perjantai 17. heinäkuuta 2015

Katri Vala: Kaukainen puutarha

Katri Vala: Kaukainen puutarha, 1924. Kansi ei ole virallinen.
Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.

Luin  Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.

Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä

Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa

    Hiljainen ilta.
    Räystäitten itku on vaiennut,
    ja aurinko sukeltautunut pois.
    ...
ja jatkuu

    Tummasta metsästä,
    pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
    ylenee kuu
    kuin suuri, hämmästynyt kukka
    keltaisena ja raikkaana
    ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.

    Niin kalpeaa ja kuollutta.
    Missä viipyvätkään laulut,
    joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
    ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
    Missä viipyykään aika,
    jolloin ruohon liian vihreä veri
    näyttää miltei punaiselta?

Maan povella runon laitan kokonaan

    Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
    alastomin, nuorin jäsenin,
    suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
    Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
    kuin ihmeellinen silmä,
    ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
    Rakastan sinua, maa!
    Mustana, ruskeana, vihreänä,
    elävänä ja kuolleena
    rakastan sinua, maa!
    Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
    jonka ihanat suitsutukset
    nousevat läpi valkean ruumiini,

Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.

Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.

 Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
    pihlajain valkeata kukkahärmää,
    tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
    Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
    lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
    Ja tuoksua!

Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.

Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.

Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.
Mistä tulee ruskean myskin
    huumaava, pisaroiva lemu
Myski -sana on teoksessa neljä kertaa.

Sienistäkin runoillaan
....
    puhkeavat sienet
    omituisesti tuoksuvina
    kasvaen kylmiksi ja lihaviksi
    kuolleitten kasvien ja eläinten ruumiista.
    ....
    Tatit komeilevat suuruudellaan,
    ruskeankeltaisina, kömpelöinä ja tyhminä.
    Imevät itseensä paljon kosteutta ja matoja
    ja putoavat lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.
    Mutta tummanruskean, kiinteän herkkutatin
    tahtoisi syödä juuri maasta poimittuna,
    vielä mullalle tuoksuavana.

Runossa Sydän toistuu väri-teema ja veri, myös myskin tuoksu mainitaan. Murskaamista käsitellään kolme kertaa

    Tuli ilta -- sydämeeni putosi helähtäen
    ambrankeltainen pisara,
    joka tuoksui myskiltä.

    Tuli yö -- sydämeni heräsi väristen
    ja avasi suuren, tumman teränsä,
    verestä kostean.

    Tuli aamu -- ruusunpunainen valo täytti ruumiini
    kuin kuultavan astian.
    Sydämeni putosi maahan
    kuin murskattu kukka.

Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti