perjantai 5. elokuuta 2016

Nokia Alcatel Lucent



Nokian utareista lypsettiin liikaa
meni rahan tekokone umpeen
ei tullut maitoa ei piimää

Symbianin lumo suli
Lumialle noutaja tuli

keskittyttiin verkkoihin
vaihdettiin toimaria
rakkaalle lapselle annettiin
uusi hieno nimikin
Nokia Alcatel Lucent

Elkeet on entiset
yytee yytee yytee yytee yytee yytee
ja suomalainen työläinen ja insinööri työkkäriin kävelee?

(Yläkuva: Tunnelin päässä on valoa, mutta se on ehkä kilpailijan mainosvalot)


Luen entiset Nokia-runot TÄÄLTÄ.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Uuno Kailas



Uuno Kailas (1901 - 1933) oli suomalainen runoilija, jonka oikea nimi oli Frans Uuno Salonen. Kailas oli myös kääntäjä, ja on tunnettu Edith Södergranin runojen suomeksi kääntäjänä (myös Pentti Saaritsa, Aale Tynni ovat kääntäneet Södergrania).

Gutenbergistä löytyy Kailaan Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja vuodelta 1922, joka lienee hänen ensimmäinen teoksensa. Avausruno prologi kuuluu:

Prologi

Aavistuksien linnut lentää
sielussa levottomasti.
Jaksatko purtesi perille soutaa
elämän sieluun asti?

Sydämen tulinen rauta on tuotu
elämän alasimelle.
Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä,
tilinsä tekee ja kelle?



Yläkuvan takiainen on runossa Ihmisaivoituksen tiet, joka on muuten kirjoitettu eräälle haihattelijalle. Runo päättyy:


Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä
ja sukeltaakin--viilivatiin. 
Suloista on sentään sukeltaa viiliin
ja unohtaa hometahrat turkissaan. 
Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa
 on nousta kylvystä 
uutena ja sileäkarvaisena 
niinkuin vastanuoltu vasikka. 
Mutta vielä, vielä ihanampaa 
on keinua, keinua, 
heilahdella edestakaisin 
kaukana ja korkealla 
sinisessä äärettömyydessä 
niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
Runossa Kailas käyttää lehmä vertauksia. Lehmä nuolee tosiaan vasikan puhtaaksi. Minusta hevosen häntä heiluu enemmän kuin lehmän. Lehmän hännän rakenne on toisenlainen.

Midas-sydän edustaa Kailaan myöhäistuotantoa, siinä on varsin tummat sävyt. 


Oon nälän kuoloon vihkinyt
sun monin kyynelein.
Sä pyysit liioin. Siksi nyt
oot köyhä, sydämein.

Ja ajast´ aikaan toivoton
on Midas-kohtalos;
sun suurin onnes ollut on
sun suurin turmios.

Mit´ autttaa, vaikka kyyneleen
voit kullaks kirkastaa?
Sa kaipaukses poltteesee
net lievitystä saa!


Hieno runo.

****
V.A Koskenniemi kuvaa Uuno Kailasta: ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”. "

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Samuel Josef Agnon, kirjallisuuden nobelisti 1966



Israelilainen Samuel Josef Agnon, hän jakoi vuoden 1966 Nobelin kirjallisuuden palkinnon ruotsalaistuneen Nelly Sachsin kanssa, perusteluina "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä".  Agnon  on kuvattu  postimerkkiin ja rahaan, se on monesti hyvä mittari kirjalijan arvostukselle.

Samuel Josef Agnon (1888 - 1970) kirjoitti hepreaksi, mutta alkuun jiddishin kielellä. Hän syntyi nykyisen Ukrainan alueella, ja muutti Lähi-Itään ja kuoli Jerusalemissa.

Otavan Nobel-kirjailijat 4 on teos Israelin maan multa, jonka on kääntänyt Jussi Aro. Siinä päähenkilö on käymässä Puolassa, ja tapaa hautausmaan vartijan, joka olisi halunnut lähteä Israelin maahan. Hän ei ollut toteuttanut aiettaan, ja menettänyt omaisuutensa vieraassa maassa. Hänen hartain toiveensa on, että kertoja lähettäisi  hänelle edes Israelin maan multaa. Tarinan kuluessa kertoja käy Öljymäellä hakemassa multaa. Hän menee  postitoimistoon postittaakseen multaa Puolaan:

"Postitoimisto oli täynnä Israelin kansaa ja kaikkia muita kansoja joita asuu Jerusalemissa.  Koska postivirkailijat tekevät työnsä verkkaisesti, minulla oli aikaa ajatella ... Eikö hautausmaan vartijalla ollut tarpeeksi maata omassa kaupungissaan, että hänen piti haluta kourallista Israelin maan multaa".

Pohdinta jatkuu varsin pitkään, mutta postivirkailija ei suostu lähettämään pakettia, ei ensimmäisellä kerralla, eikä toisella, ja asia jää. Mies lukee lehdestä, että eräs postivirkailija on varastanut postipaketeista rahaa, ja paennut ulkomaille. Hän yrittää kerran vielä ja nuori nainen postittaa paketin. Se saapuu juuri ennen kuin vanhus kuolee. Hän on rukoillut Jumalalta maata. Vainajan pojat muuttavat Israeliin ja tulevat tapaamaan kertojaa.

Tarina on minusta eheä ja varmasti uskonnollinen, teema jota yritän välttää blogeissani. Tässä asia on olennainen ja juutalaiselämästä palkinto on myönnettykin. Toivottavasti kirjoituksellani en loukkaa ketään enkä kenenkään uskonnollisia arvoja.

Samuel Agnon syntyi 17.7.1888

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Lukutoukan kesäbingo



Bingon ruudut
Äijämeininkiä: Jens Lapidus: VIP-rummet
Lasten ja nuorten fantasia: J. K Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Dekkari: John Dickson Carr: Kuolema Petturien portilla
Teos 1800-luvulta: Minna Canth: Työmiehen vaimo
Dystopia: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kirja, jossa rakastutaan; Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
Kannessa nainen: Anni Polva: Tiina harrastaa (tai  tyttö :)
Kirja josta on tehty filmi: Mika Waltari: Kuka murhasi Rouva Skrofin?
Kirja omalta syntymävuodelta: José Saramago: Elefantin matka (julkaistu suomeksi 2011 eli blogi perustettiin silloin)
Menneisyyteen sijoittuva kirja: Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika
Nimi liittyy ruokailuun: Reijo Mäki: Hot Dog
Novellikokoelma: Buster Keaton, elämä ja teot
Kirja jonka nimi on yksi sana: Pearl S.Buck: Mandala
Kirja lähetetään kirjeitä: Ellery Queen: Ruumiskirstun arvoitus
Lastenkirja: Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Kirja jossa on värikäs kansi: Tenavat, parhaat sarjat 1950-1959

Bingo täyttyy  lisää elokuun loppuun mennessä ainakin Dystopialla, mutta puuttumaan jää ehkä -ellen keksi - niin Lasten ja nuorten fantasialla,

No nyt tuli vinobingo huomasin 7.7.16 ja vaakabingokin :)

Bingo on täynnä venytin hieman sääntöjä :)

Linkki haasteeseen on   TÄÄLLÄ.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä



Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä, tragedia, 2007, julkaisija WSOY 2007, Sivumäärä 147.

Näytelmä on varsin erilainen kuin Puhdistus -kirja, perustarina on sama, mutta toiminnan motiivit näyttäytyvät kirjassa selkeämmin, näytelmässä salailun verho repeytyy myöhemmin.

Puhdistuksen henkilöt ovat Alide Truu (nuorena ja vanhana), Ingel Pekk, joka on Aliden sisar ja Hans Pekkin vaimo, Ingel ei fyysisesti esiinny näytelmässä, eikä hänen tyttärensä Linda, joka on Zaran äiti. Zara on  22-vuotias vuonna 1992, Martin Truu on puolueorganisaattori ja kommunisti, hän on Aliden aviomies.  Paŝa ja Lavrenti ovat rikollisia ja entisiä "punasotilaita".

Tapahtuma-aika on 'nykyhetki' 1992 sekä menneisyys eli vuodet 1947 -1953.

Tapahtumapaikka on itsenäinen Viro vuonna 1992 ja Neuvo-Eesti toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947 - 1953.

Juoni (älä lue, jos et halua pilata luku-tai katselunautintoa)

Näytelmä alkaa Aliden nöyryytyksellä vuonna 1947, jossa on sovinistista naisen alistamista ja häpäisyä.

Toisessa kohtauksessa ollaan 'nykyhetkessä' eli vuodessa 1992 (jolloin Viro on itsenäistynyt) Aliide Truun talolle tulee hienoissa hepenissä nuori Zara, joka on kotoisin Vladivostokista. Zara on ollut kertomansa mukaan Kanadassa ja pelkää aviomiestään Paŝaaa. Myös Aliide pelkää, hänen kotiaan on tuhrittu paskalla ja ikkunoita rikottu ja kämpän seinässä lukee ryssä...

Näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä päähenkilöt eivät paljasta tunteitaan eikä totuutta. Vanha Aliide salaa pelkonsa syyt ja nuori Aliide piilottelee sisarensa miestä talonsa kellarissa. Hän on naimisissa (tai menee) puolueorganisaattorin kanssa, joka etsii itsenäisen Viron puolesta taistelevia metsäsissejä. Aliide käy Hans Pekkin kanssa pitkiä keskusteluja, kun miehensä Martin etsii puolueen vihollisia. Yöksi Hans Pekk tungetaan kellariin.

Ensimmäinen näytös loppuu, kun Paŝa ja Lavrenti paljastavat Aliidelle, että Zara Pekk on hänen siskonsa lapsenlapsi, ja on murhannut rakastajansa.

Toisessa näytöksessä jännitys tihenee. Ilmenee miksi Aliide on murtunut yöllisissä kuulusteluissa, ja antanut Martinin lähettää Ingelin ja Lindan Siperiaan. Yöllisissä kuulusteluissa on häpäisty Linda. Aliiden motiiveja luodataan kirjassa hyvin paljon enemmän, ja kirja päättyy hieman toiseen asetelmaan. Joka tapauksessa Hans Pekk ei jää kiinni, mutta kuolee, rakkaudestako?

Näytelmässä naamiot riisutaan varsin myöhään. Zara ei suinkaan ole ollut Kanadassa, eikä naimisissa, vaan Saksassa pakotettuna huoraksi. Kuvaus oloista ei ole mukavaa luettavaa. Paŝa ja Lavrenti eivät ole hyväntahtoisia ihmisiä. Zaran 'naimiset' (=raiskaukset) ovat kaikki kuvattu ja videoitu. Zara ja Aliide ottavat yhteen, samoin Paŝa ja Lavrenti, ja myöhemmin, mikä jää näytelmässä auki Lavrenti ja Zara.

Aliide tekee henkilökohtaiset johtopäätöksensä ja testamenttaa tiluksensa Ingelille ja Lindalle, lopulta roihuaa paskalla tahrattu talo, sekä Aliide.

Puhdistus -näytelmän jännitys tiivistyy aivan lopun kohtaukseen. Pidin kirjan tarinasta enemmän, mutta jännitys nousee näytelmä versiossa enemmän.

Zara (Epäröi) "Mä oli tarjoilijana Kanadassa ... mä menin Paŝan kanssa naimisiin ja sen jälkeen mä en ole ollut tarjoilijana ... ja Viroon me tultiin lomalle, meillä on viiden tähden hotelli ja musta auto!", kertomusta ensimmäisestä näytöksestä ja toisesta toisenlaista, mutta totuutta: "Paŝa toi minut tänne Berliinistä. Kun ne huomasi, että mä osaan viroa  ... täällä oli virolaisia asiakkaita  ...." tästä Aliide toteaa, että Zara on rivihuora!

Näytelmä on minusta enemmän todentuntuinen kuin kirja, ja on rosoinen ja loppu jää auki. Kirja sen sijaan on pelottavan vähäeleinen ja monessa kohdin hyytävä.


Puhdistus -kirja (2008), alkaa Hans Eerikinpoika Pekkin, virolaisen talonpojan päiväkirjalla. Tämän jälkeen Zara tulee Aliiden talon pihalle. Zaran kokemuksista alistettuna ja hakattuna huorana Berliinissä kerrotaan jo kirjan alkuosassa esim. ss 72-78, Zaran huoranimi  on Natasha, Kirja luotaa Ingelin ja Aliiden nuoruuteen vuosille 1936 - 1939, joista käsitellään sivulta 114 alkaen, ja myös toisen maailmansodan vaikutusta Ingeliin ja Hansiin sekä Aliideen tarkastellaan. Aliide on rakastunut Hansiin ja on kateellinen Ingelille. Tämä ei minusta näytelmässä suoraan ilmene, mutta tulkinta on helppo tehdä.

