sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Seamus Heaney: Ukkosvaloa



Seamus Heaney: Ukkosvaloa, valikoinut ja suomentanut Jyrki Vainonen, WSOY 1997, sivumäärä 104.

Kokoelmassa on runoja pitkältä ajalta ja ne on valinnut suomentaja Jyrki Vainonen, hän suosittaa myös aiempaa Ojanpiennarten kuningas -teosta.

Harvemmin olen nykyisin mykistynyt runoteosta lukiessani, nyt olen.

Kansikuva on upea, siinä on sammakon kutua, jokaiselle pojalle tuttua, myös nuijapäät on monesti nähty. Kuva liittyy ensimmäiseen runoon vuodelta  1966 Death of a Naturalist suomennettuna Luonnonlapsen kuolema, josta upea ote.

 ... mutta kaikista parasta oli sammakonkudun
paksu ja lämmin löllö, joka muhi pengermien varjossa
kuin vesihyytelö. Keväisin
minä täytin hillopurkkeja täpläisellä hyytelöllä,
panin ne kotona riviin ikunalaudoille
koulussa hyllyille, ja vahdin ja vartosin kunnes
paisuneista täplistä purskahti vikkelästi
uivia nuijapäitä.   ...

But best of all was the warm thick slobber
Of frogspawn that grew like clotted water
In the shade of the banks. Here, every spring
I would fill jampotfuls of the jellied
Specks to range on window-sills at home,
On shelves at school, and wait and watch until
The fattening dots burst into nimble-
Swimming tadpoles.


Upeaa, itse runo sisältää vastauksen luonnonlapsen kuolemaan, joka on enemmän kuvittelusta kiinni, mutta alkuosassa runoa on hienosti kuvattu raatokärpäset ja löyhkät. Sammakonkutua olen itsekin monena poikavuotena seurannut. Minusta harrastukseen ei tarvita purkkeja, eikä minulle ole tullut kammoa niin kuin runon lopussa käy:

Mahtavat limakuninkaat
olivat koolla kostaakseen ja minä tiesin
että jos upottaisin käteni kutu ei hellittäisi otettaan

Niin kudusta tulee nuijapäitä, joille alkaa kasvaa keuhkot ja niistä tulee pieniä sammakoita. Ojassa sammakon yksi vihollisista on kuivuus. Myös sammakoiden "kutemistapaus" kurnutuksineen on "mahtava ja pitkäkestoinen tapaus". Sammakoita kokoontuu läjäpäin kurnuttamaan, vesi on tahmeaa "nesteistä"

Ahtaaja -runo on mahtava, laitan hieman toista säkeistöä mutta varsinkin kolmas säkeistö on oivaltava

Tuo nyrkki iskisi katolilaista kuin moukari -
kyllä vaan, tuo kaikki voisi alkaa taas ...

Kolmas säkeistö:
Mooseksen käskyt upposivat tajuntaan kuin niitit
Jumala on esimies, joka tietää mitä haluaa;
hän järjestää elämän työn ja huvin vuoroiksi
Tehtaan pilli ujeltaa ylösnousemusta

Koko nelisäkeistöinen runo on niin elävä ja visuaalinen, vältän näitä tällaisten runojen kirjaamista (epäsopua ryhmien välillä ja uskonnollista tematiikaa), mutta kysymyksessä on irlantilainen runoilija, joka on asunut lapsuudessa Pohjois-Irlannissa, runo on siis kirjoitettu puoli vuosisataa sitten.

Heaney on kirjoittanut 1916 Pääsiäiskapinan muistoksi (runoa ei ole tässä kokoelmassa)

Requiem for the Croppies (1966), painettuna "Printed in Door into The Dark, 1969".  Lähde the Telegraphin artikkeli Seamus Heaneystä täällä.

Terraced thousands died, shaking scythes at cannon.
The hillside blushed, soaked in our broken wave.
They buried us without shroud or coffin
And in August... the barley grew up out of our grave.


Varsinkin Ukkosvaloa -teoksen alkuosan luettuani olin varsin mykistynyt. Suositan.

*****
Irlantilainen Seamus Heaney (1939 - 2013) sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1995.

Elina on blogannut tästä näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti