Publius Ovidius Naso (43 eaa - 17) oli kuuluisa roomalainen runoilija. Hänen pääteoksensa oli Muodonmuutoksia Metamorphoses. Sain itse käsiini WSOY:n 1935 painaman teoksen Ovidius Muodonmuutoksia, jossa on 15 "runoa", mutta minusta ne ovat kaikki lyhennettyjä.
Ensimmäinen runo latinaksi alkaa:
In nova fert animus mutatas dicere formas
corpora; di, coeptis (nam vos mutastis et illas)
adspirate meis primaque ab origine mundi
ad mea perpetuum deducite tempora carmen!
Ante mare et terras et quod tegit omnia caelum
unus erat toto naturae vultus in orbe,
quem dixere chaos: rudis indigestaque moles
nec quicquam nisi pondus iners congestaque eodem
non bene iunctarum discordia semina rerum.
nullus adhuc mundo praebebat lumina Titan,
nec nova crescendo reparabat cornua Phoebe,
V.Artin käännös kuuluu:
Ennenkuin oli maa, meri luotu, ja taivahan kansi
luonnon kasvot kaikk' oli yhdenlaisina vielä.
Kaaoksen nimen sai tuo karkea ainehen joukko,
ponneton painoltaan, sekasortoinen, ja sen keskeen
kulkenut riitainen hajanaisten seikkojen siemen.
Viel' ei maailmaan valoansa Helios luonut
viel' ei kasvamahan kuun sarvia saattanut Foibe
Jo vähäisellä latinan taidollani olin ymmärtävinäni, että ensimmäinen säkeistö on jätetty kääntämättä, koska mare on meri ja terra on maa.
Sama minusta toistuu jatkossakin ja huomasin sen ensimmäisenä tutkimassani runossa Narcissos ja Echo, jota on teoksessa minusta liiaksi lyhennetty.
Tämä sinänsä hieno teos varmasti sopii nopealukuiseksi antiikin myyttien avaamiseksi, tässä on viisitoista runoa, on esimerkiksi runo Midaksesta, jolle suotiin ominaisuus, että kaikki mihin hän koskee muuttuu kullaksi, mikä kuitenkaan ei koitunut siunaukseksi, lisäksi on tarkasteltu Narkissos ja Ekho, sekä Daidalos ja Ikaros, jonka vahasiivet sulivat lähellä aurinkoa, eli hyvin opettavainen opus .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti