Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä

Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä, tragedia, 2007, julkaisija WSOY 2007, Sivumäärä 147.

Näytelmä on varsin erilainen kuin Puhdistus -kirja, perustarina on sama, mutta toiminnan motiivit näyttäytyvät kirjassa selkeämmin, näytelmässä salailun verho repeytyy myöhemmin.

Puhdistuksen henkilöt ovat Alide Truu (nuorena ja vanhana), Ingel Pekk, joka on Aliden sisar ja Hans Pekkin vaimo, Ingel ei fyysisesti esiinny näytelmässä, eikä hänen tyttärensä Linda, joka on Zaran äiti. Zara on  22-vuotias vuonna 1992, Martin Truu on puolueorganisaattori ja kommunisti, hän on Aliden aviomies.  Paŝa ja Lavrenti ovat rikollisia ja entisiä "punasotilaita".

Tapahtuma-aika on 'nykyhetki' 1992 sekä menneisyys eli vuodet 1947 -1953.

Tapahtumapaikka on itsenäinen Viro vuonna 1992 ja Neuvo-Eesti toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947 - 1953.

Juoni (älä lue, jos et halua pilata luku-tai katselunautintoa)

Näytelmä alkaa Aliden nöyryytyksellä vuonna 1947, jossa on sovinistista naisen alistamista ja häpäisyä.

Toisessa kohtauksessa ollaan 'nykyhetkessä' eli vuodessa 1992 (jolloin Viro on itsenäistynyt) Aliide Truun talolle tulee hienoissa hepenissä nuori Zara, joka on kotoisin Vladivostokista. Zara on ollut kertomansa mukaan Kanadassa ja pelkää aviomiestään Paŝaaa. Myös Aliide pelkää, hänen kotiaan on tuhrittu paskalla ja ikkunoita rikottu ja kämpän seinässä lukee ryssä...

Näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä päähenkilöt eivät paljasta tunteitaan eikä totuutta. Vanha Aliide salaa pelkonsa syyt ja nuori Aliide piilottelee sisarensa miestä talonsa kellarissa. Hän on naimisissa (tai menee) puolueorganisaattorin kanssa, joka etsii itsenäisen Viron puolesta taistelevia metsäsissejä. Aliide käy Hans Pekkin kanssa pitkiä keskusteluja, kun miehensä Martin etsii puolueen vihollisia. Yöksi Hans Pekk tungetaan kellariin.

Ensimmäinen näytös loppuu, kun Paŝa ja Lavrenti paljastavat Aliidelle, että Zara Pekk on hänen siskonsa lapsenlapsi, ja on murhannut rakastajansa.

Toisessa näytöksessä jännitys tihenee. Ilmenee miksi Aliide on murtunut yöllisissä kuulusteluissa, ja antanut Martinin lähettää Ingelin ja Lindan Siperiaan. Yöllisissä kuulusteluissa on häpäisty Linda. Aliiden motiiveja luodataan kirjassa hyvin paljon enemmän, ja kirja päättyy hieman toiseen asetelmaan. Joka tapauksessa Hans Pekk ei jää kiinni, mutta kuolee, rakkaudestako?

Näytelmässä naamiot riisutaan varsin myöhään. Zara ei suinkaan ole ollut Kanadassa, eikä naimisissa, vaan Saksassa pakotettuna huoraksi. Kuvaus oloista ei ole mukavaa luettavaa. Paŝa ja Lavrenti eivät ole hyväntahtoisia ihmisiä. Zaran 'naimiset' (=raiskaukset) ovat kaikki kuvattu ja videoitu. Zara ja Aliide ottavat yhteen, samoin Paŝa ja Lavrenti, ja myöhemmin, mikä jää näytelmässä auki Lavrenti ja Zara.

Aliide tekee henkilökohtaiset johtopäätöksensä ja testamenttaa tiluksensa Ingelille ja Lindalle, lopulta roihuaa paskalla tahrattu talo, sekä Aliide.

Puhdistus -näytelmän jännitys tiivistyy aivan lopun kohtaukseen. Pidin kirjan tarinasta enemmän, mutta jännitys nousee näytelmä versiossa enemmän.

Zara (Epäröi) "Mä oli tarjoilijana Kanadassa ... mä menin Paŝan kanssa naimisiin ja sen jälkeen mä en ole ollut tarjoilijana ... ja Viroon me tultiin lomalle, meillä on viiden tähden hotelli ja musta auto!", kertomusta ensimmäisestä näytöksestä ja toisesta toisenlaista, mutta totuutta: "Paŝa toi minut tänne Berliinistä. Kun ne huomasi, että mä osaan viroa  ... täällä oli virolaisia asiakkaita  ...." tästä Aliide toteaa, että Zara on rivihuora!

Näytelmä on minusta enemmän todentuntuinen kuin kirja, ja on rosoinen ja loppu jää auki. Kirja sen sijaan on pelottavan vähäeleinen ja monessa kohdin hyytävä.

Puhdistus -kirja (2008), alkaa Hans Eerikinpoika Pekkin, virolaisen talonpojan päiväkirjalla. Tämän jälkeen Zara tulee Aliiden talon pihalle. Zaran kokemuksista alistettuna ja hakattuna huorana Berliinissä kerrotaan jo kirjan alkuosassa esim. ss 72-78, Zaran huoranimi  on Natasha, Kirja luotaa Ingelin ja Aliiden nuoruuteen vuosille 1936 - 1939, joista käsitellään sivulta 114 alkaen, ja myös toisen maailmansodan vaikutusta Ingeliin ja Hansiin sekä Aliideen tarkastellaan. Aliide on rakastunut Hansiin ja on kateellinen Ingelille. Tämä ei minusta näytelmässä suoraan ilmene, mutta tulkinta on helppo tehdä.

Kirja päättyy ratkaisuihin eli Hansin "murhaan", hän ei ollut piilossa vaan meni metsään tappelemaan. Hans on selvemmin kirjaversiossa metsäveli eli sissi, joka odottaa lansimaisia joukkoja, joita ei koskaan tule, sen sijaan kuolema tulee, eli Aliide tukahduttaa hänet kaappiin ja hävittää myös hänen päiväkirjansa, myös  Paŝa ja Lavrenti kuolevat tai tapetaan, ja Zara on lähdössä Suomeen (jos pääsee), oletettavasti Ingel ja "mykäksi pilattu" Linda tulevat Itsenäiseen Viroon ja asuttavat tilaa, jonka Aliide aikoo sytyttää palamaan itsemurhansa yhteydessä.

Helvi Hämäläinen: Sokeat lähteet

Helvi Hämäläinen: Sokeat lähteet, WSOY 1967.

Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) oli kuuluisa suomalainen kirjailija ja runoilija, joka sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1959, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1987.

Sokeat lähteet on Hämäläisen myöhäistuotantoa, ja sen sävyt enteilevät  maailmanloppua, kärsimystä  ja kuolemaa, runot ovat ahdistavia. Itse pidän runoista, joihin on ladattu tunnetta, tässä on vahva viritys.

Haavat (ensimmäinen säkeistö)
Kummalliset haavat sinertävät, säteilevät
      pyhät haavat minussa.
Lihani kuivuu ohueksi, näännyn, 
     kuivun kuin lähde
Minusta lähtee sokea valkea lintu, sokea lintu
                nokkii silmäni.

Sokeat lähteet -runo alkaa:
Mustia säteitä tihkuu tukka, 
musta kaste peittää niityn.
Kasvot muodoton kivi,
katoavat kasvot.

Puiden henget ovat kuolleet,
veden silmät tulleet sokeiksi.

Runon täydentää viimeinen säe, jossa runoilija kaihtaa katsomasta kuvaansa sokeista lähteistä,

Kokoelmassa on paljon Raamatullisia "vertauksia" "Käärme kun saapui arkkiin...Murskattavaksi tuomittu pää loisti kuin musta kruunu".

Sinun siipesi tunkeutuvat lävitseni, palan sinussa kuin Jumalan pensaassa.
Raamattua lukeneet tietävät, että Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa, ja käärme on Mooseksen ensimmäisen kirjan mukaan "kavalin kaikista eläimistä" ja käärme vietteli Eevan ja sai hänet syömään kielletystä puusta yhdessä Adamin kanssa, ja Jumala kirosi käärmeen ja karkotti ihmisen paratiisista. Tematiikkaa on enemmänkin, vaikka suoraa yhteyttä en heti älyäkään "Tiedän Jumala on polttava minut luitteni  roviolla", Danielin kirjassa puhutaan pätsistä. Luultavasti sanaa rovio ei ole Raamatussa.

Tematiikka jatkuu myöhemmissä osissa, Enkelin ruumiit runo alkaa:
On kääritty auki tuomiokirja
            vihan paperi joka palaa

Johanneksen ilmestys 16 alkaa "Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle".

Enkelien ruumiit -runossa toinen osa alkaa:

"Enkelien ruumiit kiertävät maata
rankaisevana kuolleena virtana"

Johanneksen ilmestyksen 16:4 "kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi".

Hämäläisen runoteos menee aikamoisiin tasoihin, mutta kuitenkin loppuu runoon Uusi syntyminen, jossa

Taivaalla makasi lohikäärme suojellen elämää
se mietoi maapallon näkevään vaippaansa
miljoonia kertoja se nieli kaiken maan elämän
ja synnytti uudelleen ...

Helvi Hämäläisen runoteos Sokeat lähteet on väkevä lopunajan kuolemaa ja tuhoa ennakoiva runoteos. Olin sangen vaikuttunut, eli pidin, vaikka loppu olisi voinut olla teoksen teeman mukaan täysin lohduton.

Vapun vieno vinous

Vapun aattona virtaa viina
juoppolaumat ilakoivat talviturkkinsa pois

Kevääseen sytytään,
yöhön sammutaan

Aamulla jollain vierii  kyynel,  
osa sappea yökkää
hahmoton ahdistus päälle hyökkää

Osan ovat poimineet yöllä rauhoittumaan sinivuokot
he aamulla talsivat kotiinsa vaisuina maljat tyhjinä

Juhannukseen asti ollaan selvänä
Sitten avataan taas auki viinapellit

Ja ennen seuraavan vapun riehaa
On vielä uuden vuoden tuliliemikuuri.

Jokke 2016

Vicente Aleixandre voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 1977

Espanjalainen Vicente Aleixandre (1898 - 1984) voitti kirjallisuuden Nobelin vuonna 1977. Etsin häneltä teoksia, ja runoja, mutta hyvin laihoin tuloksin. Kuva on lainaa monista google-hauista, runoilijasta on julkaistiu postimerkki, ja mitali on lainaa nobelprizen sivuilta.

Vicente Aleixandre on ollut hyvin sodanvastainen. Hän oli tasavallan (republican zone) puolella sisällissodassa, ja joutui vaikenemaan, mutta vuonna 1944 hän julkaisi teoksen " Sombra del paraíso "  lienee suomeksi Paratiisin varjot.

Tällä sivulla lienee hänen runojaan

La Muerte runon löydät sivulta, sen kaksi ensimmäistä säkeistöä kuuluvat

¡Ah! Eres tú, eres tú, eterno nombre sin fecha,
bravía lucha del mar con la sed,
cantil todo de agua que amenazas hundirte
sobre mi forma lisa, lámina sin recuerdo.

Eres tú, sombra del mar poderoso,
genial rencor verde donde todos los peces son como piedras por el aire,
abatimiento o pesadumbre que amenazas mi vida
como un amor que con la muerte acaba.

Espanjan kielen taitoni on olematon, mutta La muerte tarkoittaa kuolemaa, alkuun ollaan ehkä vesielementissä, siihen viittavat sekä meri että vesi, lisäksi puhutaan kaloista, mutta kuolemaan päästään jo toisen säkeistön lopussa, ilmeisesti rakkaus päättyy kuolemaan, tämä on kuitenkin silkkaa arvausta.

Pentti Saaritsa on kääntänyt runon El viejo y el Sol eli Vanhus ja aurinko

Runon ensi rivi kuuluu "Había vivido mucho. Se apoyaba allí, viejo, en un tronco"
Suomennettuna: "Hän oli elänyt kauan. Siellä hän nojaili puunrunkoon"

Suomennoksen ensimmäisen rivin löysin runotietokannasta, ja runon netistä, luultavasti käännös on samasta alusta.

Vicente Aleixradre syntyi 26.4.1898.

Samuel Beckett Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja 1969

Samuel Beckett Nobelin kirjallisuuden palkinnon voittaja 1969

Irlantilainen Samuel Beckett (1906 - 1989) opiskeli ranskaa, italiaa ja englantia ja toimi englannin opettajan Ranskassa. Hän oli James Joycen ystävä ja sihteeri, ja puolusti Joycen metodia. Ensimmäinen julkaisu oli kriittinen essee " Dante... Bruno. Vico.. Joyce", hän julkaisi runoja vuonna 1930, Beckettin tuotanto on sekä ranskan että englannin kielistä.

Koska tämä on runonurkka (pohjimmaltaan ehkä ei mutta nimeltään kyllä), laitan Cascando runosta toisesta säkeistöstä palasen.

terrified again
of not loving
of loving and not you
of being loved and not by you
of knowing not knowing pretending
pretending

Kuva on romaanin WATT -teoksen kannesta, kuvassa lienee kirjailija itse? Watt on oikeastaan viimeinen kirja, jonka Beckett kirjoitti englanniksi. Hän kirjoitti senkin Ranskassa. Beckett syntyi 110 vuotta sitten 13.4.1906.

