olla asian ratkaisija? Tietenkään toisen lihan kaapiminen ei ole laillista eikä minkään lain mukaista voi olla ihmisen vahingoittaminen. Toisen omaisuuden omiminen on myös laitonta. Rahan lainaamista pidettiin ennen moraalittomana, nykyisin ei. Korko on rahan hinta.

Portia: 

Ei, varro vähän! Viel' on muuan seikka. --
Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä;
On sanat siinä selvät: naula lihaa.
Siis ota sakkos, ota naula lihaa;
Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat
Vaan kristittyä verta, joutuu oiti
Lain mukaan Venetian valtiolle
Kaikk' omaisuutes.

Shylock pyytää takaisin pääomanssa

Shylock:
Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.

Portia ei sitä anna

Shylock:
Ma enkö edes pääomaani saa?

Portia ei sitäkään anna.

Shylock:
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.

Portia löytää laista porsaanrei'än eikä Shylock saa mitään

Shylock:

Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä;
Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.

Lopulta Shylock lähtee tyhjin käsin. Kaverin olisi kannattanut pyytää rahasta reilu korko, eikä lähteä hautomaan kostoa. Koston ajatuksesta ei koskaan seuraa mitään muuta kuin onnettomuutta. 

*****
William Shakespeare eli tiettävästi 1564 - 1616, hän saattoi olla nahkurin poika, hän oli näyttelijä ja myöhemmin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiensä "totuudellisuutta" olen niitä lukiessani alkanut välillä pohtia, mutta fiktiona loistavia, joskin tästä hyvinkin asenteellisesta näytelmästä en pidä.

Katri Vala: Kaukainen puutarha

Katri Vala: Kaukainen puutarha, 1924. Kansi ei ole virallinen.
Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.

Luin  Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.

Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä

Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa

    Hiljainen ilta.
    Räystäitten itku on vaiennut,
    ja aurinko sukeltautunut pois.
    ...
ja jatkuu

    Tummasta metsästä,
    pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
    ylenee kuu
    kuin suuri, hämmästynyt kukka
    keltaisena ja raikkaana
    ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.

    Niin kalpeaa ja kuollutta.
    Missä viipyvätkään laulut,
    joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
    ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
    Missä viipyykään aika,
    jolloin ruohon liian vihreä veri
    näyttää miltei punaiselta?

Maan povella runon laitan kokonaan

    Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
    alastomin, nuorin jäsenin,
    suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
    Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
    kuin ihmeellinen silmä,
    ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
    Rakastan sinua, maa!
    Mustana, ruskeana, vihreänä,
    elävänä ja kuolleena
    rakastan sinua, maa!
    Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
    jonka ihanat suitsutukset
    nousevat läpi valkean ruumiini,

Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.

Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.

 Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
    pihlajain valkeata kukkahärmää,
    tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
    Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
    lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
    Ja tuoksua!

Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.

Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.

Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.

Mistä tulee ruskean myskin

    huumaava, pisaroiva lemu

Myski -sana on teoksessa neljä kertaa.

Sienistäkin runoillaan

....

    puhkeavat sienet

    omituisesti tuoksuvina

    kasvaen kylmiksi ja lihaviksi

    kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.

    ....

    Tatit komeilevat suuruudellaan,

    ruskeankeltaisina, kömpelöinä ja tyhminä.

    Imevät itseensä paljon kosteutta ja matoja

    ja putoavat lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.

    Mutta tummanruskean, kiinteän herkkutatin

    tahtoisi syödä juuri maasta poimittuna,

    vielä mullalle tuoksuavana.

Runossa Sydän toistuu väri-teema ja veri, myös myskin tuoksu mainitaan. Murskaamista käsitellään kolme kertaa

    Tuli ilta -- sydämeeni putosi helähtäen

    ambrankeltainen pisara,

    joka tuoksui myskiltä.

    Tuli yö -- sydämeni heräsi väristen

    ja avasi suuren, tumman teränsä,

    verestä kostean.

    Tuli aamu -- ruusunpunainen valo täytti ruumiini

    kuin kuultavan astian.

    Sydämeni putosi maahan

    kuin murskattu kukka.

Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.