Eino Leino: Vapauden kirja: Runovalikoima

 

Eino Leino: Vapauden kirja: Runovalikoima, Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki, 1918.

Yleisradio valitsi Suomen täyttäessä sata vuotta, jokaiselta itsenäisyytemme vuodelta yhden kirjan (täällä), myös vuodelta 1917. 

Vuoden 1918 kirja oli Eino Leinon Vapauden kirja. Sen alkusanat on kirjoitettu 15.3.1918. jolloin sisallissota riehui päättyen 15.5.1918 Valkoisten voittoon ja Punaisten tappioon. "Kuin miekka tunkee tämä taistelo kaiken kansan lävitse. Sillä totisesti tätä sotaa "valkean" ja "punaisen" Suomen välillä ei käydä ainoastaan meidän ulkopuolellamme, ei vain Karjalan metsissä tai Pohjanmaan lakeuksilla, sitä käydään myöskin kunkin meidän sieluissamme ja sydämissämme".

Runot Leino aloittaa Kalevan tunnelmista.

Kauan Suomeni pettua söi, almuja aneli teillä, muruja liikoja muukalaisen kerjäsi kyyneleillä.

Mut kerran loppuvi kerjuu ja vieraan viiltävä herjuu, taas Suomen selkä nousta saa, tää kansa päänsä kohottaa, on tähkivä Väinön vilja, on kasvava Kalevan laiho, ja poistuva maasta on leivän puute ja vierahan viljan kaiho.

Ei voimoa puutu pelto ja väkevä, musta on multa, kun taivas antavi sadetta vaan ja lämpöä päivän kulta...

Runoteos ammentaa alkua Kalevalan tunnelmista ja tunnoista:

Koittipa vihdoin Väinämön aika, Suomeni sankari-aika, tietojen, taitojen, taikojen aika, laulujen, urhojen aika, jolloin suur' oli Suomen valta, laaja laulun ja soiton maa, Vienan päältä ja Valdain alta Suvannon suurten vetten taa, jolloin Suomeni kansa sorja ollut ei lännen, ei kaakon orja, jolloin Kalevan kalpa löi ja leimusi tietäjän taika.

Toisessa osassa käsitellään Helmikuun manifestia, kolmannessa osassa Routavuosia..

    Suloinen on Suomenmaa,
    laulun maaksi lausutaan.
    Liekö kaunis myös sen kansa
    tarmoltansa, tavoiltansa?

    Torppari tai virkamies,
    sama meill' on kotilies,
    sama myöskin Suomen laki
    rengillä kuin herrallaki.

Runo on kirjoitettu 1900, ja jotenkin ounastelen, että torpparin, virkamiehen, rengin ja herran asema ei ollut aivan tasapainoinen, lisäksi oli aateliset noin 3500, jolla oli suurin valta, Suomen väkiluku oli tuolloin  hieman alle 2,7 miljoonaa. Ruotsinkielisiä noin 350 000 ja venäjänkielisiä vain 6000.

Jokainen kansakunta janoaa vapautta

"Siellä on vapauden haaveilo haikein,
Missä sen puolesta taisto on vaikein."

Sisällissota on murhenäytelmä

Tumma päivä, tuskan päivä, koska kattoi hurmehäivä Suomen miesten selvän kunnon, oikean ja väärän tunnon, koska herjaan heimo ryhtyi, ryöväreihin orjat yhtyi, kutsui maahan kuolon, hallan, kaasi kauniin kansanvallan juuri tuolla tuokiolla, jolloin täytyi yhtä olla, koska koitti hetki kerran, huomen heljä kansain Herran.

Muisto murheen, muisto murhan, koska tähden kaunan turhan Suomi suistui veljesvainoon, paadenpaksuun syiden painoon, kyntämättä pellot jäivät, räiski täällä ryssät räivät, mustemmaksi heimo muuttui, järjestys ja järki puuttui, loppui leipä, miesten mieli, vaan ei hulluus, hurja kieli, sikskuin sortui lailla martaan maahan haaveet kansan hartaan,

Heimo hallan, heimo roudan, tuttu tuulen, tuiskun, poudan, ei ne koskaan koita sulle, kovan onnen koetellulle, taivasvaltain tanhujuoksut, päiväkumpuin kukkatuoksut, hinnat raskaat saat sa maksaa, minkä Suomen selkä jaksaa, koska järkes peitit pilveen, tautta turhan, inhan ilveen, tartuit raakaan surmarautaan, astuit parhaan aattees hautaan.

Mutta kaikki päättyy lopulta toukokuussa 1918:

Se soip' on vuossadat kansan suulla mi kuultiin kummalla toukokuulla: on Vapaus saapunut valtaviirein, se maahan marssii jo joukoin kiirein, sen torvet raikuu, sen rummut jyskää, kuin myrsky rykmentit eelleen ryskää.

Suositan kirjan lukemista, tämä on äärimmäisen pieni ja subjektiivinen pintaraapaisu.