Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis Kootut seikkailut

 

Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis  Kootut seikkailut, Tammi 2023. Sivumäärä 224.

Juice Leskinen (1950-2006) oli kuulu lauluntekijä js erityisesti sanoittaja, mutta Juice kirjoitti myös kirjoja. Tämä on koottu kolmesta opuksesta: Räkä ja Roiskis (1992), Räkä ja Roiskis Suuvedellä sekä Räkä ja Roiskis naisissa (1997).

Kirjassa on paljon runoja ja tekstejä eri aiheista, leikittelyjä sanoilla.

Sana & lause
Poika teki lauseen.
Liiat sanat karsi.
Yksi kului puhki.
Mikä sanan parsi.

Hai -runo jossa 5 säkeistöä tässä ensimmäinen.
Laiturilla illalla haitari soi
Haita se harmitti. Haita risoi

Hai-sanaa pyöritellään eri yhdyssanoin ja sanaleikein

Haitaksi on hai-taksi, ja haitaksi on hai-sanan translatiivi.

Hairahti on hai-rahti tai hairahtaa verbin  imperfekti.

Totean vain, että riimitetyt runot loppusointuiset sopivat lapsille, tässä lapsia ei ole ainakaan aliarvioitu, kuten ei tarinoissakaan. Veljekset Räkä ja Roiskis pohtivat Suuveden avantovarkaita (avannot ovat jäätyneet yöllä).

Räkä, Roiskis, Sakari, Kioski ja Töö pohtivat mäkihypyn niksejä.

Lapset tai oikeastaan heidän vanhempansa päättävät mitä luetaan. Minusta tässä osa jutuista voi olla pienille lapsille liiankin roiseja, mutta vanhempi voi jättää ne myöhemmäksi.

Karjala muistojen maa -kirja

 

Karjala, muistojen maa WSOY 1941.

Karjala muistojen maa on julkaistu vuonna 1941 ennen jatkosotaa.Toimituskunnassa olivat Olavi Paavolainen, ja Maija Suova. Yläkuva on kirjan sisäsivulla  kansipaperit puuttuivat tästä lukemastani. Kuvassa on Karjalan vaakunateemaa  kalpa ja sapeli. Yläosassa kuvaa on kantele. Finnan mukaan tästä olisi otettu näköispainos vuonna 1991.

Suomi menetti Karjalan kannaksen Moskovan rauhassa 12.3.1940, joka päätti 30.11.1939 alkaneen Talvisodan 13.3.1940. En tiedä onko tämä julkaistu vain muisteluun, vai onko sillä ollut muitakin tarkoituksia. Jatkosodassa (25.6.1941 - 19.9.1944) nimittäin Suomi marssi Kannakselle, mutta joutui perääntymään 1944 ja menetti Kannaksen lopullisesti.

Karjalan kannaksella 1939 oli Suomen toiseksi suurin kaupunki Viipuri, jossa asui 85 000 ihmistä. Käkisalmen kaupungissa ja maalaiskylässä asui 10 000 asukasta, samoin Laatokan rannalla olleessa Sortavalassa. Kannaksella asui 15% Suomen väestöstä, evakoksi joutui ainakin 400 000 ihmistä.

Toimittajista Olavi Paavolainen (1903-1964) oli Kivennavalta ja Maija Suova (1867- 1981) Kerimäeltä. Alkusanat kirjoittanut V. A. Koskenniemi (1885 - 1962) oli tosin Oulusta, mutta Kirsti Bergroth (1886- 1975) syntyi Viipurissa. 

Kirjassa on tekstisivuja viitisenkymmentä, johon sisältyy historiaa, taloudellisia ja kulttuurisia merkityksiä ja menetyksiä ja runoja. Kuvasivuja on todella runsaasti, joissa  upeita mustavalkokuvia on peräti 1332, näitä pyydettiin yleisöltä ja niitä saatiin yli 20 000 kappaletta.

Kannaksen kaupungeissa oli kreikkalaiskatolisia kirkkoja ja kirjassa niistä valokuvia: Käkisalmessa oli kreikkalaiskatolinen kirkko, Sortavalassa ja  Viipurissa kreikkalaiskatolinen tuomiokirkko, lisäksi on esitelty Valamon luostarisaari. Ilmeisesti Kannaksella ortodokseja oli 55 000, saman verran kuin nyt Suomessa. En ole uskontotieteilijä, eli olen googlannut nämä luvut.

Teoksessa esitetään kuvin ensin "pienempiä" paikkakuntia aakkosjärjestyksessä: Antrea, Harluu, Heinjoki, Impilahti .... ja lopuksi Äyräpää. Sen jälkeen "isompia" paikkoja Käkisalmi, Sortavala, Valamo, ja lopuksi Viipuri.

Lopuksi on pääosin runoja, joista kirjaan kustakin vain alkusäkeet 

Unto Kupiaiselta (1909 -1961), kävi koulunsa Viipurissa, syntynyt Helsingissä
Vingahti viimana taas sotajousi
vierellä Viipurin vanhan muurin
Taivaalle latvoin ja paatehen juurin
hulmahti lippu ja salkohon nousi ...

Anna-Mari Heiskaselta:
Värikäs kaunis kuva Kannaksen
jostakin sieltä nousee mielehen.

Se somerikot, pyhät petäjät
niin valtavina sieluun piirtyvät ...

Aleksanteri Aava (1883-1956, Sakkolassa syntynyt pienviljelijä ja runoilija)
Jo meni sorea mantu
kaunis Karjala katosi

hukkui kuin surman suuhun

uupui uhrimättähille

leikattuna, läikättynä

pistettynä, pilattuna,...

Asko Lehtonen: Pakinalähetys

 

Asko Lehtonen: Pakinalähetys, Enostone 2014, sivumäärä 115.

Asko Lehtosen (s. 1960) teoksessa, jonka alaotsikkona on Pakinalähetys, pakinoita ja kirjoituksia pakinasta  Siinä on kuutisenkymmentä pakinaa ja muutamia kirjoituksia pakinasta. Pakinat on  aikanaan (2009 - 2013)  julkaistu Salon Seudun Sanomissa. 

Pakina tulee ehkä verbistä pakista. Pakina oli 1900-luvun lopussa hyvin yleinen sanomalehdissä. Nyt lehdet ovat sähköisiä ja ihmiset pakisevat "podcasteissa". Yksi Lehtosen ja varmasti muidenkin esikuva oli Olli eli Väinö Nuorteva (1889-1967) , joka kirjoitti Mustapartaisesta miehestä. Nämä pakinat kuvitti  Erkki Koponen. Lehtosen pakinoita ei ole kuvitetu, eikä se ole nykyään tapana. Yhteiskunnan ilmapiiri on mennyt sellaiseksi, että pakinan huumoria, ironiaa, satiiria ei siedetä, eikä edes sanaleikkejä enää suvsita, joku aina pahastuu. Nykyään alkaa olla lisäksi kiellettyjä sanoja kymmeniä jopa satoja. Pakinalähetys -termikin ehkä närästää jotakin?

Bisquit eli Seppo Ahti (s. 1944) pakinoitsi Ilta-Sanomissa, Pii eli Pirkko Kolbe (1928-2008) ja Origo eli Jouni Lompolo (1936-2010) Helsingin Sanomissa. Luulin, että pakinoitsijat olisivat jo "kuolleet" sukupuuttoon, mutta Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä lienee pakinoitsija Kuukautinen? Kuukausi-liite on maksumuurin takana, joten en pysty tarkastamaan asiaa.

Olen lukenut lehdistä pakinoita ja varmasti olisin lukenut Lehtosenkin pakinoita. Hänellä on eri aiheita ja osa käsittelee Salon asioita, kuten pakina Kivijalkaa ostamassa sivulla 19, jonka lopetus on hauska ja kuvaa maailmaa hyvin.

-Miksi Salon keskustan uutta kaavaa tehdessä on taivuttu korkeiden talojen rakentamiseen? Eihän täälöä ole pulaa maasta

-Ei olekaan, mutta mitä lähemmäksi pilviä noustaan, sitä enemmän hintoihin saa ilmaa

Vähintään kiinteistönvälittäjät pahastuisivat tänään.

Lehtonen on julkaissut runokirjoja ja kajsi pakina-kirjaa.

Laszlo Krasznahorkai: Herscht 07769

 

Unkarilainen Laszlo Krasznahorkai (s. 1954) sai Kirjallisuuden Nobel-palkinnon 2025. Häneltä on suomennettu teokset Saatanantango (1985) ja Vastarinnan melankolia (1989).

Uudempaa tuotantoa on Herscht 07769 (2021). Se on käännetty englanniksi ja ruotsiksi.

Kirja on häkellyttävä 376 sivua ruotsiksi ja 406 sivua englanniksi samaa virkettä, toki jaettu 15 osaan, josta ensimmäinen on "Hoppet är mistag" eli toivo on virhe (tai turha  on toivoa). Se on oikeastaan kirjan tunnuslause.

Isokokoinen päähenkilö Florian Herscht on kiltti, mutta yksinkertainen. Hän on käynyt ammattikoulun ja valmistunut leipuriksi. Torstai-iltaisin hän saa fyysikolta oppia kosmiksesta ja se on kiehtoo. Tosin se on  ehkä liikaa, sillä antimateriat ja materiat menevät sekaisin. Hän kirjoittaa liittokansleri Angela Merkelille kirjeitä, joihin kirjaa sukunimensä Herscht ja kotikaupunkinsa Kanan  postinumeron 07769 ja varoittaa kosmisesta räjähdyksestä liittokansleria.

Kirjan tapahtumapaikka Kana, on kuvitteellinen kaupunki entisessä Itä-Saksassa Thüringenin maakunnassa. 

Iso kiltti ja yksinkertainen Florian joutuu paiskimaan hommia Pomolle, joka johtaa uusnatsiporukkaa. Pomo raivoaa Florianille, että tämän pitäisi ottaa joko rautaristi- tai Saksan vaakuna -tatuoinnin. Pomo vaahtoaa myös että Saksa otetaan heiltä pois. Hän ei pidä "muukalaisista". Hän haluaa Saksan suureksi.

Romaanin alkuperäisessä nimessä on viittaus Bachiin. Kirjassa endin Bach-museo töhritään graffiteilla. Uusnatsipomo saa raivokohtauksen, koska ihailee Bachia. Florianin tehtävä on puhdistaa graffitit. Näitä tulee lisää. Bachiin liittyvissä graffitteissa on maalattu identtisiä suden päitä. 

Florian tekee tuttavuutta myös oikeiden susien kanssa.

Koko teksti oli tosiaan yhtä virkettä, lauseita toki paljon.  Luultavasti itäisessä Saksassa uusnatseilla on vankka kannatus. Tässä on kuitenkin paljon Krasnahorkaille tyypillisiä piirteitä. Sekä Saatanatangossa että Vastarinnan melankoliassa seikkaillaan sekavasti jossain kuvitteellisessa kaupungissa. Yksi henkilöistä on joko rikollinen tai vallanhimoinen, yksi on yksinkertainen, joka saa höykytystä. Joku on kiinnostunut avaruuden tai hiukkasfysiikan ilmiöistä. Kielessä ja tekstissä on vaikeuskerrointa ja kikkailua.

Kuten toinen unkarilainen nobelisti Imre Kertesz Krasnahorkai on asunut myös Saksassa, mutta on muuttanut takaisin Unkariin.

Hanna Hauru: Jääkansi

 

Hanna Hauru: Jääkausi, Like 2017,  sivumäärä 117.

Oulussa syntynyt Hanna Hauru (1978-2021) oli Finlandia-ehdokkaana tällä Jääkausi -teoksella. (Juha Hurmeen Niemi voitti)

Jääkansi on rankka runoteoksen omainen pienoisromaani ja kertoo tytöstä, jonka isä kuolee sodassa. Tilalle tulee isäpuoli ja vauva, mutta kun äidiltä ja isäpuolelta puuttuu elämänhallinta ja tolkku, kylä on täynnä hulluutta ...

Kirja on rujo ja sisältää kärsimystä  päättyen huonosti.

Takakannessa on Aamulehden sitaatti, jossa kerrotaan että Haurun kirjat ovat nopeita lukea mutta vaikeita unohtaa. Allekirjoitan tämän.

Kirjassa ovat läsnä, viinan kirot, hulluus, itsemurha, raiskaus, äpärä, ja mielisairaala ...

Ankea kirja, mutta taitavasti kirjoitettu.

Alla joitain lainauksia

"Emakko makasi kyljellään ja vauva oli ryöminyt nälkäänsä pakoon sen syliin. Sika antoi pikkusiskon imeä nisiään". s. 20

"Kunnan täti oli antanut pikkusiskolle kiltin tytön nimen ja pukenut hänet punaiseen nuttuun. Konduktööri oli auttanut tätä nostamaan pikkusiskon toisten lasten perässä junanvaunuun. Perillä hän saisi ruotsalaisen perheen". s.23

Sika-asiaan palataan sivulla 31. "Kun otin omasta siivustani palasen veitseni kärkeen, en saanut laitettua sitä suuhuni. Ajatuksiini tuli emakko, joka piti pikkusiskosta huolen".

Muut paljon rankemmat jutut jätän jokaisen itse tutustuttvaksi.

Aino Kallas: Sudenmorsian

 

Aino Kallas: Sudenmorsian  hiidenmaalainen tarina, Otava 1928.

Aino Kallas (1878-1956)  syntyi Kiiskilässä, kävi koulunsa Helsingissä ja avioitui virolaisen Oskar Kallaksen kanssa. Aino Kallaksen elämä oli tapahtumarikas, ja hänellä oli "side" myös runoilija Eino Leinon kanssa.

Aino Kallaksen Sudenmorsian valittiin Suomen satavuotisvuonna 101 kirjaa listaan. Jokaiselta vuodelta oli valittu yksi kirja, ja Sudenmorsian oli vuoden 1928 kirja. Tarinan juoni on kuvattu tiivistetysti heti teoksen alussa: 

Sudenmorsian "on tarina Aalosta, Priidik metsävahdin aviovaimosta, joka Saatanalta sudenhahmoon saatettiin, ja näin Ihmissutena vihityn miehensä viereltä korpiin karkasi, siellä metsänpetojen ja Diabolus sylvarum'in elikkä Metsändaimonin kanssa kanssakäymistä pitäen, ja sentautta maarahvaalta Sudenmorsiameksi kutsuttu. Herra, hyvästi varjele meidän sielumme ja ruumiimme kaikelta vaaralta ja vahingolta, niinkuin hopiaisella haarniskalla, kusta Kiusaajan nuolet kilpistyvät, nyt ja hamaan ijankaikkisuuteen!"

Aino Kallas kuitenkin kuvaa teoksessaan uuden aikakauden naiseuden muutosta, naisen haluja ja naisen oikeutta tehdä valintoja. 

Tarinan huippukohta tulee viidennen luvun alussa, joka jatkuu kuudennen luvun alussa:

Mutta näin visusti tosin Perkele oveluudessansa sudennahan ihmisen ylle sovittaapi, että kynnet ynnä hampaat, niin myös korvat itsekukin tulevat heidän oikialle kohdallensa, niinkuin olisi ihminen jo äitinsä kohdusta Lycanthropuksena elikkä Ihmissutena maailmaan tullut.

Vaan suden hahmon mukana heräsivät Aalossa samalla muotoa myös kaikkinaiset suden himot ja halut, niinkuin verenjano ja raatelemisen riemu, sillä hänen verensä myöskin sudenvereksi vaihdettiin, niin että hän oli niinkuin yksi heistä.

Niin hän villillä ja riemullisella ulvonnalla toisten susien seuraan liittyi, niinkuin kauvan kaivattujensa, että hän vihdoin viimein oli kaltaisensa löytänyt, ja toiset kuorossa ulvoen häntä sisareksensa tervehtivät.

Kuudes luku
Niin tänä valkiana Juhannusyönä Priidik metsävahdin Aalo, vihitty vaimo, ensimmäistä kertaa ihmissutena juoksi.

Kirjan päähenkilön persoona jakautuu yö- ja päivähahmoon. Asetelma kuvastaa minuuden erilaisia puolia, jotka pyrkivät esiin. Ihminen ei ole yksiselitteinen.

Aalo jatkaa elämäänsä kahdessa hahmossa ...

Niin hän kuuli vaimonsa Aalon kysyvän, ihmisen äänellä:

»Kuinka voi piskuinen Piret?»

Ja kohta Aalo jo kehdolle kumartui, otti lapsen kepiästi ja sen rinnoillensa asetti.

Niin Aalo istui akkunan alla lavitsalla, kussa hän ennen sadat kerrat oli istuskellut, ja lauloi lapsellensa:

»Emoseni, emoseni,
Ruoki lasta rinnoillasi,
Juutas lastasi imetti:
Hevosrieskaa huomenella,
Keskipäivin kehrävartta,
Itkuvettä illan tullen.»

Yhteisön paine vie tarinaa kohti vääjäämätöntä loppua:

»Se on synti ja häpiä, että tainkaltaista sallitaan Pühalepassa. Lapsella on noidanluoma rinnan alla niinkuin äidillänsäkin! Polttakaa ihmissusi penikkansa kanssa, ennenkuin hän ennättää enempätä tuhoa tehdä!»

Aila Meriluoto: En minä vielä pääty

 

Aila Meriluoto: En minä vielä pääty. Päiväkirja vuosilta 2008 - 2010, Toimittanut Anna-Liisa Haavikko, Siltala 2022, sivumäärä 182.

En minä vielä pääty on Aila Meriluodon (1924 - 2019) postuumisti ilmestynyt päiväkirja, joka hänen toiveestaan toimitettiin Touko Siltalalle. Päiväkirjat ovat vuosilta 2008 - 2010, missä on varsin intiimejä asioita, joista kostumisineen on asiallinen juttu Ilta-Sanomissa (klik). Aila Meriluoto  oli tuolloin 84-86-vuotias, ja muualla asunut miesystävä Antero 75-vuotias. Jätän tämän aiheen Ilta-Sanomien käsiteltäväksi.

Muuten päiväkirjat käsittelevät arkisten asioiden lisäksi (lapset, lastenlapset ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi), vanhenemista, entisiä aviomiehiä, etenkin Lauri Viitaa ja hänen "diagnoosejaan", ja Panu Rajalan kirjaprojektia Lauri Viidasta.

Olen aikoinaan lukenut Aila Meriluodon päiväkirjat 1953-1975, joka julkaistiin nimellä Vaarallista kokea sekä Tällä kohtaa 1975 - 2004 päiväkirjat (täällä).

Kirjapiireihin vihkiytyneille varmasti nämä antavat enemmän, itse en pidä piikittelevistä päiväkirjoista, tässä minusta piikkejä saavat ainakin Panu Rajala, Paavo Haavikko ja tuo "Antero". Tyylinsä kullakin.

Aila Meriluodon läpimurtoteos oli Lasimaalaus (bloggaus). Romaaneista olen blogannut teoksesta Peter Peter (täällä.)

Teoksen on toimittanut Anna-Liisa Haavikko.

Kirja ei ollut kahden euron laarissa, vaan laaarissa, jossa kahden euron kirjoja myytiin viisi viidellä eurolla.

Annika Welling & Aino Kännö: Biegga Tuliketun jäljillä

 

Annika Welling & Aino Kännö: Biegga Tuliketun jäljillä, Sininen Jättiläinen 2023, sivumäärä 74.

Annika Wellingin tekstiin perustuva Biegga Tuliketun jäljillä on laadukas ja hempeä lastenkirja, jossa on Aino Kännön kuvitus. Kirja ei ole kuvakirja vaan kuvitettu satu ja Satu sen myönteisimmässä mielessä. 

Biegga utelias Huskyn pentu, etsii Tulikettua, jonka puuhkahäntä heittää kipinöitä, josta syntyvät revontulet. Bieggaa ajaa matkalle uteliaisuus ja pikku isäntä, joka pyytää, että Biegga selvittäisi, onko tarina totta.

Jokaisessa hyvässä tarinassa sankari saa matkalla ystäviä, niin myös Biegga matkaseurana on eri eläimiä, orava, kuukkeli, kettuja. Matkalla tavataan maagisia henkilöitä, kuten Kaamos Ukko, Leidi Pohjonen, joka soittaa taikahuilua ja Joulupukkikin.

Lopulta tavataan satoja vuotta vanha Tulikettu, ja sitten on kotimatkan aika.

Kirja on laadukas, ja siinä on paljon lukemista, ei kuitenkaan sisällä mitään pahaa, eikä edes liian jännittävää. Teksti on sujuvaa ja vivahteikasta, ja kuvitus on erinomaista.

Biegan seikkailut jatkuvat Annika Wellingin tekstein ja Miia Taivalkosken kuvituksin kirjassa Biegga ja yöttömän yön salaisuus 2024, kuvia on ykkösosaa vähemmän ja tekstiä enemmän.

Biegga terhakka husky jaksaa. Seikkailut jatkuvat Annika Wellingin tekstein ja Olga Immosen kuvin teoksessa Biegga ja aapasuon sisarten arvoitus 2025. Pidin Immosen kuvituksesta, niitä oli enemmän kuin kakkososassa.

Pierre Michon: Rimbaud the Son

 

Pierre Michon: Rimbaud the Son, alkuteos Rimbaud le fils 1991, kääntäneet englanniksi Jody Gladding ja Elizabeth Deshays, Yale University Press 2013, sivumäärä 79.

Ranskalainen Arthur Rimbaud 1854-1891 oli runouden uudistaja. Rimbaud oli nero, joka lopetti runoilun jo 20-vuotiaana ja alkoi seikkailla, oli esimerkiksi asekauppiaana Afrikassa.

Pierre Michon (s. 1945) on kirjoittanut teoksen Rimbaudista. Teksti on hyvin kaunista, mutta haastavaa.

Pierre Michonin sanojen seitin keskellä käy kuitenkin läpi pääasiat: äiti synnytti Arthurin, isä, joka oli kapteeni, häipyi kotoa, ja Arthur oli äidin vaikutuksille altis. Äiti oli hyvin ankara ja uskonnollinenkin. Kirjan mukaan äiti ei rakastanut Arthuria, joka tutustui varhain Isä meidän -rukoukseen ja Vergiliukseen.     

Koulussa Arthurilla oli opettajana  Izambard, joka kouli Rimbaudia runoilijaksi, joka "ammatti" oli monen yhteiskunnan parempiosaisen haave, Izambard toi ja loi Arthurille riippumattomuutta äidistään.

Hiljalleen Arthur irrottautuu äitinsä helmoista. Theodore de Banville (1823-1891) oli seuraava vaikuttaja. Arthur Rimbaud oli kirjeenvaihdossa de Banvillen kanssa. 

Seuraava vaikuttaja ja kumppani (?) oli naimisissa oleva runoilija Paul Verlaine, jonka kanssa Arthur 17-vuotiaana häipyi ulkomaille Englantiin Lontooseen ja Brysseliin. Lopulta Verlaine jopa ampui Rimbaudia ja joutui vankilaan. He tapasivat myös vankeustuomion jälkeen. Verlaine julkaisi myöhemmin Rimbaudin runoja. 

Yllä oleva teksti liittyy lopulta aika vähän Rimbaudin tekstiin, josta en ymmärtänyt juuri mitään, enkä edes sen tarkoitusta, mutta oli hyvin hienoa tekstiä.

Janita Virtanen: Suuret sanat

 

Janita Virtanen: Suuret sanat, tarinoita suosikkibiisien takaa, Bazar 2022. Sivumäärä 208.

Janita Virtasen (s. 1988) kirjassa Suuret sanat, tarinoita suosikkibiisien takaa on esitetty  21 suomalaista biisiä ja siten myös biisin tekijää. Kirja on hyvä.

Eniten minulle merkitsee biiseistä ensimmäinen ja viimeinen, eli Anssi Kelan Nummela ja Aknestikin Suomirokkia, jonka sanat ja osa sävelestä on Jukka Takalon käsialaa.

Kirjan alkusanoissa nostetaan härmärokin pioneereiksi Juice, Hector ja Isokynä Lindholm, heidän legendaarisia biisejä ei ole tässä ja heillä onkin niin monta ikonista biisiä Juicella esimerkiksi Syksyn sävel, Hectorilla Lumi teki enkelin eteiseen ja Isokynällä Pieni ja hento ote.

Ensimmäinen esitelty  biisi on Anssi Kelan Nummela, joka on kahdella tavalla poikkeuksellinen Anssi Kela -biisi, se syntyi teksti edellä. Kolmeen säkeistöön oli tiivistetty artistin 30 ensimmäistä vuosikymmentä, biisi syntyi nopeasti. Luvussa Anssi kertoo muistakin biiseistään ja siitä että uran kehittyessä biisin teko on vaikeutunut tai ainakin pitkittynyt.

Nummelan liveveto tässä syksyltä 2023 Helsingin Altaalta. Minulla on kerättynä Anssi Kelan levyt.

Kakkosluvussa paneudutaan Ilkka Alangon Juppihippipunkkariin. Olen nähnyt bändin kerran livenä.

Kolmantena on Yön Joutsenlaulu, jonka on tehnyt ja tekstittänyt Jussi Hakulinen, joka kuoli kirjan julkaisun jälkeen 2022. Joutsenlaulu on yksi härmärockin merkkipaaluja, joka ei kuitenkaan istunut Yön keikkasettiin. Myös Hakulinen lähti yhtyeestä ensimmäisen kerran pari vuotta Joutsenlaulun jälkeen 1985. Myöhemmin Hakulinen teki yölle toisen mestariteoksen Rakkaus on lumivalkoinen. Minulla on Yön levyjä nippu.

Edu Kettuselta esitellään biisi Kone älä hyydy. Biisi ei kuulu suosikkeihini pidän enemmän Edu Kettusen  Taivaansinisestä BMW:stä ja Lentäjän pojasta. Minulla on pino Edu Kettusen levyjä.

Pauli Hanhiniemen koko ura on mennyt minulta ohi lukuunottamatta niitä biisejä, jotka soivat radiossa. En edes ole kuullut biisiä Äiti pojastaan pappia toivoi. Moni pitää Hanhiniemen biiseistä. Hanhiniemi on tehnyt muille biisejä myös, kuten Yölle.

Pelle Miljoonan ura huipentui biisiin Moottoritie on kuuma, jonka Pelle sanoitti 2024 menehtyneen Ari Taskisen sävellykseen.

Heikki Salo teki laskelmoidusti Marraskuun Miljoonasateen sinkuksi, biisi on iso hitti.

Tero Vaara Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Tero on Porista ja biisi tuli Mamban esikoisalbumille. Biisi soi keikoilla (jossa en ole ollut) enkä ole ollut Jarkko Martikaisenkaan jolta esitellään biisi Valssi tanssitaidottomille, 

Knipi teki biisin  Matkustaja on todella nerokas biisi, mutta se tuli vasta kokoelmaan 2004, mutta oli raakileena pidempään ja Knipin mielestä "onnistetunut tekele" minusta Ekotripin paras.

Jussu Pöyhönen, esittelee biisinsä Pitääxsunaina. Jussu poimi idean korvata ks x:lla lehden nuorten palstalta. Suurlähettiläät voitti Auran aaltojen bändikilpailun, ja biisi oli yhtyeen ensimmäinen sinkku, jonka sai levyttää palkintona.  Minulta meni bändi aikanaan ohi, mutta olen ostanut yhden kokoelman, ja nähnyt yhtyeen keikan, kun esiintyivät DBTL:ssä 2019. 

Otto Grundströmin Hetken tie on kevyt. Biisi tehtiin Tehosekoittimelle vuosituhannen vaihteessa, biisin piti mennä Tapio Liinojalle, mutta Otto piti biisistä ja teki sanoista itselle sopivat ja biisistä tuli Tehosekoitin hitti. Laura Närhi coveroi biisin 2009 ja se versio on myös Vuosaarielokuvassa vuonna  2012. Näin Tehosekoittimen Ruisrockissa 2022.

 

Kauko Röyhkä: Lauralle. Biisin sanoitus syntyi nopeasti mutta biisi on Röyhkän mukaan onnistunut.

Tommi Läntinen: Via Dolorosa. Ensimmäinen levytys tehtiin jo vuonna 1986, ja toinen kerta soololevylle 1994. Biisi on kasvanut hitiksi.

Sari Peltoniemi teki biisin Pikkuveli Noitalinna Huraalle, kun muutti omilleen ja pikkuveljet jäivät lapsuuden kotiin. Vuonna 2004 PMMP teki siitä oman version. 

Samuli Putro: Piha ilman sadettajaa, Samuli teki biisin kesällä 2003, kesä oli kuiva ja biisiä tehdessään katsoi ulos ikkunasta. 

Jore Marjaranta: Miten pelko lähtee, biisi nostettiin Milla elokuvaan. Marjaranta teki biisin Haaveet kaatuu, joka soi elokuvassa Pahat pojat, josta kertoo Anssi Kelan biisi Kipinöitä, mutta se jäi filmistä pois.

Pate Mustajärvi: Kuuma kesä, Pate tekstitti biisin Costello Hautamäen säveleen, Pate näki tilanteen sisäisin silmin ja ja teki tekstin. Loisto biisi.

Kalle Ahola: Hyvää yötä ja huomenta, Ahola teki biisin Don Huonoille, Kallella oli vaikea elämäntilanne.

Juha Lehti: Viimeisellä rannalla perustuu 1959 saman nimiseen filmiin, jossa eletään ydinsodan jälkeen Australiassa, jonne säteily on lähestymässä. En ole nähnyt filmiä. Biisi on Sir Elwoodin Hiljaisten Värien iso hitti, vaikka teksti on ankea.

Viimeisenä biiseistä esitellään Jukka Takalon Aknestik -biisi Suomirokkia, joka ilmestyi 1998 albumilla Aallonmurtaja. Minulta biisi ja Aknestik menivät tuolloin ohi, mutta biisi alkoi soida paljon 2000-luvulla radiossa, ja biisi summaa hyvin 1900-luvun lopun Suomirokin, nerokas biisi. Takalo kuunteli rockradiota ja serkuilla oli Lada. Biisissä luetellaan ilmiöitä (Rockradio, Tupla Uuno), henkilöitä (Kaarlo Maaninka, Mona Carita) ja viitataan biisiin "Totuus löytyy kaupapuurosta", joka oli Lama-yhtyeen hitti. Yhtyeistä on mainittu Kollaa kestää, Keba, Kaseva ja Noitalinna Huraa.

Otteita biisistä:

Mä muistan sen kirkkaan päivän
Sen kesän ja sen valon häivän
Heinä haisi, puut tuoksui, linnut lauloi vaan
Ja Lada ajaa kylän raitilla
Lada ajaa ja stereot soittaa....

Suomirokkia kirkonkylällä
Suomirokkia iltapäivällä
Suomirokkia suurella tunteella
Suomirokkia painiotteella.

Arthur Rimbaud: Kausi helvetissä sekä Illuminaatioita

 

Arthur Rimbaud (1854-1891) on runoilijana varsin suuressa maineessa, vaikkei kirjoittanut mitään vuoden 1875 jälkeen. Postauksessa on lyhyt esittely runoteoksista Kausi helvetissä ja Illuminaatioita.

Kausi helvetissä, alkuteos  Une saison en enfer, 1873, suomennos Einari Aaltonen, Sammakko 2003, sivumäärä 80.

Rimbaud oli äidin kasvattama, isä oli häipynyt jo pienenä. 17-vuotiaana Rimbaud lähti runoilija Paul Verlainin kanssa Eurooppaan. Siihen liittyykö nämä runot jälkipyykkiin en osaa sanoa, enkä edes arvata, mutta runot ovat vahvasti minä-muotoisia, ja minusta saa aikaan lukijassa tunteita..

Paha veri -runo

....

  Gallialaiset olivat aikansa kelvottomimpia eläinten nylkijöitä ja ruohojen polttajia.

  Olen perinyt heiltä: epäjumalan palvonnan ja rakkauden pyhäinhäväistyksen - ah! kaikki paheet, kiivailun, irstauden - irstaus on suuremmoista - ja varsinkin valheellisuuden ja laiskuuden. ....

Pakanallinen veri tulee takaisin! Henkiin lähellä  miksei Kristus auta minua.....

Nyt olen kirottu, kammoan isänmaata. Parasta on nukkua humalassa rantahiekalla.

Olen liian huvittelunhaluinen, liian heikko

Helvetin yö -runo

..  helvetin ilma ei virsiä siedä... uskon olevani helvetissä 

Minulla pitäisi olla oma helvetti vihalle, oma helvetti pöyhkeydelle - ja hyväilyjen helvetti; helvettien konsertti.

Kuolen uupumukseen. Edessä on hauta, lähden matojen syötäväksi, kauhujen kauhu! Saatana, senkin ilveilijä, haluat tehdä minusta lopun tenhollasi. Vaadin. Minä vaadin! Hangon iskua, pisaran tulta. ....

s. 33

Illuminaatio-teoksessa (julkaistu 1875 ja  Sammakko 2003, suomentanut Einari Aaltonen) on 42 runoa ranskaksi ja suomennettuna.

Runot ovat sekavia vuodatuksia, joissa ei minusta ole logiikkaa eikä loppusointuja.

Ensimmäinen runo Vedenpaisumus on 1,5 sivua pitkä 

Heti kun ajatus Vedenpaisumuksesta oli laantunut.
  Jänis pysähtyi erparsettien ja keinuvien kellokukkien keskelle ja luki rukouksensa satenkaarelle hämähäkinseitin läpi.
  Voi! piiloutuneita jalokiviä - kukkia, jotka kasvoivat.
  Myyntipöytiä pystytettiin suurelle saastaiselle kadulle, ja aluksia vedettiin Merelle, joka on kerroksina tuolla ylhäällä kuin painokuvissa..
....
Sillä niiden laannuttua on ikävä! - voi, jalokivet vaipuivat piiloon ja kukat aukeavat! ja Kuningatar, Noita, joka hehkuttaa saviastiassa hiiliään, ei halua milloinkaan kertoa minkä tietää ja mikä meiltä tietämättä jää.

Hyvä lainaus, sillä en pysty tulkitsemaan sitä, joskin tuo jalokivi ja kukka juttu tulee uudestaan.

Tässä pieni mutta hyvin huono katsaus Rimbaudin runoihin.

Sadan vuoden lukuhaaste

 

Kirjaimia blogin Sadan vuoden lukuhaasteen tarkoitus oli luetuttaa sadan vuoden aikana ilmestyneitä kirjoja eri vuosikymmeniltä, tässä aina yksi // vuosikymmen.

1900-luku
Maria Jotuni: Arkielämää

1910-luku
Ezra Pound: Personae

1920-luku
P.G Wodehouse: Ville Valloittaja

1930-luku
Saima Harmaja: Sateen jälkeen

1940-luku
Raymond Chandler: Pikkusisko

1950-luku
Jack Vance: Iltaruskon maa

1960-luku
Anais Nin: Kuuaurinkojuhla

1970-luku:
Maj Sjöwall: Suljettu huone

1980-luku
Salman Rushdie: Keskiyön lapset

1990-luku:
Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

2000-luku
Helena Sinervo: Runoilijan talossa

2010-luku:
Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

2020-luku:
Otto Gabrielsson: Rikkaruoho

Maria Jotuni: Arkielämää

 

Maria Jotuni: Arkielämää, Agricola-kustannus-o.y., Helsinki, 1909. Luettu Gutenberg-palvelusta.

Maria Jotunin ensimmäinen romaani Arkielämää kuvaa savolaismaisemia, jossa ollaan heinänteossa. Päähenkilö Nyman saapuu retkillään taas Koppelmäelle: "Näännyttävästi hellitti aamuaurinko kellokukkien teriä Koiviston tien varsilla. Siniset kelloterät näyttivät kalpeammilta kuumuudessa. Vaeltavaan kiertolaiseen, jota pappi Nymaniksi sanottiin ja joka rikkinäisissä saappaissaan laahusti tietä pitkin, tarttui näännytys. Hän etsi tien vierestä paikan, johon istuutui lepäämään". Nyman suuntaa Koppelmäen isännän talolle, missä hän tapaa tuttuja.  

Arkielämää on yhden päivän tai paremminkin yhden vuorokauden romaani, missä kuvataan maalaiselämää, luontoa, ja puhutaan sen jäsenille tärkeistä asioista. Etenkin naisen elämä nousee esille tarinoissa.

Juonesta ja henkilöistä:
Nyman, häntä sanotaan papiksi, vaikka tuskin on saanut teologista koulutusta. Hän saarnaa juovuksissa, mutta saarna ei ole rienausta. Nyman osaa läkkisepän työt, osaa parantaa ja lukea sekä kirjoittaa. Hän on hyvä ja harmiton, mutta perso viinalle.

Annastiina-piika, jonka Nyman tapaa ensimmäisenä, on raskaana ja synnyttää lapsen. Isä on Jussi, josta toinen piika Eveliina on kiinnostunut, myös talon tytär Loviisa on joskus vilkuillut Jussia. Jussi kuitenkin lapsen synnyttyä keskittyy Annastiinaan, jonka toivon mukaan vie aikoinaan vihille.

Koppelmäen vanha isäntä, joka on seitsämissäkymmenissä. Hän on jäänyt leskeksi, ja pohtii oliko vaimolleen liian tyly. Vaimo on kuollut halvaukseen. 

Loviisa, talon tytär on 25-vuotias, ja vielä naimaton, mutta hän on päättänyt avioitua Kuuselan Pekan kanssa. Nyman lukee Loviisan pyynnöstä Kuuselan kirjeet, ja kirjoittaa Loviisan sanelusta vastauksen. Pekalla on 24 lehmää. Loviisa antaa Nymanille markan, minkä mies tuhlaa viinaryyppyihin naapuritalossa. Taneli on Loviisan veli ja nuori isäntä.

Eveliina on piika, joka on ollut lääpällään Jussiin? Tarinan kuluessa, hän tekee järkevän ratkaisun, ja lähentyy Jahvetin kanssa. Jahvetti on nuuka mies, ja hänellä on säästöjä. Jahvetti on renki.

Lisäksi on monta muuta henkilöä: Lois-Liena, ja tämän lapset Karoliina, Kalle ja Iida ja Lienan sisar Kaisa, Miina Mälli ja tämän aviomies Mooses, hieroja Liisa Laatikko, Otteljaana Ohkonen ja tämän mies Pekka, eli Roikka-Pietari, sitten on ahkera ja vahva, mutta vähäjärkinen renki Hullu-Kalle sekä "isätönnä kasvanut" suutari Filemoni.

 

Koppelmäen talossa syödään heinänteon jälkeen, sitten saunotaan, ja Nyman tekee hauteet vanhalle isännälle. Myös viinaa ryypiskellään, ja Nyman "saarnaa", tämä lisäksi kuullaan hyvin traagisia tarinoita.
Eräs nainen on tukahduttanut vauvansa, ja kärsii siitä (ja että lapsi on jäänyt kastamatta), kunnes Nyman oli kastanut hautakummun. Eräässä tarinassa kerrotaan rangaistusvangista Tahvanasta, jonka vaimo oli kuollut, Tahvana oli tehnyt tämän jälkeen tyttärelleen lapsia, ennen kuin sai teosta 8 vuoden kuristushuonetuomion. Otteljaana on yrittänyt hirttäytyä, kun hänen miehellään oli ollut toinen, lapset ovat pelastaneet. Lisäksi osassa tarinoista on ripauksia taikauskoa. Pääosa tarinasta ollaan myönteisissä tunnelmissa. Nymania eniten koskettaa Annastiina ja hänen vastasyntynyt poika. "Annastiinan valkea sänky, nuori äiti lapsineen, hellytti taas hänen sydäntään ja liikutti oudosti mieltä. Eikö siinä ollut itse pienen elämän salainen päämahti, sen tahto, sen tarkoitus, että kasvoit, kypsyit ja hedelmän kannoit. Sen ympärille punoutui muu, se tuhatvivahduksinen näkyvä elämä, joka niin raskaalta ja tarkoituksettomalta tuntui".

"Ihana oli maailma ja ihanalta tuntui elämä, joka luonnon povesta kohosi, sen ikuisen, muuttumattoman luonnon."

*****
Maria Jotuni (1880 - 1943) syntynyt Kuopiossa, Arkielämää on ensimmäinen romaani, olen blogannut Jotunin tunnetuimmasta romaanista Huojuvasta talosta täällä.
Ylellä on tästä kuunnelma (nykykielellä podcast) täällä.

Saima Harmaja: Sateen jälkeen

  

Saima Harmaja: Sateen jälkeen, WSOY 1935.

Saima Harmaja (1913 - 1937) Sateen jälkeen -runoteoksessa on runoja viidessä osassa yhteensä (laskujeni mukaan) 51. Saima Harmaja kuvasi luontoa, mutta myös tuskaa, hän nukkui nuorena pois. (Olen blogannut hänestä täällä)

Keskityn tässä bloggauksessa sade-teemaan, sillä se on aika harvinainen runoissa ja suomalaisessa rock-lyriikassa, tai teema ei ole minulle tuttu. Samalla osallstun Ankin runohaasteeseen (täällä).

Ukkoseen liittyy minusta sade, muttaa ukkonen on nopeasti ohimenevä . Saima Harmajan Ukkoskesänä  ja Ukkosen jälkeen -runoissa on ollut ukkonen:

Ukkoskesänä   
Pois ajoi ukkonen, ja auringossa
taas kultaisina pellot leviää,
kun synkin värein vielä aallokossa
tiet myrskyn ajelemat hyrskyää.
Yömustan varjon alle metsä jää,
mut hehkuvana alla tumman havun
nään apiloiden purppuraisen savun
ja mataroiden valkohämärää.

Ukkosen jälkeen
Hetken kesti myrsky etelässä.
Hämärässä
sinertyen vuoret tummuivat.
Ihanat
varjot kastunutta maata hiipi.
Pilven siipi
suunnaton ja kylmä himmeten
kaukaa hohti yli vuorien.

Saima Harmaja näkee sateen ohimenevänä ja "virkistävävänä" ja niihän se usein kesällä onkin.

Sadonkorjuu
    Sade pilviä himmentää ja metsien sinen,
    mutta väreille mullan se kostean loisteen luo.
    Ja pisarat kimmeltävät, ja ihmeellinen
    on vehmaus maan, joka kasvun ja hedelmän suo.
    Ja versoen jälleen, kuin olis heleä kevät,
    syysniityt leikatut vihreinä hymyilevät,
    ja puutarhan loimua syyssade viilentää.
    Syvänmustana siementä vartoo kynnetty multa,
    mutta pelloilla vaipuu kuin tumma ja hehkuva kulta,
    ja raskaat tähkät nöyrinä maahan jää.

Mutta tässäkin runossa on saima Harmajalle tuttua kärsimyksen tematiikkaa

Yhä vapisee sydämeni, jota on kärsimys purrut.
Mutta turhaan en ole elämän rajoille surrut.
Läpi sateen nään, mitä muut ei silmin nää:
sato kypsynyt kullanraskaana kimmeltää,
ikävöiden kuoleman viiltoa, sirpin terää.

Toukokuun sade -runossa sade osuu kaduille, jotka lätäköityvät:

Toukokuun sade
Niin kylmä tuuli nousi ulapalta
ja rankka sadekuuro kastoi maan.
Nyt kadut siintää lammikoiden alta,
ja nurmi väikkyy suloisemmin vaan.
Pois yli kirkastuvan puiston lentää
jo huimakutri parvi pilvien,
mut ihanimman siipeen vielä entää
keväisen päivän kulta viimeinen.

Kesäkuun sade osuu mielestäni pihapiiriin, jossa sireenipensas

Kesäkuun sade
Käy taivas pilveen. Vielä hohtaa maa,
mut koleammin tuuli puhaltaa,
ja nuori koivuhiuksin nurinkääntynein on harmaa, vihainen.
Sireenipensaan tuuli pörröttää.
Sen tertut hetken hymyilevät, mutta
on hymy himmeää.

Saima Harmaja seuran sivut on täällä

osallistun tällä Ankin Runohaasteeseen.

Mika Kivelä: Marilynin kiehkura

 

Mika Kivelä: Marilynin kiehkura, Enostone Kustannus 2022, sivumäärä 218.

Marilynin kiehkura, on turkulaisen Mika Kivelän kolmas romaani, joka kertoo hieman Marilynin kiehkurasta ja paljon enemmän silakoista, joita kansikuvassa on. 

Romaanissa eletään vaihtoehtotodellisuudessa, kun silakanpyynti on Suomessa kielletty jotta Välimeren tonnikala saisi monopoliaseman. Rovaniemellä on Suomen kenraalikuvernööri. 

Alussa ja lopussa tavataan kuvitteellinen Urho Kekkonen 1966 ja 1977 ja Marilynin kiehkura on yksi juonilanka.

Mika Kivelä löi itsensä läpi runoilla, joita täälläkin on arvioitu kuusi kappaletta runoteoksia (linkki).

Kivelä kehittyy, ja romaanin teksti soljuu hyvin, ja siihen on liimattu hyvin tuo Urho Kekkonen -asia. Keski-iän kyynisyydessänikin tämä oli helppoa luettavaa, mutta luulen, että nuorena olisi tykästynyt tähän vielä enemmän. Tässä on jotain samaa kuin Vexi Salmen Noomeissa (v. 1982), ja Anssi Kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa.

Saima Harmaja: Sairaalassa

Sairaalassa
Jo pihalta lyhdyn valo
on sammunut kokonaan.
Ei pimeämpää yötä
voi olla päällä maan.

Minun seinäni takana yskii
kuoleva ihminen.
Minä en ole kuollut vielä,
minä elän ja vapisen.

1931

Runo löytyy myös Saima Harmaja seuran sivuilta, jotka on täällä

Ezra Pound: Personae

 

Ezra Pound: Personae, valikoima runoja vuosilta 1908 - 1919, suomentanut Tuomas Anhava, Otava 1976, sivumäärä 155.

Jälkilauseen mukaan Ezra Pound on kyseisen kokoelman julkaissut 1954. Samalla ilmenee, että Personae osa on varhaiskautta, johon  Browning ja Yeats vaikuttivat. Toisessa osassa on Provenceen liittyviä runoja, Kolmannessa osassa Contemporania pilkistää puhdas modernismi. Lustra-osa on myös uudistumisvaihetta, jossa jälkilauseen mukaan on huilun ääntä. Viides osa Khitai pohja on kiinalainen runous, jota Ernest Fenollosa (1853 - 1908) oli ennen kuolemaansa kääntänyt. Fenollosa opiskeli ja oleskeli Japanissa, ja tutki kiinalaista kuvataidetta ja runoutta. Ernestin leski "lahjoitti" raakakäännökset Poundille. Osassa on paljon sotarunoja, ja ne julkaistiin ensimmäisen maailmansodan aikana, Päättöosa on kunnianosoitus Sextus Propertiukselle, joka kuten kaikki tiedämme oli roomalainen runoilija (47 eaa - 15).

Ezra Pound itse syntyi Idahossa 1885 suoritettuaan yliopistotutkinnon hän muutti 1907 Eurooppaan. Vuonna 1925 Pound muutti Italiaan, jossa hurahti Mussoliinin aatteisiin, ja oli sodan aikana Mussoliinin vapaaehtoinen äänitorvi, jonka vuoksi hänet pidätettiin maanpetoksesta, mutta vankilan sijasta päätyi psykiatriseen hoitoon. Vuonna 1958 Pound pääsi muuttamaan Italiaan, jossa kuoli 1972.

Kokoelman ensimmäinen osa on  Personae (1908 -1912), se sisältää yhdeksän runoa, joista ensimmäinen on De aegypto, joka alkaa:

Minä, juuri minä olen hän joka tuntee tiet
Olen silmin nähnyt Elämän Valtiattaren,
minä, juuri minä, joka lennän pääskyjen myötä. s. 9.

läpi taivaan, ja sen tuuli on ruumiini.

Runossa kaksi Litania yössä toinen säkeistö:
Totisesti, nuo viivat olet katseelleni piirtänyt
                  soveliaisiin paikkoihin,
ja tämän Venetsiasi kauneutta
                  olet näyttänyt minulle
kunnes sen ihanuus on saanut
                   silmäni vettymään. 

Khitai (1915) osio on enimmäkseen Rihakun kiinankielisistä teksteistä ja sii Ernest Fenollosan muistiinpanoista, hyvin kiinnostavia runoja.

Rosoriun vanhoja muistikuvia Choanista, ensimmäisestä säkeistöstä:

...
Tulee ilta.
                 Utu päämäärä koko komeuden.
Udun sadat köynnökset kasvavat metsän läpi
         ja kahdentavat puut,
yön linnut ja öiset naiset
ääntelevät kaikkialla puutarhoissa. s. 95.

To-Em-Mein liikkumaton pilvi s.97.

Pilviä on kasaantunut, kasaantunut

            ja sade sataa satamistaan,

taivaitten kahdeksan laskosta ovat

            kääriytynyt yhdeksi pimeäksi ...

Viimeinen osa on kunnianosoitus Sextus Propertiukselle, jota luonnehditaan eroottiste runojen luojana, Ezra Poundin runot ovat siistejä, "hurjimmasta päästä": "Paris otti Helenan alastomana, Menelaoon vuoteesta tulevan, Endymionin alaston hahmo, Dianan alaston hahmo".

Iida Rauman romaanin Hävitys - turkulaisia tienoita ja rakennuksia

 

Iida Rauman Finlandia palkitun Hävitys-romaanin päähenkilö A, juoksee Teknologiakiinteistöjen alueella, jota kuvaillaan. Ylimmässä kuvassa takana näkyy Data City, ja kuva on otettu uusista kerrostaloista, joiden tilalla oli aiemmin makkaratehdas, joka ei ollut mukava asia.

Tämä kuva on Data Cityn toiselta puolella. Teknolgiakiinteistöjen alue sisältää Data Cityn, Bio City,n, Pharma Cityn, Spark Cityn, AMK:n kampuksen, Pihlajalinnan ja Mehiläisen rakennukset ja parkkihallin.

Teoksessa henkilö asuu ylioppilaskylässä, jonka asunnot olivat alkuun tällaisia, nyttemmin on rakennettu hienompia taloja.

Tässä purkua

Tässä uusi tyyssija Tyyssija.

