Tove Jansson on itse tehnyt
Taikatalvi -teoksen kansikuvan.
Minusta kuvan tarkastelukulma on alhaalta oikelle. Kansikuvassa Tuutikki istuu sillankaiteella, jossa kesällä Nuuskamuikkunen soittaa huuliharppua. Ei ole kesä, eikä Nuuskamuikkusta näy. Kaikki on autiota ja "hiljaista".
Tuutikin takana on täysikuu, on siis yö tai kaamos. Tuu-tikillä (=Tuutikki) ja Muumipeikolla on katsekontakti.
Tuu-tikki hymyilee, on kotonaan talvessa, Muumipeikko tarvitsee kuunvalossa lisävaloa, turvaa, hän katsoo ylöspäin Tuu-tikkiä, kuvastaa epävarmuutta.
Sillasta tulee varjoja, hahmoista ei.
Jos valkoinen merkitsee kuollutta, lumivaippa on valkea, myös mustaa on kuvassa. Valkean ja mustan kontrastina löytyy Tuu-tikin punavalkea paita, keltaiset hiukset, sekä öljylampun punainen ja keltainen. Tuutikki on turvallinen, elävä, kasvot ovat ilmeikkäät.
Kuvassa merkittävää on kuun suuruus.
Uimahuoneen valot edustavat lämpöä ja turvaa.
Kuvaa ei ole kirjassa. Kirjassa muumipeikko tapasi Tuu-tikin ensimmäisen kerran tekemässä lumilyhtyä. Tässä kummastuttaa Tuu-tikin jälkien puuttuminen, Muumipeikon tulo sillan ulkopuolelle on myös outoa.
Sama kansi englanninkielisessä pokkaripainoksessa, värimaailma on haalistunut, minusta tämä on myös hieno kansikuva, kuten yläkuvakin. Tämä näyttää erilaiselta vaaleampien (haaleampien) värien vuoksi, mutta myös kuu on alempana, taivasta näkyy enemmän, myös hahmot ovat "pienempiä" Tuutikki näyttää erilaiselta (silmät).
