Huumoria ja tunnetta Hamletissa

Shakespearen Hamlet on tragedia, mutta sisältää monia humoristisia kohtia, samaan aikaan tämän kanssa julkaisen kirjanurkan puolella toisen Hamlet bloggauksen.

Hamlet-näytelmä sisältää jo sisällään näytelmän, jonka merkitys on siinä, että se paljastaa setänsä synnit Hamletille, ja aikaansaa kostonhimon....
Näytelmän alku on ilmeisesti liian lyhyt Hamletin mieleen.
HAMLET. Oliko se proloogi vai mielilause sormuksessa?
OPHELIA. Se lyhyt oli.
HAMLET. Kuin vaimon rakkaus
Seuraavassakin Hamletin ja Ophelian vuoropuhelussa saa mukavan kuvan

Hamlet kysyy Ophelialta:
-Saanko maata helmassanne, neiti? (Istuutuu Ophelian jalkain juureen.)

ja Ophelia vastaa
-Ette, prinssi.

- Pää helmassanne, tarkoitan?

- Saatte, prinssi.

- Ajattelitteko minun tarkoittaneen sopimattomia?

-En ajatellut mitään.

-Ihana ajatus maata tyttösen jalkain juuressa.

-Mitä, prinssi?

- Ei mitään.

-Olette hupainen, prinssi hyvä.

-Ken? Minäkö?

- Niin, prinssi hyvä.

Minusta näinkin yksinkertaiseen tuokiokuvaan välittyy oikea ja aito tunne. Hamlet ei ole mitenkään hullu, mutta seuraavassa niin koitetaan kovin väittää. Hullu -sanakin lienee näytelmässä puolensataa kertaa.

Polonius, joka on Ophelian isä pulputtaa Hamletista.

Nyt se toimi päättyi.

Mun herrani ja armollinen rouva,

Selvittää tässä, mit' on majesteetti 
Ja mitä velvollisuus on, ja miksi 
Yö yötä, päivä päivää, aika aikaa, 
Ois päivän, yön ja ajan tuhlaamista. 
Siis, kosk' on lyhyys viisauden sielu 
Ja laajuus vaan sen ruumiin koristetta, 
Niin olen lyhyt. 
Poikanne on hullu: 
Ma sanon hullu; sillä mitä muuta 
On hulluus, jos sen tarkoin määrittelet, 
Kuin ett'et ole muuta kuin vaan hullu. 
Mut olkoon.
Toistolla on tehonsa, ehkä Hamlet siis on hullu Poloniuksen mielestä (näytelmässä ei minusta ollut)

KUNINGATAR. Mutkat pois ja asiaan. (Kuningatar on Hamletin äiti)

Mutta pääseekö Polonius suoraan asiaan pitäisi päästä, mutta päästäänkö tässä?

POLONIUS. 

En käytä, rouva, mutkia, sen vannon. 
Hän hullu on, se totta; totta, että 
Se paha on, ja paha, että totta. 
Hupainen sananväänne; mutta pois se! 
En käytä mutkia. 
Siis myöntäkäämme, 
Ett' on hän hullu. 
Jäljellä nyt, että

Syyn harkitsemme tähän muutokseen, 
Tai oikeammin: puutokseen; näet, tuolla 
Puutteellisella muutoksell' on syynsä. 
Niin siihen jäämme nyt, ja se on jäännös. 
Nyt aatelkaa: On tytär mulla, — on, kosk' on hän mun — 
Jok' antoi, niinkuin lapsen tulee, mulle, 
Huomatkaa, tämän. Päättäkää nyt itse....

Bloggauksen lukija voi päätellä itse, pääseekö Polonius mutkitta asiaan, ja onko argumentaatio muuta kuin toiston toistoa, ja sen toistoa, että toistetaan, ja totuudesta laistetaan.
***

Lopuksi äänneasuhuumoria, joka aukesi vasta minulle selityksien kautta.

Polonius: Do you know me, my lord?

Hamlet: Excellent well; you're a fishmonger*

Polonius: Not I, my lord.

Hamlet: Then I would you were so honest a man…

POLONIUS: Tunnetteko minua, hyvä prinssi?

HAMLET. Erinomaisen hyvin. Olette kalakauppias *

POLONIUS.En suinkaan, hyvä prinssi.

HAMLET. Sitten soisin, että olisitte niin kunniallinen mies.

POLONIUS. Kunniallinen, niinkö, prinssi?...

Polonius valittaa myöhemmin …. ”sanoi minua kalakauppiaaksi*".

*Polonius ei huomannut piikkiä, kuten en minäkään, mutta Hamletin selityksistä avataan tätä (kääntäjän tieto) Fishmonger (kalakauppias) melkein sama-ääninen kuin fleshmonger (parittaja). Poloniushan on Ophelian isä!

--

Lainaukset Gutenbergin kirjoitusasun mukaan, eräistä kohdin olen jättänyt pois puhujan nimen..