Shakespeare: Sonetit

William Shakespeare: Sonetit, Sonnets 1609, suomentanut Aale Tynni  1965, WSOY 1995.

William Shakespeare kirjoitti 154 nimetöntä soneettia, jotka on suomentanut Aale Tynni, yläkuvan teoksessa.


Ensimmäinen sonetti alkaa
From fairest creatures we desire increase,
That thereby beauty's rose might never die,
But as the riper should by time decease,
His tender heir might bear his memory:

Aale Tynnin suomennos kuuluu:

Kasvua toivoisimme kauneimmista,

niin ettei kauneuden Ruusu kuole,

vaan kun on aika kuollakypsyneen,

niin hento jälkeläinen muiston kantaa.

Toinen sonetti alkaa
When forty winters shall besiege thy brow,
And dig deep trenches in thy beauty's field,
Thy youth's proud livery so gazed on now,
Will be a tatter'd weed of small worth held:

Aale Tynni tyylittelee käännöksessään:

Kymmenet talvet, otsan saartaen,

kun kaivautuvat kauneutesi kenttään,

nuoruuden ylväs virkapuku silloin

on riepuna ja syrjään viskataan

Kaikki hieno loppuu aikanaan ja 154:s sonetti eli roomalaisin numeroin CLIV

The little Love-god lying once asleep,
Laid by his side his heart-inflaming brand,
Whilst many nymphs that vow'd chaste life to keep
Came tripping by; but in her maiden hand
The fairest votary took up that fire

Which many legions of true hearts had warm'd;
And so the general of hot desire
Was, sleeping, by a virgin hand disarm'd.
This brand she quenched in a cool well by,
Which from Love's fire took heat perpetual,
Growing a bath and healthful remedy,
For men diseas'd; but I, my mistress' thrall,
Came there for cure and this by that I prove,

Love's fire heats water, water cools not love.

Tynnin suomennoksen alku:

Nukahti lemmenjumalainen, pannen

pois soihdun, joka rinnat sytyttää.

Kun nymfit, siveyteen sidotut,

kävivät ohi, kaunein otti liekin,

ja loppuu

rakkaus kuumentaa voi veden, mutta

ei vesi viilentää voi rakkautta

Kuuluisin sonetti on kuitenikin numero 18, joka kuuluu englanniksi

Shall I compare thee to a summer's day?
Thou art more lovely and more temperate:
Rough winds do shake the darling buds of May,
And summer's lease hath all too short a date:
Sometime too hot the eye of heaven shines,
And often is his gold complexion dimmed,
And every fair from fair sometime declines,
By chance, or nature's changing course untrimmed:
But thy eternal summer shall not fade,
Nor lose possession of that fair thou ow'st,
Nor shall death brag thou wand'rest in his shade,
When in eternal lines to time thou grow'st,
So long as men can breathe or eyes can see,
So long lives this, and this gives life to thee.

Tynni tyylittelee alun  "Sinua vertaisinko suven aikaan?" 

Luultavasti runo on käännetty uudestaankin ja alkanee Kesäpäivään vertaisinko sinua? tai Sua vertaisinko kesäpäivään, joka tuntuu nykykielellä varsin kauniilta, Aale Tynnin suvi ei ole erityisen runollinen, sonetti 18 sen sijaan on.

Lumikarpalo blogissa on sonetti 18 suomeksi täällä.

Viisi vuotta kirjabloggausta

Viisi vuotta kirjabloggausta ja  runsaat kolmisen vuotta runonurkan sähellystä on takana, aloitin kirjabloggauksen  2.4.2011 ja runonurkan laitoin pystyyn 5.7.2012. Eli tämä ei ole aprillipilaa.

Kirja- ja runonurkan aikana osallistuin kahdesti Runo-Kaarina -runokilpailuihin, ensin 2012 setillä, jonka nimi oli Sanojen seitti

ja sitten 2013 "runoteoksella"  Parhaat koululaisrunot.

Runoteokset olivat omani näköisiä, olin niihin varsin tyytyväinen, mutta en päässyt edes alkua pidemmälle, eli nostetta ei ollut lainkaan, kolmatta kertaa en lähde mukaan.

Kauppakeskus Skanssissa kirjoitin kotirunon, jolla pääsin sentään 10:n kotirunon joukkoon, ja sain runokirjan palkinnoksi. 'Hieno meriitti',  johon tajusin kaikkien helpotukseksi päättää luokattoman runotulvani.

Kirja-arvioissa olen kirjoittanut, mitä oikeasti olen kirjasta mieltä, enkä sitä, mitä muut ovat jo kirjoittaneet, kun ovat saaneet ilmaisen uunituoreen arvostelukappaleen (tai ovat ostaneet tai lainanneet kirjastosta :)).

