Adonis

Adonis, Arabiska Författare

Luin yläkuvassa olevan teoksen Adoniksesta. Dennis Lee on kiteyttänyt Adoniksen elämäntarinan, pohtinut hänen runouttaan ja sen merkitystä. Teoksen on kääntänyt ruotsiksi Astrid Ericson Bahari.

Adonis, josta olen nähnyt myös muodon Adunis, on syntynyt Syyriassa 1.1.1938, mutta joka on lähtenyt maanpakoon 1956, ensin Libanoniin ja myöhemmin Ranskaan. Ristimänimeltään Adonis on Ali Ahmad Said.

Dennis Lee on analysoinut Adonista monilta puolilta. Kiinnostuin Adoniksesta, ja lainasin ainoan Adoniksen suomennetun teoksen.

Adonis: Tomun taikuri, Kootut runot 1 - 3, suomentanut ja valinnut Jaakko Hämen-Anttila, 2007 Otava, sivumäärä 224.

Jaakko Hämeen-Anttila, joka on arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori, on myös toimittanut tätä loistavaa teosta eli hän on kirjoittanut Adoniksesta erittäin hyvän tiivistyksen ja avannut taustoja.

Adoniksen runoudessa on useita aineksia ja vaikutteita. Myytit ja symbolit ovat tärkeitä, hänen tyylinsä on vihjaileva ja on muuttunut ajankuluessa yhä vaikeammaksi ja jopa pois "runoudesta".

Ymmärsin, että runoudessa on pohjavireenä perinteen ja nykymaailman rajapinnan väreily. Adoniksella on myös vaikutteita mm. eri traditioista, T.S Eliotilta, kreikkalaisesta mytologiasta ja suufilaisuudesta 900-luvulta. Adonis (kuten itsekin) on aina ollut sitä mieltä, että ulkopuolisten ei pitäisi puuttua toisten asioihin.

En osaa enkä uskalla käsitellä enkä avata runoja, enkä siihen edes pystyisi, alla muutama kevyt ja varmasti hyvin pinnallinen huomio:

Lankeemus -runossa on minusta "meille" varsin tuttu tematiikka, lainaus ensimmäisen säkeistön lopusta:

Elän omenan ja taivaan tarhassa,
Eevan edessä,
tämän kirotun puun herrana,
hedelmien herrana. s.55

Minusta puu-teema toistuu muutamissa runoissa, jotka tosin ovat valikoitu Adoniksen tuotannosta:

Adonis vieraili 1970-luvulla New Yorkissa, josta on kirjoitettu runoja, minusta kirpeitä, hyvä kysymys on sivulla 180

Tällä tavoin kannan Kuubaa harteillani ja kyselen
New Yorkissa: Milloin Castro saapuu?

Ei ole vielä saapunut 45 vuoden päästäkään, vaikka suhteet ovat hieman lientyneet, (ellei ole ollut joskus YK:n yleiskokouksessa, mutta tuskin on ollut tervetullut vieras ei Fidel eikä edes Raul?

Samalla sivulla on puu-teemaa:
Sanon ja toistan:
runoni ovat puu. Oksien ja oksien, lehtien ja lehtien
välissä ei ole muuta kuin rungon äitiys.

Tekisi mieleni siteerata enemmän, mutta jätän löytämisen iloa muillekin. Kirjaa saa varmasti ostetuksi ja kirjastoista lainatuksi, Ne, jotka osaavat arabiaa pystyvät lukemaan koko Adoniksen tuotannon, jota varmasti ei kylläkään Suomesta saa, mutta maailmalta kylläkin.

Kaarlo Sarkia

Kaarlo Sarkia (1902 - 1945) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä

Projekti Lönnrotissa, löydät hänen runojaan täältä allupään runoissa on kukka teemaa, ja siitä jutun vaatimaton kuvitus

Kukkiva kaktus (2 ensimmäistä säkeistöä, runossa 3 säkeistöä)

Kuin polttavan unelman tuoreen kukkasi avaat
minun huoneeni ilmassa harmajan painostavassa,
ja kuin liekissä, äkkiä esiin puhkeavassa,
värin, elämän runsauteen sinä yöstäsi havaat.

Ylen köyhänä, käpristyneenä ja okain kovin
ikäs kaiken sa nukuit ahtaalla ikkunalla.
Mut tomuisen, paksun ja karhean kuoresi alla
elit sittenkin, täysin ja mahlasta paisuvin povin.
Tässä riimit menevät 1 ja 4 sekä 2 ja 3 avaat/havaat sekä  painostavassa/puhkeavassa
kovin/povin sekä ikkunalla/alla


Sama  riimitys pätee runoon Velka elämälle.

Velka elämälle (11 säkeistöinen, tässä on  kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä)

Elonleikkuusta juur olit palannut raukein jaloin.
Joen loimossa kuun näit välkkyvän kuparivyönä.
Veres lämminnä hyrskysi, äiti, elokuun yönä.
Lepäs täyttyvä syys yli metsäin, peltojen, taloin.

Lepäs elokuun yö kuin sallimus maailman yllä.
Se mies oli saapunut toiselta kirkolta asti.
Olit nuori ja uupunut, rakastit palavasti.
Näen, äiti, ne hetket elävästi kyllä.

...


Ja kun kukkien runsaudesta jo vaahtosi tuomet,
pihan omenapuiden pilvet satoivat lunta,
tuli lihaksi, vereksi, mi oli äsken unta:
Kevätpäivään aukes sun lapsesi silmäluomet.

Kesä, syys meni niin. Meni vuodet. Raukenit multaan.
Levon viileyteen kävit Elämän aurinkohäistä.
Olit täyttänyt lain. Sinun mentyäs silmistä näistä
on Elämä hetkisen säteilevä tultaan.

Nokia Alcatel Lucent

Nokian utareista lypsettiin liikaa
meni rahan tekokone umpeen
ei tullut maitoa ei piimää

Symbianin lumo suli
Lumialle noutaja tuli

keskittyttiin verkkoihin
vaihdettiin toimaria
rakkaalle lapselle annettiin
uusi hieno nimikin
Nokia Alcatel Lucent

Elkeet on entiset
yytee yytee yytee yytee yytee yytee
ja suomalainen työläinen ja insinööri työkkäriin kävelee?

(Yläkuva: Tunnelin päässä on valoa, mutta se on ehkä kilpailijan mainosvalot)


Luen entiset Nokia-runot TÄÄLTÄ.

Uuno Kailas

Uuno Kailas (1901 - 1933) oli suomalainen runoilija, jonka oikea nimi oli Frans Uuno Salonen. Kailas oli myös kääntäjä, ja on tunnettu Edith Södergranin runojen suomeksi kääntäjänä (myös Pentti Saaritsa, Aale Tynni ovat kääntäneet Södergrania).

Gutenbergistä löytyy Kailaan Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja vuodelta 1922, joka lienee hänen ensimmäinen teoksensa. Avausruno prologi kuuluu:

Prologi

Aavistuksien linnut lentää
sielussa levottomasti.
Jaksatko purtesi perille soutaa
elämän sieluun asti?

Sydämen tulinen rauta on tuotu
elämän alasimelle.
Kuinkahan kohtalo, sydänten seppä,
tilinsä tekee ja kelle?

Yläkuvan takiainen on runossa Ihmisaivoituksen tiet, joka on muuten kirjoitettu eräälle haihattelijalle. Runo päättyy:


Se on kylpevinään Hippokrene-lähteessä

ja sukeltaakin--viilivatiin. 

Suloista on sentään sukeltaa viiliin

ja unohtaa hometahrat turkissaan. 

Ihanaa, kolminkertaisesti ihanaa

 on nousta kylvystä 

uutena ja sileäkarvaisena 

niinkuin vastanuoltu vasikka. 

Mutta vielä, vielä ihanampaa 

on keinua, keinua, 

heilahdella edestakaisin 

kaukana ja korkealla 

sinisessä äärettömyydessä 

niinkuin lehmän häntään juuttunut takiainen.
Runossa Kailas käyttää lehmä vertauksia. Lehmä nuolee tosiaan vasikan puhtaaksi. Minusta hevosen häntä heiluu enemmän kuin lehmän. Lehmän hännän rakenne on toisenlainen.

Midas-sydän edustaa Kailaan myöhäistuotantoa, siinä on varsin tummat sävyt. 

Oon nälän kuoloon vihkinyt

sun monin kyynelein.

Sä pyysit liioin. Siksi nyt

oot köyhä, sydämein.

Ja ajast´ aikaan toivoton

on Midas-kohtalos;

sun suurin onnes ollut on

sun suurin turmios.

Mit´ autttaa, vaikka kyyneleen

voit kullaks kirkastaa?

Sa kaipaukses poltteesee

net lievitystä saa!

Hieno runo.

****
V.A Koskenniemi kuvaa Uuno Kailasta: ”Ranskan rivieralla, taivaansini-rannikolla, keskellä etelän kevättä sammui Suomen runoilija-toivo, lyyrillinen lieska, kirkas ja kuuma tuli, jonka polttovälineenä oli nuori ihmiselämä. Zeun kateellinen salama on syössyt Faethonin alas tämän luvattomalta taivaankaariretkeltä”. "

Samuel Josef Agnon, kirjallisuuden nobelisti 1966

Israelilainen Samuel Josef Agnon, hän jakoi vuoden 1966 Nobelin kirjallisuuden palkinnon ruotsalaistuneen Nelly Sachsin kanssa, perusteluina "syvän luonteikkaasta kertomataiteesta teemoineen juutalaiselämästä".  Agnon  on kuvattu  postimerkkiin ja rahaan, se on monesti hyvä mittari kirjalijan arvostukselle.

Samuel Josef Agnon (1888 - 1970) kirjoitti hepreaksi, mutta alkuun jiddishin kielellä. Hän syntyi nykyisen Ukrainan alueella, ja muutti Lähi-Itään ja kuoli Jerusalemissa.

Otavan Nobel-kirjailijat 4 on teos Israelin maan multa, jonka on kääntänyt Jussi Aro. Siinä päähenkilö on käymässä Puolassa, ja tapaa hautausmaan vartijan, joka olisi halunnut lähteä Israelin maahan. Hän ei ollut toteuttanut aiettaan, ja menettänyt omaisuutensa vieraassa maassa. Hänen hartain toiveensa on, että kertoja lähettäisi  hänelle edes Israelin maan multaa. Tarinan kuluessa kertoja käy Öljymäellä hakemassa multaa. Hän menee  postitoimistoon postittaakseen multaa Puolaan:

"Postitoimisto oli täynnä Israelin kansaa ja kaikkia muita kansoja joita asuu Jerusalemissa.  Koska postivirkailijat tekevät työnsä verkkaisesti, minulla oli aikaa ajatella ... Eikö hautausmaan vartijalla ollut tarpeeksi maata omassa kaupungissaan, että hänen piti haluta kourallista Israelin maan multaa".

Pohdinta jatkuu varsin pitkään, mutta postivirkailija ei suostu lähettämään pakettia, ei ensimmäisellä kerralla, eikä toisella, ja asia jää. Mies lukee lehdestä, että eräs postivirkailija on varastanut postipaketeista rahaa, ja paennut ulkomaille. Hän yrittää kerran vielä ja nuori nainen postittaa paketin. Se saapuu juuri ennen kuin vanhus kuolee. Hän on rukoillut Jumalalta maata. Vainajan pojat muuttavat Israeliin ja tulevat tapaamaan kertojaa.

Tarina on minusta eheä ja varmasti uskonnollinen, teema jota yritän välttää blogeissani. Tässä asia on olennainen ja juutalaiselämästä palkinto on myönnettykin. Toivottavasti kirjoituksellani en loukkaa ketään enkä kenenkään uskonnollisia arvoja.

Samuel Agnon syntyi 17.7.1888

Lukutoukan kesäbingo

Bingon ruudut
Äijämeininkiä: Jens Lapidus: VIP-rummet
Lasten ja nuorten fantasia: J. K Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Dekkari: John Dickson Carr: Kuolema Petturien portilla
Teos 1800-luvulta: Minna Canth: Työmiehen vaimo
Dystopia: Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Kirja, jossa rakastutaan; Juha Itkonen: Palatkaa perhoset
Kannessa nainen: Anni Polva: Tiina harrastaa (tai  tyttö :)
Kirja josta on tehty filmi: Mika Waltari: Kuka murhasi Rouva Skrofin?
Kirja omalta syntymävuodelta: José Saramago: Elefantin matka (julkaistu suomeksi 2011 eli blogi perustettiin silloin)
Menneisyyteen sijoittuva kirja: Eeva Kilpi: Välirauha, ikävöinnin aika
Nimi liittyy ruokailuun: Reijo Mäki: Hot Dog
Novellikokoelma: Buster Keaton, elämä ja teot
Kirja jonka nimi on yksi sana: Pearl S.Buck: Mandala
Kirja lähetetään kirjeitä: Ellery Queen: Ruumiskirstun arvoitus
Lastenkirja: Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
Kirja jossa on värikäs kansi: Tenavat, parhaat sarjat 1950-1959

Bingo täyttyy  lisää elokuun loppuun mennessä ainakin Dystopialla, mutta puuttumaan jää ehkä -ellen keksi - niin Lasten ja nuorten fantasialla,

No nyt tuli vinobingo huomasin 7.7.16 ja vaakabingokin :)

Bingo on täynnä venytin hieman sääntöjä :)

Linkki haasteeseen on   TÄÄLLÄ.

Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä

Sofi Oksanen: Puhdistus -näytelmä, tragedia, 2007, julkaisija WSOY 2007, Sivumäärä 147.

Näytelmä on varsin erilainen kuin Puhdistus -kirja, perustarina on sama, mutta toiminnan motiivit näyttäytyvät kirjassa selkeämmin, näytelmässä salailun verho repeytyy myöhemmin.

Puhdistuksen henkilöt ovat Alide Truu (nuorena ja vanhana), Ingel Pekk, joka on Aliden sisar ja Hans Pekkin vaimo, Ingel ei fyysisesti esiinny näytelmässä, eikä hänen tyttärensä Linda, joka on Zaran äiti. Zara on  22-vuotias vuonna 1992, Martin Truu on puolueorganisaattori ja kommunisti, hän on Aliden aviomies.  Paŝa ja Lavrenti ovat rikollisia ja entisiä "punasotilaita".

Tapahtuma-aika on 'nykyhetki' 1992 sekä menneisyys eli vuodet 1947 -1953.

Tapahtumapaikka on itsenäinen Viro vuonna 1992 ja Neuvo-Eesti toisen maailmansodan jälkeen vuosina 1947 - 1953.

Juoni (älä lue, jos et halua pilata luku-tai katselunautintoa)

Näytelmä alkaa Aliden nöyryytyksellä vuonna 1947, jossa on sovinistista naisen alistamista ja häpäisyä.

Toisessa kohtauksessa ollaan 'nykyhetkessä' eli vuodessa 1992 (jolloin Viro on itsenäistynyt) Aliide Truun talolle tulee hienoissa hepenissä nuori Zara, joka on kotoisin Vladivostokista. Zara on ollut kertomansa mukaan Kanadassa ja pelkää aviomiestään Paŝaaa. Myös Aliide pelkää, hänen kotiaan on tuhrittu paskalla ja ikkunoita rikottu ja kämpän seinässä lukee ryssä...

Näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäisessä näytöksessä päähenkilöt eivät paljasta tunteitaan eikä totuutta. Vanha Aliide salaa pelkonsa syyt ja nuori Aliide piilottelee sisarensa miestä talonsa kellarissa. Hän on naimisissa (tai menee) puolueorganisaattorin kanssa, joka etsii itsenäisen Viron puolesta taistelevia metsäsissejä. Aliide käy Hans Pekkin kanssa pitkiä keskusteluja, kun miehensä Martin etsii puolueen vihollisia. Yöksi Hans Pekk tungetaan kellariin.

Ensimmäinen näytös loppuu, kun Paŝa ja Lavrenti paljastavat Aliidelle, että Zara Pekk on hänen siskonsa lapsenlapsi, ja on murhannut rakastajansa.

Toisessa näytöksessä jännitys tihenee. Ilmenee miksi Aliide on murtunut yöllisissä kuulusteluissa, ja antanut Martinin lähettää Ingelin ja Lindan Siperiaan. Yöllisissä kuulusteluissa on häpäisty Linda. Aliiden motiiveja luodataan kirjassa hyvin paljon enemmän, ja kirja päättyy hieman toiseen asetelmaan. Joka tapauksessa Hans Pekk ei jää kiinni, mutta kuolee, rakkaudestako?

Näytelmässä naamiot riisutaan varsin myöhään. Zara ei suinkaan ole ollut Kanadassa, eikä naimisissa, vaan Saksassa pakotettuna huoraksi. Kuvaus oloista ei ole mukavaa luettavaa. Paŝa ja Lavrenti eivät ole hyväntahtoisia ihmisiä. Zaran 'naimiset' (=raiskaukset) ovat kaikki kuvattu ja videoitu. Zara ja Aliide ottavat yhteen, samoin Paŝa ja Lavrenti, ja myöhemmin, mikä jää näytelmässä auki Lavrenti ja Zara.

Aliide tekee henkilökohtaiset johtopäätöksensä ja testamenttaa tiluksensa Ingelille ja Lindalle, lopulta roihuaa paskalla tahrattu talo, sekä Aliide.

Puhdistus -näytelmän jännitys tiivistyy aivan lopun kohtaukseen. Pidin kirjan tarinasta enemmän, mutta jännitys nousee näytelmä versiossa enemmän.

Zara (Epäröi) "Mä oli tarjoilijana Kanadassa ... mä menin Paŝan kanssa naimisiin ja sen jälkeen mä en ole ollut tarjoilijana ... ja Viroon me tultiin lomalle, meillä on viiden tähden hotelli ja musta auto!", kertomusta ensimmäisestä näytöksestä ja toisesta toisenlaista, mutta totuutta: "Paŝa toi minut tänne Berliinistä. Kun ne huomasi, että mä osaan viroa  ... täällä oli virolaisia asiakkaita  ...." tästä Aliide toteaa, että Zara on rivihuora!

Näytelmä on minusta enemmän todentuntuinen kuin kirja, ja on rosoinen ja loppu jää auki. Kirja sen sijaan on pelottavan vähäeleinen ja monessa kohdin hyytävä.

Puhdistus -kirja (2008), alkaa Hans Eerikinpoika Pekkin, virolaisen talonpojan päiväkirjalla. Tämän jälkeen Zara tulee Aliiden talon pihalle. Zaran kokemuksista alistettuna ja hakattuna huorana Berliinissä kerrotaan jo kirjan alkuosassa esim. ss 72-78, Zaran huoranimi  on Natasha, Kirja luotaa Ingelin ja Aliiden nuoruuteen vuosille 1936 - 1939, joista käsitellään sivulta 114 alkaen, ja myös toisen maailmansodan vaikutusta Ingeliin ja Hansiin sekä Aliideen tarkastellaan. Aliide on rakastunut Hansiin ja on kateellinen Ingelille. Tämä ei minusta näytelmässä suoraan ilmene, mutta tulkinta on helppo tehdä.

Kirja päättyy ratkaisuihin eli Hansin "murhaan", hän ei ollut piilossa vaan meni metsään tappelemaan. Hans on selvemmin kirjaversiossa metsäveli eli sissi, joka odottaa lansimaisia joukkoja, joita ei koskaan tule, sen sijaan kuolema tulee, eli Aliide tukahduttaa hänet kaappiin ja hävittää myös hänen päiväkirjansa, myös  Paŝa ja Lavrenti kuolevat tai tapetaan, ja Zara on lähdössä Suomeen (jos pääsee), oletettavasti Ingel ja "mykäksi pilattu" Linda tulevat Itsenäiseen Viroon ja asuttavat tilaa, jonka Aliide aikoo sytyttää palamaan itsemurhansa yhteydessä.