Kirja päättyy ratkaisuihin eli Hansin "murhaan", hän ei ollut piilossa vaan meni metsään tappelemaan. Hans on selvemmin kirjaversiossa metsäveli eli sissi, joka odottaa lansimaisia joukkoja, joita ei koskaan tule, sen sijaan kuolema tulee, eli Aliide tukahduttaa hänet kaappiin ja hävittää myös hänen päiväkirjansa, myös  Paŝa ja Lavrenti kuolevat tai tapetaan, ja Zara on lähdössä Suomeen (jos pääsee), oletettavasti Ingel ja "mykäksi pilattu" Linda tulevat Itsenäiseen Viroon ja asuttavat tilaa, jonka Aliide aikoo sytyttää palamaan itsemurhansa yhteydessä.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Helvi Hämäläinen: Sokeat lähteet



Helvi Hämäläinen: Sokeat lähteet, WSOY 1967.

Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) oli kuuluisa suomalainen kirjailija ja runoilija, joka sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1959, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1987.

Sokeat lähteet on Hämäläisen myöhäistuotantoa, ja sen sävyt enteilevät  maailmanloppua, kärsimystä  ja kuolemaa, runot ovat ahdistavia. Itse pidän runoista, joihin on ladattu tunnetta, tässä on vahva viritys.

Haavat (ensimmäinen säkeistö)
Kummalliset haavat sinertävät, säteilevät
      pyhät haavat minussa.
Lihani kuivuu ohueksi, näännyn, 
     kuivun kuin lähde
Minusta lähtee sokea valkea lintu, sokea lintu
                nokkii silmäni.

Sokeat lähteet -runo alkaa:
Mustia säteitä tihkuu tukka, 
musta kaste peittää niityn.
Kasvot muodoton kivi,
katoavat kasvot.

Puiden henget ovat kuolleet,
veden silmät tulleet sokeiksi.

Runon täydentää viimeinen säe, jossa runoilija kaihtaa katsomasta kuvaansa sokeista lähteistä,

Kokoelmassa on paljon Raamatullisia "vertauksia" "Käärme kun saapui arkkiin...Murskattavaksi tuomittu pää loisti kuin musta kruunu".

Sinun siipesi tunkeutuvat lävitseni, palan sinussa kuin Jumalan pensaassa.
Raamattua lukeneet tietävät, että Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, ja käärme on Mooseksen ensimmäisen kirjan mukaan "kavalin kaikista eläimistä" ja käärme vietteli Eevan ja sai hänet syömään kielletystä puusta yhdessä Adamin kanssa, ja Jumala kirosi käärmeen ja karkotti ihmisen paratiisista. Tematiikkaa on enemmänkin, vaikka suoraa yhteyttä en heti älyäkään "Tiedän Jumala on polttava minut luitteni  roviolla", Danielin kirjassa puhutaan pätsistä. Luultavasti sanaa rovio ei ole Raamatussa.

Tematiikka jatkuu myöhemmissä osissa, Enkelin ruumiit runo alkaa:
On kääritty auki tuomiokirja
            vihan paperi joka palaa

Johanneksen ilmestys 16 alkaa "Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle".

Enkelien ruumiit -runossa toinen osa alkaa:

"Enkelien ruumiit kiertävät maata
rankaisevana kuolleena virtana
"

Johanneksen ilmestyksen 16:4 "kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi".

Hämäläisen runoteos menee aikamoisiin tasoihin, mutta kuitenkin loppuu runoon Uusi syntyminen, jossa

Taivaalla makasi lohikäärme suojellen elämää
se mietoi maapallon näkevään vaippaansa
miljoonia kertoja se nieli kaiken maan elämän
ja synnytti uudelleen
...

Helvi Hämäläisen runoteos Sokeat lähteet on väkevä lopunajan kuolemaa ja tuhoa ennakoiva runoteos. Olin sangen vaikuttunut, eli pidin, vaikka loppu olisi voinut olla teoksen teeman mukaan täysin lohduton.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vapun vieno vinous

Vapun aattona virtaa viina
juoppolaumat ilakoivat talviturkkinsa pois

Kevääseen sytytään,
yöhön sammutaan

Aamulla jollain vierii  kyynel,  
osa sappea yökkää
hahmoton ahdistus päälle hyökkää

Osan ovat poimineet yöllä rauhoittumaan sinivuokot
he aamulla talsivat kotiinsa vaisuina maljat tyhjinä

Juhannukseen asti ollaan selvänä
Sitten avataan taas auki viinapellit

Ja ennen seuraavan vapun riehaa
On vielä uuden vuoden tuliliemikuuri.

Jokke 2016