maanantai 21. helmikuuta 2022

Jaakko Forsman: Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja vaiheista

 


Jaakko Forsman: Tietoja maailman kansoista, heidän tavoista, uskonnoista ja vaiheista, luettu gutenberg.org -palvelussa, mistä myös tuo kirjan kansi.

Jaakko Forsman (1839 -1899)  oli rikosoikeuden ja oikeushistorian professori ja  Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veli  ja siksi bloggaan tästä kirjasta, jotta saan rastittua Helmet 2022 lukuhaasteen kohdat 47. ja 48. eli kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun.

Forsmanin näkemys on hyvin vanhahtava ja nykytiedon mukaan asenteellinen, mutta kirjoitan kuitenkin jotain lukemastani, mutta jätän suurimman osan pois.

Forsmanin mukaan ihmiskunta jakautuu seuraavasti: kaukasolainen ihmisluokka, mongolilainen, aitiopilainen, amerikkalainen ja malajilainen. Forsman käyttää Raamattua "lähteenä", ja arvelee eedenin olleen Keski-Aasiassa, mistä ihminen olisi levittäytynyt. Suomalaiset luokitellaan mongolilaisiksi. Forsmanilla alkaa minusta keulia jo hyvin varhain "Suomalaiset ovat tässä luokassa melkein ainoat, jotka ovat päässeet korkeampaan sivistykseen".

Forsman päättelee, että veden paisumuksen jälkeen Nooan pojat olisivat ihmiskunnan kantaisät, ja olisi ollut yhteinen kieli. Tämän jälkeen hän luettelee kansoja kuten heprealaiset, intialaiset, ekyptiläiset, phoinikialaiset .... ja roomalaiset, eli kansat ennen Kristuksen syntymää, sekä jälkeiset kuten germanialaiset, frankilaiset, normannilaiset, slavilaiset, arapialaiset, japanesit ja sitten se ikävä n-sana. erikseen hän erottaa Amerikan alkukansat.

Suomalaiset hän mainitsee Ural-altailaisiksi. Suomalaiset tulivat Urali-tunturien yli, seuduille joita asuttivat lappalaiset. 

Suoraa lainausta: "Nämä Permalaiset olivat nähtävästi Karjalaisia, heidän sivistyksensä ei ollut suinkaan alhainen, ja ihanat runot Väinämöisestä, Ilmarisesta ja Lemminkäisestä näyttävät niitten seassa syntyneen. Etelä-puolella heitä asuivat Hämäläiset Äänisen (Oniegan) järven paikoilla, ja kolmas heimokunta, Kainulaiset eli Kaihnulaiset oli jo 9:nnellä vuosisadalla siirtynyt Pohjanlahden rannoille, joka heistä kutsuttiin Kainun-mereksi. Vähitellen siirtyivät Hämäläisetkin länteen päin, mutta jakaantuivat samassa kahteen osaan kahden puolen Suomen-lahtea, jotta virolaiset (muuk. Estit) tulivat Viroon ja Hämäläiset (Tavastit) Suomeen. Heidän jälkiinsä seurasi Karjalaisiakin Suomeen, olletikkin kun vanhan Perman valta ja kukoistus lannistui Venäläisten yhä leviävän vallan alle".

Tunnustan tietämättömyyteni, en tiedä miten ja koska suomalaiset tulivat, mutta osa kaiketi tuli Viron kautta, enkä tiedä oliko suomalaiset eri heimoja.

Forsmanin mukaan suomen kielessä oli ollut sanat: ohra, nisu (vehnä), pellava ja papu. Ohrasta tehtiin oloa eli olutta, ja siitä olisi tullut ruotsiin öl?

Suomalaiset "takoivat taitavasti rautansa sota-aseiksi ja muiksi tarpeiksi, he kehräsivät villansa ja pellavansa värttinällä ja kutoivat sitten monenlaisia kankaita, palttinoista, aivinaista ja sarkaa, he hoitelivat kimalaisiaan (mettiäisiä, mehiläisiä), joista simaa kokosivat, ja kaiken tämän ohessa osasivat Väinämöisen opetuksesta soittaa kanteletta ja runoilla ikävänsä karkoittaa. Mutta, jos sepät ja runoniekat eroitamme, ei ollut heillä mitään muuta eroitusta työ-virassa, vaan kukin teki itse tarpeensa. Sana: "kauppa" on saksasta lainattu ja sana: "raha" merkitsee oikeastansa oravan-nahkaa, koska tätä nähtävästi tavarain vaihetuksessa käytettiin välin-tekiäisiksi. Moni uusi tapa ja uusi oppi tuli vasta kristinuskon kautta. Kynttilä on latinainen sana candela ja nähtiin ensin uuden uskon latinaisella kirkonmenolla. Suutari (sutor) on toinen nimi, jonka vasta kristin-uskon papit lienevät mukaansa tuoneet. Muuta säädyn eroitusta ei Suomalaisilla ollut kuin orjan ja vapaan; isänsä hallitsi perhe-kunnassaan, ja kun yhteisiä asioita piti keskusteltaman, kokoontuivat perheen-isännät käräjiin. Mutta kuningasta tai ruhtinasta ei lie heillä ollut; sillä nämä sanat ovat Germanilaisten kielistä otetut

Forsmanin mukaan: "Suomalaisten muinainen usko näkyy aikojen kuluessa monella tavalla muuttaneen muotonsa. Taivaan Jumala, jonka ääni kuului ukkosen ilman juminassa, näyttää ensinnä saaneen heidän palveluksensa. Hänen nimittivät Ukoksi, josta ukkonen on saanut nimensä. Ukolla näyttävät alussa ajatelleen olevan akkansakin ja muun perheensä varsin ihmisten tavan mukaan, ja kun sitten rupesivat ajattelemaan eri haltian meressä asuvaksi, nimeltä Ahto eli Ahti, luulivat hänelläkin olevan vaimonsa, Vellamon. Viimein oli heidän mielestänsä joka paikka täynnänsä haltioita ja luonnottaria. Metsässä hallitsi Tapio emäntänensä tyttärinensä, Mannun eukko oli maan emäntä, ja vainajien valtakunnassa hallitsi Tuoni tylynä isäntänä. Mutta ukko kuitenkin kaikkien ylinnä oli; hän oli yli-jumala, ilman kaiken kannattaja, puhki pilvien puhuja, hattarojen hallitsija. Luultavaa on, että Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen myöskin olivat alkuperäänsä olleet jumalia, Väinämöinen ehkä maan haltia, Ilmarinen ilman ja taivaan, ja Lemminkäinen meren, vaikka Kalevalan runoissa ovat ainoastaan ylenluonnollisilla voimilla varustetuita uroita, jotka taioillansa tekivät kansansa mahtavaksi. --"

Yllä oleva antaa käsityksen miten kirja on rakentunut. Siinä on omat kohokohdat, mutta tutkimus on tarkentanut monia tietoja, eikä kaikki pidä paikkaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti