Saima Harmaja

Saima Harmaja (1913-1937) on yksi Suomen tunnetuimpia runoilijoita. Saima Harmajasta on omat sivut täällä.

Luin hänen teoksensa Hunnutettu Project Runebergistä täällä. Runot löytyy aakkosjärjestyksessä Runoston sivuilta täältä.

Harmaja oli tunnettu tuskan kuvaajana


Alistuminen
Läpi sateen hymyn hopeisen
vihreänä mäntymetsä hohtaa,
mutta havun takaa silmä kohtaa
herkät kultakutrit koivujen.
Sateen hento valo minuun valuu.
Kipu sykkii, vaan en kapinoi.
Talven kautta vain käy suveen paluu
lehden, joka sädehehkun joi.

Saima Harmajan viimeinen runo lienee tässä

Kotiinpääsy
Arka on astua
pois kivun luolasta valoon.
Siipien suihke
jääkö nyt taakseni taloon?

Kasvoja katsoin
enkelien lähetyksin.
Nähdä ne voiko
varjojen nielemä yksin?

Vain pimeässä
käyvätkö nuo sädesiivin?
Silmillä huntu
tuskan metsästä hiivin.

Saima Harmaja vaikka nukkui nuorena pois, on siis yksi johtavista suomalaisista runoilijoista.

(Tämän bloggauksen linkeistä pääset tutustumaan itse Saima Harmajan runoihin, se on tämän bloggauksen tarkoitus).

V.A. Koskenniemi kuvaa Saima Harmajaa: "Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen  sekä … näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä …"