torstai 20. syyskuuta 2012

Nahan luonti

Nelistää runoratsu paikalle. Ärähdän runoratsulle, että syyskuu meni täysin koomassa. Runoile se väkevästi, runoratsu hirnuu, jos et saa lyyrillistä runoa, vonkhaa, vingu, herätä niitä tunteita, aitoa tunnetta paperille, valuta sappesi lehdille, kyyneleesi, onnesi laita likoon näppäimistö laulamaan.


Syys

Syksy meni apeasti
näin tulevaisuuden kapeasti
työkaverit puhuvat kopeasti
paloin loppuun taas nopeasti

Ei tuossa ollut mitään tunnetta, vain turtumusta, tao tiiviimmin riimiä



Syntipukki

Töissä löysivät syntipukin
sitä tölvii vuorollaan kukin

viihtyvyys kiusaajilla kasvoi oivasti
syntisäkki taas verta aivasti

No tuo on hieman parempi, mutta unohda jo ne lapselliset loppusoinnut.
Puren kieleen, en!




Vastarintaan

Työpaikalla vallasta väki taistelevi
kun työläisjoukko areenalle astelevi

kunniasta häpeästä ja asemasta
palkasta, pomon suosiosta kamppailevi

Kaunan kiväärit jatkuvasti paukkuvi
kateuden kapiset rakkikoirat haukkuvi

yöksi taistoo raukeevi
toiset nautinnossaan nukkuvi

heikot valvoskelee,
tuskaansa tihuttelee

hammasta pureevi,
aamuksi itsensä kovettavi

aamun hyiset ensi viillot
murtavi mielen suojauksen

hajottavi hauraat unelmoidut
ohjeet läheisen kultivoidut

Menee yö, toinenkin uneton, iloton, vierähtää viikko, kiertävi kuu, sitten ..

Nahan luonti

Reviirini oman turvaan
kahvihuoneeseen varmana kurvaan

varpailleni en anna enää hyppiä
rusinoita työkakustani nyppiä

kiusaajille rajani näytän
omaa oikeuttani käytän
loin nahkani, toteutin tahtoni

---
Julkaisemattomasta kokoelmasta Sanojen Seitti (c) Jocke Böcker 2012, runot 31-34

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti