Edith Södergran: Landet som Icke är

 

Edith Södergran: Landet som Icke är, Helsingfors, Holger Schildts Förlag,1925.

Edith Södergran (1892 -1922) on Suomen kuuluisimpia runoilijoita, mutta joka kuoli nuorena 16-vuotiaana saamaansa keuhkotuberkuloosiin. Edith syntyi Pietarissa ja kävi siellä koulua. Hän asui Suomessa ollessaan Kivennavan Raivolassa, joka on siis Karjalan kannaksella.

Tämä kokoelma on suomennettu nimellä Maa jota ei ole, ja se valittiin vuoden kirjaksi Ylen Suomi 101-kirjaa projektissa. Maa jota ei ole -runoteos sisältää runoja, jotka Edithiltä jäi julkaisematta.

Teos on jaettu neljään osioon, ensimmäisen osan runot ovat vuodelta 1916, toisen 1917-1918, kolmannen 1919-1920 ja viimeisen osan runot vuosilta 1922-1923.

Ensimmäisen osan runot ovat noin vuodelta 1916, toisen osan runot vuosilta 1917–1918, kolmannen osan runot vuosilta 1919–1920 ja viimeisen osan runot vuosilta 1922–1923.

Ensimmäisessä osassa on 18 runoa, esimerkiksi Upptäckt.

Upptäckt runo on vuodelta 1916
Din kärlek förmörkar min stjärna —
månen går upp i mitt liv.
Min hand är ej hemma i din.
Din hand är lusta —
min hand är längtan.

Eriparinen rakkaus, toisella himoa ja toisella kaipuuta. 

Ainakin tässä kokoelmassa runoissa esiintyvät säännöllisesti yli kymmenen kertaa kuu ja tähdet, kuten myös kukka. Aurinko esiintyy kahdeksan kertaa. Yö (en natt, natten, nätter..) mainitaan useammin kuin päivä. Alla olevan runon dagg kääntyy kasteeksi. Hiljaisuus on läsnä runoissa, ääni ei.

Toisessa osassa on kuusi runoa ja kolmannessa kolme.

Neljännessä osassa on 10 runoa, nimirunon alku on seuraavanlainen

Landet som Icke är

Jag längtar till landet som icke är,
ty allting som är, är jag trött att begära.
Månen berättar mig i silverne runor
om landet som icke är.
Landet, där all vår önskan blir underbart
uppfylld,
landet, där alla våra kedjor falla,
landet, där vi svalka vår sargade panna
i månens dagg.
Mitt liv var en het villa.
Men ett har jag funnit och ett har jag
verkligen vunnit —
vägen till landet som icke är.
I landet som icke är ---

Runon on suomentanut Uuno Kailas. Minulla ei ole tätä suomeksi.

Kokoelman viimeinen runo kertoo kuolemasta, tästä olen jättänyt toisen säkeistön pois 

Ankomst till Hades

Se här är evighetens strand,
här brusar strömmen förbi,
och döden spelar i buskarna
sin samma entoniga melodi.


Kransen som aldrig smyckat min panna
lägger jag tyst till din fot.
Du skall visa mig ett underbart land
där palmerna höga stå,
och där mellan pelarraderna
längtans vågor gå.