Mielipiteet eivät myy, mutta se ei ole syy, olla sanomatta sitä, jonka kokee tarpeelliseksi. En lähde lyhentämään bloggauksia. Tiivistäminen on taito, mutta haluan sanoa asiat laveasti. Olen ollut aina huono kirjoittamaan, jaarittelen ja teen paljon virheitä. Aina voi yrittää kehittyä.

Kirjanurkan Agatha Christien dekkarien bloggaukseen olen tyytyväinen, sekä nobel-aktiivisuuteeni. Useimmat nobelistien teokset jäävät erittäin harvoille klikkauksille, ilmeisesti se, että Grazia Deledda, Henri Bergson, tai Roger Martin du Gard ovat nobelisteja, jotka eivät joko kiinnosta, tai heitä ei tunneta, luulen jälkimmäistä. Deleddan ja du Gardin teokset ovat varsin vaikuttavia.

Kumpi on kirjallisesti merkittävämpi kirjailija, jota tehdään tunnetuksi ilmaisin arvostelukappalein, vai 80 vuotta sitten meritoitu ehkä hieman unohtunut kirjailija?

Lukemisessa olen kehittynyt ehkä. Huonot kirjat osaan jättää jo kesken tai oikeastaan jo lukematta. Olen ollut ja olen huono "kielissä", mutta olen alkanut lukea kirjoja ruotsiksi ja englanniksi. Lukukokemus on minulle aivan erilainen, mutta jotta kirjoja oppii lukemaan vieraalla kielellä, pitäisi taito hallita ensin äidinkielellään. Tarvittaessa pystyn lukemaan varsin nopeasti. Usein se voi alentaa lukunautintoa. Blogiaikana luin ensimmäisen kerran Salingerin Sieppari ruispellossa, teokseen johon olen palannut uudestaan vielä kahdesti, mielenkiintoinen teos. Myös Molnarin Koulupoikia on ollut blogiaikana kahdesti lukulistalla, ja toisen kerran uuden suomennoksen ansiota. Tämä on minusta vaikuttava teos.

Olen ollut surullinen: Booksy lopetti bloggaamisen, Toisen tähden alla sammui, Jäljen ääntä ei ole kuulunut, Saran kirjat sulkeutuivat, muutamia mainitakseni, Kyllä joskus itsekin pohdin, onko tässä mitään järkeä? Lukea kirja, miettiä bloggausta, kirjoittaa bloggaus, korjata virheet. Mitä tästä saa? Niin mitä tästä saa?

Onneksi muut jatkavat ja uusia blogeja tulee aina lisää, siitä olen onnellinen ja "vanhat vahvat" mutta vireät jatkavat, kuten esimerkiksi Leena Lumi, Lumiomena ja  Kirsin kirjanurkka, Sinisen Linnan kirjasto, Sallan lukupäiväkirja, Lumiomena, Pieni kirjasto  ... vanhana kirjablogina pidän yli viiden vuoden ikäistä kirjablogia.

Murjottaminen pois, nuoret (alle viisi vuotta) kirjablogit valtaavat eetteriä Marjatan kirjaelämysten johdolla, kirjat ovat tärkeitä ja on myös tärkeää olla kriittinen bloggaaja ja lukija, nautiskeleva lukija tai vain tahaton lueskelija, tehdä hyönteisdokumenttia, elää luettua elämää, meillä on vain 1001 kirjaa ja pieni elämä,niin kirjasähkökäyrä nousee kirjojen keskelle kirjavuoreksi, Oksan hyllyllä on satukirjoja ja Tarukirja .... (jokainen voi jatkaa kertomusta omalla vireällä blogillaan tai sen nimellä :)

Jotkut bloggaukset jäävät vain vähille klikkauksille, tämä Pekka ja Pupu lääkärissä -bloggaus on vuoden 2011 bloggauksista vähiten klikattu. MInusta bloggaus on mukava, kuten kirjakin. Jokken kirjanurkassa vierailtiin viidessä vuodessa runsaat 600 000 kertaa kunnioittetava määrä.

Toivotaan, että virtaa löytyisi toiseen viiteen vuoteen.

Tässä oli kilpailu, jonka osallistumisaika loppui, otin sen ja kaksi kommenttia pois, jossa ei osallistuttu kilpailuun, eikä muita kommentteja tullutkaan, Marjatan ja MarikaOksan kommentit noin muuten olivat rohkaisevan positiivisia, kuten aina.

---Last edit  5.4.2016---