Tässä Ikituuri ja Aitiopaikka

Kuuvuoren nuorisotalo näyttää tältä

Tämä taideteos on mainittu myös

Tämä talo on Nummenpuistokadun ja Hakakadun risteyksessä

Suntiontien ja Unilukkarinkatu risteää noin 100 metrin päästä vasemmalle.

Tässä on Nummen kirjasto, nämä edustavat 1970-luvun Turkua, mutta toisin kun kirjassa väitetään, Turku on upea kaupunki, joka nykyään pitää rakennuksistaan huolta.

Rettigin lahjoittama pääkirjaston vanha rakennus.

Katedrals skolan, joka lienee Suomen vanhin koulu, rakennuksen ikäää en tiedä.

Apteekkimuseo on upea joen rannassa.

Joenranta on laitettu upeaksi.

Samoin kuin tori.

Asiat on aina kun itse haluaa nähdä. Minä näen Turussa kauneutta ja ruma betonikin on kaunista.

Joki ranta on jo lähes kaikkien mielestä upea.

Bloggaamattomat kirjat

 

En enää bloggaa kaikista lukemistani kirjoista, ja tässä muuta bloggaamaton.

Rock-tähdet - elämää kulissien takana jäi bloggaamatta. Heta Hyttinen oli haastatellut rokkareita uraunelmista, uran alusta, julkisuudesta ja somesta. Näkemyksiään kertoivat Alexi Laiho, Anssi Kela, Michael Monroe, Lauri Tähkä, Samu Haber, Maija Vilkkumaa, Tuomas Holopainen, Mira Luoti, ja Eicca Toppinen. Kirja oli mukava lukea, muta ei minulla ollut asiaan mitään lisättävää, joten jäi bloggaus.

En blogannut  Marie-Helene Baylacin kirjasta Agatha Christien  arvoituksellinen elämä, koska se ei tuonut mitään uutta omaan tietämykseen, enkä halunnut kirjoittaa Agathan elämästä. Olen blogannut Agathan tuotannosta lähes kaiken, myös muistelmat TÄÄLLÄ.

Geoffrey Cainin Totaalinen poliisivaltio käsittelee uiguurivähemmistöalueen valvontamenetelmiä. En koennut tarpeelliseksi blogata tästä, tämäkään ei tuo mitään uutta esimerkiksi lehtijuttuihin, joita on julkaistu.

Syyskuussa oli Kirjan päivät, jolloin yli 15 euron kirjaostoksesta sai kirjan, joka oli Matti Rönkän on  Automiesten kylä. Matti Rönkä oli onnistunut pienoisromaanissaan Automiesten kylä. Rönkä kertoo omista autoistaan ja perheen ja suvun ja sen lisäksi tarinoita, jotka esipuheen mukaan ovat fiktiivisiä. En blogannut tästä, koska en  ole itse kiinnostunut autoista. Omistan auton itse vain siksi, että perhe tarvitsee sitä. Liikun paljon pyörällä.

Mark Twain: Tom Sawyer salapoliisina, 87 s.

Teos on jatkoa Tom Sawyerin ja  Huckleberry Finnin seikkailuille enemmän jälkimmäiselle, sillä Tom ja Huck lähtevät Mississippijokea pisin Arkansasiin Silas-sedän luo, jolla on naapurien Dunlappien kanssa vaikeuksia.  Tom ja Huck selvittävät timanttivarkauden ja Jupiter Dunlapin murhan, josta syytetään Silas-setää. Tom sai jo jokilaivalla, selville, että yksi Dunlapeista on timanttivaras ja oikeudenkäynnin aikana hän tajusi ovelan suunnitelman, saada Silas hirteen. Dunlapit eivät tosin murhanneet perheenjäsentä (Jupiterin kaksoisveljeä), mutta lavastivat Silaksen syylliseksi. Oikeudenkäynti on samantyyppinen kuin Tom Sawyerin seikkailussa, jossa Muff Potter oli lavastettu syylliseksi ja Intiaani-Joe todellinen murhaaja oli naamioitunut kuuromykäksi, kuin tässä Jupiter Dunlap.

 

Outsider: Pekka Lipponen kaukomailla, Aviador kustannus 2021, sivumäärä 285.

Outsider eli Aarne Haapakoski (1904 - 1961) kirjoitti Kalle-Kustaa Korkista ja Pekka Lipposesta kuunnelmia vuosina 1945 - 1960, kirjoja 15,  ja sen lisäksi 100-sivuisia vihkoja. Kun Haapakoski kuoli, Seppo  Tuisku (s. 1935 -2020) jatkoi "Outsiderina". Tuisku kirjoitti 125 pienoisromaanin  esittäytyi vasta  vuonna 1965. Tuisku kirjoitti vuodesta 1968 alkaen  Jerry Cottonia. 

Tämä upeakantinen kirja sisältää Tapani Baggen esseen Outsiderin kahdet kasvot ja tarinat Suezin sulttaani, Kuubalainen serenadi, ja Etelämeren hirviö. Suezin sulttaani käsittelee Suezin kanavaa, tai Kalle Kustaa Korkin työnantajan Kansainvälisen öljy-yhtiön halua ostaa Suezin kanava ja turvata öljykuljetukset. Pekka on mukana ja päätyy tapahtumien ytimeen. Tarina on Haapakosken, ja muut tarinat ovat Tuiskun.

En blogannut tästä sillä, olen blogannut aiemmin aiheesta täällä.

Jonas Hassen Khemiri: Soitan veljilleni.

Kirjan alussa mainitaan autopommi-isku, johon palataan lopussa. Sen välinen soitot veljilleni on hyvin sekavia.

 Sekava kirja.

Ville Pohjalainen: Saimaan takana boogie

 

Ville Pohjalainen:  Saimaan takana boogie,  BoD 2022, sivumäärä 123.

Ville Pohjalaisen seitsenosainen runoteos Saimaan takana boogie on BoD:n mukaan hänen viides. Tekijä on kolmikymppinen mies ja runot ovat huutoja lähiöasunnosta Saimaan rannalta.

Luin netistä Pohjalaisen Nelieliön  Viivi Koom arvion ja siihen verrattuna nämä yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta henkivät runot olivat suorastaan toivoa herättäviä, sikäli että näissä on löydetty paikka ikuisessa lähiöluupissa: "lopulta olen ymmärtänyt/ kaiken turhuuden / ja kaiken ihanuuden".

Pohjalaisella on huomioita sometykkäyksistä joita etenkin koirakuvat saavat, kuvia on ihmisistäkin tosin yleisimmin laihoista ja lihaksikkaista. Koira on muuten monen lähiöasukkaan ainoa tosiystävä.

Runojen minä alkaa sopeutua lähiölokeroon, joka on monen kohtalo. Runoteos on minimalistinen, ei saatteita, ei takakansitekstiä, kansi ensi näkemältä tapettia. Mutta runoissa on oma logiikkansa ja lukija pääsee sisälle lähiön tunnelmaan.

Olen blogi-urallani loppulaskussa  enkä enää osaa sanoa kenelle tämä sopii, mutta teos kuvaa oikeasti monen tilaa, lähiöelämää väenpaljoudesta yksin, somea selataan, tinderillä heitetään täkyä mutta merkityksellisyys on jossain muualla. Löytääkö ihminen sen, jää arvoitukseksi.