Runouteen liittyvä blogi. Arvioin lukemiani runoteoksia ja blogissa jotakin itse kirjoitettua runon tapaista ja sekalaista sekoilua. Koittakaa kestää. Yhteystieto jokken.kirjanurkka (at) gmail.com.
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot
Henrik Ibsen: Päiväkummun pidot, alkuteos Gildet paa Solhaug, 1856 suomentaja Aarni Kouta, WSOY 1923. (1884 - 1924).
Henrik Ibsenin (1828 - 1906) Päiväkummun pidoton kolminäytöksinen näytelmä. Päiväkummun pidot näytelmästä on lisää norjaksi Ibsen.nb.no-sivuilla. Näytelmä kirjoitettiin kesällä 1855 ja esitettiin 2.1.1856. Pidot Päiväkummussa oli Ibsenin näytelmistä ensimmäinen joka näyteltiin ulkomailla, sillä Tukholmassa se esitettiin 4.11.1857. Ibsenin tunnetuin näytelmä lienee Nukketalo, jonka olen blogannut näin. Päiväkummun pidot on eri tyyppinen, mutta erittäin hyvä, siinä useat vuorosanat joko lausutaan runoina tai jopa lauletaan.
Tapahtuma-aika on 1300-luvulla. Päähenkilö on Margit, joka on Bengt Gautinpojan vaimo ollut kolme vuotta. Päiväkummun kartanossa pidetään pidot sen kunniaksi. Margitilla ei ole lapsia. Hänen pikkusiskonsa Signe asuu talossa. Signeä aikoo pyttä vaimokseen kuninkaan vouti Knut Gasling, joka on hurjassa maineessa.
Margit on selvästi tyytymätön avioliittoonsa ja pian ilmenee, että hän halajaa Gudmund Alfinpoikaa, joka palaa ulkomailta. Näytelmän keskushenkilö on Margit, joka elää vauraassa, mutta rakkaudettomassa avioliitossa, kuten Nukkekodin Nora, Margit joutuu ratkaisujen eteen. Myös hän joutuu kantamaan tekonsa seuraukset. Margit on kuitenkin kateellinen naimattomalle sisarelleen, jota Gudmund halajaa itselleen.
Gudmundilla on omat vihamiehet ja hän on henkipatto, Knut Gaslingin on määrä pidättää hänet.
Ibsen rakentaa tlanteen jännitteiseksi. Margit ei rakasta miestään. Gudmundilla on myrkkypullo, jolla hän on estänyt erään murhan ja on pötypuheiden vuoksi henkipatto. Margit saa itselleen pullon. Lukijalle on epäselvää, murhaako Margit myrkyllä miehensä, itsensä vai ei ketään. Kuka saa Gudmundin omakseen Margit, Signe vai hirttopuu?
Ibsen käyttää dialogia loistavasti. Margitin ja hänen miehensä puheet ovat eriparisia kinasteluja, mutta hänen ja Gudmundin puheet rimmaavat keskenään. Tässä kääntäjä Aarni Kouta on onnistunut hyvin, vaikka joutuu vääntämään riimiä, joskus hämärtäy -mutoon. Kun asetelma muuttuu alkavat Gudmindin ja Signen puheet sointua keskenään, ja he ovatkin pari.
Tämä oli loistava näytelmä.
Lainauksia:
Margit ei rakasta miestään, pidän aina runoteoksista, joissa on sana inehmo.
MARGIT vaipuu tuolille oikeanpuolisen pöydän ääreen.
Hyvä, että hän läks'. Hänet täällä kun nään,
veri suonissa pyrkivi pysähtymään;
on kuin sydäntäin käsi hyinen ei päästäis,
sitä vaanisi, surman ei iskua säästäis.
(Nyyhkimään ruveten.)
Hänen vaimonsa oon! Minun miehein hän on!
Ikä kauanko kestävi tääll' inehmon?
Vuossadasta puol', -- Jumal' auttakoon lasta; --
oon -- kolmenkolmatta-vuotias vasta!
(Rauhallisemmin lyhyen äänettömyyden perästä.)
Olo raskast' on suojassa kultaisen muurin;
häkiss' istua ain, suru lienee se suurin.
....
Margitin vuorosanoissa on käytetty ilmaisua hämärtäy
MARGIT häneen katsomatta.
Ma luulin, ett' tekemään tulit pilkkaa.
Oli kuin sana tuntematon, syvä ois
mua kirkosta käskenyt lähtemään vain
yli metsien, maiden ja kukkulain.
Olemukseni kuin unelmaks hämärtäy;
kävin kuunnellen koivikoissa;
takanain ei templissä ketään näy;
mukanain näet pappi ja rahvas käy,
Margitin ja Gudmundin puheet rimmaavat myös norjaksi eli tässä hør ja før
MARGIT.
Nej, Gudmund, hør!
Ved gud og mænd--!
GUDMUND.
Forlyst dig som før;
lev du i gammen og ære;
så lidet skal Gudmund mørkne din dør;
ret aldrig han skal dig besvære.
Lopulta alkaa Gudmundilla ja Signellä sanat soljua niin runollisesti
GUDMUND.
Signe,--min viv!--Se, dagen rinder;
det er vor unge kærligheds dag!
SIGNE.
Mine bedste drømme, mine fagreste minder
skylder jeg dig og din harpes slag.
Min ædle sanger,--i sorrig og lyst
slå kun din harpe, som bedst du lærte;
tro mig, der er strenge dybt i mit bryst,
som skal svare dig i fryd og i smerte.
GUDMUND.
Valoaan luo aurinko kukkivaan tarhaan;
se nuoren rakkautemme on koi!
SIGNE.
Unelmain ihanimmat, mun muistoni parhaan
sävelet sinun harppusi mulle soi.
Jalo laulajain, -- soita harppuas vain
niin murheen kuin ilon päivinä mullen;
ole varma, on kieliä rinnassain, --
jotk' kaikuvat niin surun kuin ilon tullen.
Minusta tässä on runollisuus kääntynyt hyvin
perjantai 14. elokuuta 2015
Runoja pennin kappale, James Joyce
Savukeidas on julkaissut pitkistä proosateoksista tunnetun James Joycen (1882 - 1941) muutaman runon teoksen Runoja pennin kappale nimisen 51-sivuisen lehdykän. Runoja on vain kolmetoista. Teoksessa on kuitenkin paljon asiaa, sillä runot kääntänyt Ville-Juhani Sutinen on kirjoittanut esipuheen ja jälkisanat. Runot on netissä myös englanniksi ja löytyy googlella teoksen nimellä eli Pomes penyeach. Kuten Sutinen selventää, jokainen sananikkari ymmärtää Pomes sanan äänytyvät kuten Poems, ainakin trilla, Nitä kaiketi voi myös laulaa.
Muutama runon tai omenan säkeistö ja sen käännös maistiaiseksi
A Flower Given to My Daughter
Frail the white rose and frail are
Her hands that gave
Whose soul is sere and paler
Than time's wan wave.
Käännös, Ville-Juhani Sutinen
Tyttärelleni ojennettu kukka
Hauras valkoruusu ja hauraat ovat
kädet ovat ojemtaneet.
Sieluvirrat kuivat ja kalpeat, kovat,
ajan aallot riutuneet
Tyttärelleni ojennettu kukka
Hauras valkoruusu ja hauraat ovat
kädet ovat ojemtaneet.
Sieluvirrat kuivat ja kalpeat, kovat,
ajan aallot riutuneet
Runossa on toinen säkeistö.
Lääkeyrtit -runon ensi säkeitö kuuluu näin,
Runossa on alku, jota ei ole käännetty
Simples
Runossa on alku, jota ei ole käännetty
O bella bionda,
Sei come l'onda!
Simples
Of cool sweet dew and radiance mild
The moon a web of silence weaves
In the still garden where a child
Gathers the simple salad leaves
Käännös, Ville-Juhani Sutinen
Kuu kutoo verkkonsa hiljaisen
viileästä kasteesta ja leutosäteistä,
tyynessä puutarhassa lapsonen
kerää pikkuisia salaatinlehtiä
Runossa on vielä kaksi säkeistöä.
Teos: Runoja pennin kappale, James Joyce, Savukeidas 2012. 51 sivua.
Käännös, Ville-Juhani Sutinen
Kuu kutoo verkkonsa hiljaisen
viileästä kasteesta ja leutosäteistä,
tyynessä puutarhassa lapsonen
kerää pikkuisia salaatinlehtiä
Runossa on vielä kaksi säkeistöä.
Teos: Runoja pennin kappale, James Joyce, Savukeidas 2012. 51 sivua.
sunnuntai 9. elokuuta 2015
Ahlqvist oli kriitikko ja kyynikko, Aleksis Kivi oli lyyrikko
August Engelbrekt Ahlqvist, Projekt Lönnrotissa olleen elämänkerran mukaan syntyi Kuopiossa 7.81826 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1844. Wikipediassa hänen nimensä on muodossa Karl August Engelbrekt Ahlqvist, hän toimi kirjailijana nimellä A. Oksanen. Ahlqvist kuoli 1889. Hän oli perustamassa Suometarta ja Kieletärtä, ja tutki sumalaisugrilaisia kieliä ja väitteli filosofian tohtoriksi. Ahlqvistilla oli maineikas ura.
Hän haukkui myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mistä teosta hänet ehkä parhaiten nykyisin muistetaan.
Ahlqvist tuo Aleksis Kiven kriitikko oli myös lyyrikko tai kirjoitti runoja
Tässä on näyte Ahlqvistin hänen kyvyistään A.Oksasen runo Suomen valta
Suomen valta.
Nonse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan:
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihoillisen maastansa;
Suomalain' siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Minusta ei yllä mitenkään Aleksi Kiven tasolle, tässä on hyvin paljon turhaa toistoa ja arvattavia riimipareja kuten, kieli/mieli, aura/kaura, esti/kesti, lahti/mahti/vahti puuttuu enää vain sahti ja rahti sekä tahti. Tässä runossa viitattaneen Kalevalaan, sillä puhutaan Väinön kansasta, lisäksi puhutaan Äänisjärvestä ja Vienansuusta. Agraariyhteiskuntaa paljolti ihannoidaan.
Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa
Suomenmaa, Aleksis Kivi
Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa
Suomenmaa, Aleksis Kivi
Maa kunnasten ja laaksoen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.
Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.
Viel monta näissä laaksoissa
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!
Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!
Minusta runon sävy on kauniimpi
A. Oksasen Valtiollista -runon pari ensimmäistä säkeistöä ovat minusta jokseenkin asenteellista, joka tietenkin selittyy osin aikakauden paineilla ja kielikeskustelulla, luultavasti Ahlqvist sen takia runoili Oksasena ja suomeksi.
Valtiollista (A.Oksanen)
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies!"
Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.
Yläkuvassa on kivi sekä oksia, kivi on kestävämpiä kuin oksa, jota minusta ruotsinkielessä vastaa sana kvist tai qvist. Alempana on ensipäiväkuori ja postimerkki, historia on Kiven,
Minusta Suomeen mahtuu hyvin kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi sekä suomalaiseen lyyrikkokaartiin sekä A. Oksanen että Aleksis Kivi ja Suomeen sekä August Ahlqvist että Alexis Stenvall.
Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.
*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.
Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.
*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Anni Polva: Tule ja puserra
Anni Polva: Tule ja puserra
Anni Polva (1915 - 2003) on kuulu Tiina-kirjojen kirjoittaja, tiinoista bloggaukset täällä ja täällä.
Polva kirjoitti myös "aikuisille" suunnattua materiaalia, josta näytteenä on vuodelta 1974 Tule ja puserra, joka on julkaistu 1979 myös nimellä Kohtalokas lomamatka.
***
Juoni on seuraavanlainen:
Päähenkilö Riitta asuu tätinsä luona, jonka tyköä lähtee teennäisen kirjeenvaihtosotkun vuoksi. Hän muuttaa asumaan parin työ- ja tyttökaverinsa kanssa ahtaaseen asuntoon, jossa nukkuu lähinnä kylpyhuoneessa, ei sentään voikilossa, kuten Mikko Saarela riimitteli.
Tyttötriolla on heilansa Arjalla Eino, Liinalla Ilmo sekä Riitalla Harri, joka osoittautuu varsin petolliseksi. Riitalla kihlaus- ja häähaaveet kariutuvat, ja myös matkahaaveet. Töistä mukava, mutta parrakas Timo ehdottaa kotimaan lomamatkaa autolla, yöpyisivät teltassa ja makuupusseissa. Asiassa on mutkansa: Timo seurustelee Kisun kanssa, eikä Riitta pidä partaisista miehistä. Timokin uskoo Riitan olevan rakastunut, koska miehen suuri filosofinen oivallus kuuluu "ei rakkatta voi saksilla katkaista. Nips noin vain". Lomamatka alkaa epäonnisissa merkeissä, auto juuttuu kiinni, makuupussin vetoketju ei aukea, koira repii housut, mutta luonnollisesti mikään ei ikuista ei edes epäonni, vaikka miltei koko loma kuluu pikkuhaaverien ja kinastelun varjossa, Harri kuitenkin unohtuu ja Pentti pyrkii apajille, mutta Timo kummasti mustasukkaistuu, varsinkin kun soittaa heilalleen Kisulle.
Anni Polvan kirjoissa juodaan miltei koko ajan kahvia. Sitten tapahtuu pahin takaisku, kahvi loppuu tykkänään, onneksi sitä saadaan kaupasta lisää. Toiseksi viimeisellä sivulla vanha rakkaus on kahleistaan vapaa, ja mahdollisuus uuteen auvoon on olemassa. Riitta voikin todeta "tule lähemmäksi ja puserra. Rutista ja suutele", eli miehen ei siis tarvitse rutista vaan voi rutistaa, joskin vaatteet ovat luonnollisesti päällä.
Kuten Tiina-kirjoissakin, kahvin juonti tuntuu olevan tärkein elämän rutiini. Pannukahvi porisee liedellä, ja joko kahvia keitetään, juodaan, tai pois korjataan. Koirat tuntuvat olevan kiusankappaleita, jotka haukkumisen lisäksi myös purevat. Timokin pystyttää teltan tässäkin kirjassa väärään paikkaan, kuten Tiina ja Juha uivat joskus väärässä paikassa. Kenkäongelmia on.
Teoksen seurustelu- ja työkuviot eivät tunnu 1970-luvun alun meiningiltä vaan lähinnä 1950-luvun (tai 1930-luvun) Suomi-filmien meiningiltä. Naiskuvaakin pohditaan "Se venytteli nautinnollisesti uhkeita muotojaan jotka pursuivat ulos pienistä pikineistä ja kumartui sitten ravistamaan teltan ovea".
Luultavasti pojasta polvi paranee, ja Polvasta tyttö, ainakin Tiina-kirjoista, jotka tähän verrattuna olivat hyviä ja opettavaisiakin. Minusta Tule ja puserra -teoksen asenteet ovat jäykän konservatiivisia, ja kaikesta herttaisuudestaan ja luultavasti humoristisuudestaan huolimatta teos jättää hieman teennäisen jälkimaun. Kansikuvakin on minusta äitelän imelä.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla
Juba: Viivi ja Wagner, Kellon alla, Arktinen banaani 2012, sivumäärä 120.
Tunnustaudun henkilöksi, joka lukee Turun Sanomien sarjakuvista vain Juban Viivin ja Wagnerin, jonka huumori kaikessa karheudessaan puree minuun.
Viivi ja Wagner siis kertoo naisen ja sian yhteiselosta, usein tai ainakin joskus sika voi symboloida nurkissa pyörivää (avio)miestä.
Viivi pyörittää arkea, käy töissä, tekee kotityöt, Wagner kippaa kaljaa, vikittelee muita naisia, ja laiskottelee. Lisäksi hän hiillostaa naapureita ja tekee kaikkea muutakin hölmöä. Viivi kuitenkin rakastaa Wagneria, ja ehkä myös toisinpäin. Välillä tosin (kuten Tenavien Ressu) Wagner puuhaa bisnestä, tässä albumissa hän on muotiguru, mutta vaatebisnes ei pysynyt pystyssä, eikä tv-asema eikä edes sairaala.
Viivi ja Wagneria on mukava lukea värillisenä, lehdessä kaksikko seikkailee mustavalkoisena.
Tähän teokseen on kerätty erilaisia juttukokonaisuuksia
Viivi ja Wagner tavaratalossa on avaustarina ja varsin hauska
Heti toinen strippi toimii hyvin. Wagner kävelee kahvilan ohi, jossa mammat istuvat juoruamassa. Sika (ja myös Jokke-sika) ihmettelee, miten niillä riittää puhuttavaa, kakkua ja kaffetta kuluu. Mammat ihmettelevät sian kyttäystä, ja loppukommentti on, "ei saa enää nuorempaa". Tavaratalo-kategoriaa on 43 "strippiä".
Arvostan Juban sarjakuvataidetta, sillä hän on pystynyt pitämään Viivin ja Wagnerin hengissä, kaikki nämä vuodet ja kiinnostavana ja nimeenomaan erilaisena.
Minusta aivan vastaavaa sarjaa ei ole. Jotkut kommentit ovat hyvän maun rajoilla, mutta minusta oikealla puolella, toisin kuin vaikkapa Fingerporissa, joka on ehkä vastaava sarjakuva, muta liikkuu minusta väärällä puolella hyvää makua, ja perustuu sanaleikkeihin tai lähinnä kaksmielisyyksiin. Viivi ja Wagner on minusta paljon inhimillisempi sarjakuva.
Yllättäen Wagner tekee Viiville tunustuksen
- Ostin E-kirjojen lukulaitteen
Tähän mahtuu 20 miljoonaa teosta
Aion lukea ne kaikki
Olen jo sivulla kolme.
Muut tarinat, kommentoin kun luen toiseen kertaan
Viivi Intiassa on minusta hauska, Viivi lähtee Intiaan mietiskelemään 9:ksi sarjakuvaksi, ja Wagneria vaivaa ikävä.
Salaperäinen ovi kestää 19 kolmiruutuista, eikä ole hemkilökohtainen suosikkini.
Viivin vanhempien kesämökillä kestää kymmenen kolmiruutuista "työvuoroa", on hauska ja realistinen.
Wagner Helvetissä on yksitoista strippiä kestävä uni, melko hauska.
Rantaleijona ja merenneito -sarjassa joka kestää 16 strippiä, otetaan pääosin aurinkoa. Viivi lukee Decameronea ja Wagner Jerry Cottonia.
Onnea uuteen kotiin on parisenkymmentä strippiä. Wagner ostaa asunnon appivanhemoien takauksella, vaikkei ole töitäkään. Minusta hauska kertomus.
Wagner Pariisissa keventynyt Wagner lennähtää Pariisiin ja seikkailu kestää 12 sarjakuvallista, minusta hauska tarina ja kirjan mukaan Juba on asunut Pariisissa. Miljöö on kuvattu hyvin.
Wagnerin sairaala on aikamoinen tarina, en henkilökohtaisesti pitänyt.
Wagner-TV. Wagner perustaa TV-aseman (Moon-TV:n hengessä). Roisi tosi-tv -formaatti tuo katsojia ja rahaa, mutta kaikki päättyy konkurssiin.
Kuningas Wagner, Wagner osallistuu vaaleihin ja lupaa verot pois ja kaikille kaikkea. Hän saa kaikki äänet ja julistautuu kuninkaaksi. Kun kassa on tyhjä, Wagner saa kenkää.
Muotiguru Wagner, tarinat hieman toistavat itseään, sillä Wagner tahkoaa tuohta muodilla, ja hän on kuumin guru, kunnes ...
Merrymelodica men, Viivi ostaa Wagnerille melodikan pian on suosio taattu, mutta...
Rapujuhlat ja Pallo-Jallu -tarinassa Viivi saa kutsun rapujuhlille, ja saa Wagnerin mukaansamukana on Jallu-poika pallossan, ja Wagner "viihdyttää" poikaa,
Kaupunkisuunnittelijasta kasvojen kohottajaksi tässä Wagner kokeilee taatuin seurauksin kahta ammattia.
Viivi ja Wagner vanhuksina, sika kuvittelee, miten Viivin ja Wagnerin vanhuus luonnistaa.
Sian morsian on muualla julkaistu liitetarina Viivin unesta.
Juban Kellon alla, Viivi ja Wagner sarjakuvakirja on minusta mukavaa luettavaa.
torstai 23. heinäkuuta 2015
William Shakespeare: Venetsian kauppias
William Shakespeare: Venetsian kauppias, suomentanut Tiina Ohinmaa ja Alice Martin, WSOY 2013, olen lukenut myös Paavo Cajanderin suomennoksen vuodelta 1882.
WSOY:n kappaleessa on Eva Johanna Holmberg erittäin valaiseva esipuhe. Holmberg analysoi paljon Shylockin, koronkiskurin hahmoa. Tämä hahmo kuvataan hänen etnisestä ja/tai uskonnollisesta ryhmästä käsin. Hahmo ei ole mitenkään miellyttävä eikä hänelle käy hyvin kuten muille.
Antonio, jolla ei ole käteistä rahaa, sillä hänen laivansa ovat kauppamatkoilla, on lainannut rahaa Bassaniolle, joka minusta on pelkkä velkaveikko. Bassanio on jo ennestään velkaa Antoniolle. Antonio haluaa auttaa ystäväänsä ja lainaa rahaa (tai takaa lainan) Shylockilta, rahat päätyvät Bassaniolle.
Koronkiskontaa pidettiin tuolloin moraalittomana, ja Shylock, jolla on paljon kaunaisuutta, esimerkiksi tyttärensä toiminnasta, ympäröivään yhteisöön, antaa lainan ilman korkoa, jos saa palan ihmislihaa jos sitä ei makseta määräajassa takaisin. Kuten arvata saattaa, velkaa ei makseta, mutta oikeudenkäynnissä, jossa on muuten esteellinen ja kouluttamaton ja henkilöllisyyden salaava tuomari (eli Portia) todetaan, että verta ei saa valuttaa. Lopulta Shylockin omaisuus jaetaan, eikä Shylock saa mitään, hänen rahansa ovat menneet.
Menemättä näytelmän ja juonen yksityiskohtiin tässä minusta tulee monessa kohtaa ilmi varsin huoleton asenne velkaan ja velaksi elämiseen sekä velkojien oikeuteen saada pääoma takaisin.
Lainaukset Cajanderin suomennoksesta, uusi suomennos on hyvä, mutta en tekijänoikeussyistä lainaa sitä.
Bassanio (tunnustaa tässä eläneensä yli varojen uusi suomennos käyttää sana pröystäillä, mikä minusta on hyvä sana).
Bassanio:
Te hyvin tiedätten, Antonio,
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.
Kuink' olen paljon tullut häviölle,
Kun elänyt ma olen komeammin,
Kuin heikot varan' ajan pitkään sietäis.
En vaikeroi, ett' uhka-elo moinen
Nyt mult' on kielletty; vaan suurin huoli
On saada kelpo maksuun isot velat,
Joit' elämäni, liian tuhlaavainen,
Minulle tuotti. Teille suurimmassa
Niin rakkauden kuin rahan velass' olen;
Ja rakkauteenne luottaen, nyt teille
Ilm' annan kaikki hankkehet ja tuumat,
Kuink' aion veloistani suoriuta.
Antonio on valmis lainaamaan ystävälleen, vaikka rahojen takaisinsaanti on minusta hyvin epävarmaa.
Antonio:Bassanio, pyydän, ilmaiskaa ne mulle.
Ja jos ne, kuin te itse, kunnon kanssa
Ain' yhtä pitää, olkaa varma että
Varani, itseni ja minkä voin ma,
Kaikk' alttiiks panen teille tarvittaissa.
Keskustelu etenee, ja käsittelee myös Portiaa, joka on Bassanion tähtäimessä. Antonion asenne on minusta hyvin lapsellinen, hän lupaa oman takauksen velalle!
Antonio:Varani kaikk' on merillä, sa tiedät,
Eik' ole rahaa mull', ei tavaroita,
Mill' irti kultaa saisin. Mene siis,
Venetiassa luottoani koita;
Ma ponnistan sit' äärettömiin asti
Sua saadakseni kauniin Portian luo.
Rahoja oiti tiedustamaan käy,
Samaten minä teen; ja varma on,
Ett'ei mun takuun' ole kelvoton.
(Lähtevät.)
--
Oikeudenkäynti, missä laina-asiaa käsitellään ei varmasti ole jäävitön. Kuinka sala-asuinen velkaveikon naisystävätär voisi olla asian ratkaisija? Tietenkään toisen lihan kaapiminen ei ole laillista eikä minkään lain mukaista voi olla ihmisen vahingoittaminen. Toisen omaisuuden omiminen on myös laitonta. Rahan lainaamista pidettiin ennen moraalittomana, nykyisin ei. Korko on rahan hinta.
Portia:
Tää kirja tilkkaakaan ei verta myönnä;
On sanat siinä selvät: naula lihaa.
Siis ota sakkos, ota naula lihaa;
Mut leikatessas tilkankin jos hukkaat
Vaan kristittyä verta, joutuu oiti
Lain mukaan Venetian valtiolle
Kaikk' omaisuutes.
Shylock pyytää takaisin pääomanssa
Shylock:
Pääoma tänne, ja mun suokaa mennä.
Portia ei sitä anna
Shylock:
Ma enkö edes pääomaani saa?
Portia ei sitäkään anna.
Shylock:
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.
Portia löytää laista porsaanrei'än eikä Shylock saa mitään
Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.
*****
William Shakespeare eli tiettävästi 1564 - 1616, hän saattoi olla nahkurin poika, hän oli näyttelijä ja myöhemmin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiensä "totuudellisuutta" olen niitä lukiessani alkanut välillä pohtia, mutta fiktiona loistavia, joskin tästä hyvinkin asenteellisesta näytelmästä en pidä.
No, piru sitten siunatkoon sen hälle!
Tiliä täss' en enää tee.
Portia löytää laista porsaanrei'än eikä Shylock saa mitään
Shylock:
Ma pyydän, suokaa minun mennä täältä;Voin pahoin. Kirja lähettäkää jälkeen,
Sen alle kirjoitan.
Lopulta Shylock lähtee tyhjin käsin. Kaverin olisi kannattanut pyytää rahasta reilu korko, eikä lähteä hautomaan kostoa. Koston ajatuksesta ei koskaan seuraa mitään muuta kuin onnettomuutta.
William Shakespeare eli tiettävästi 1564 - 1616, hän saattoi olla nahkurin poika, hän oli näyttelijä ja myöhemmin näytelmäkirjailija. Hänen näytelmiensä "totuudellisuutta" olen niitä lukiessani alkanut välillä pohtia, mutta fiktiona loistavia, joskin tästä hyvinkin asenteellisesta näytelmästä en pidä.
perjantai 17. heinäkuuta 2015
Katri Vala: Kaukainen puutarha
Katri Vala: Kaukainen puutarha, 1924. Kansi ei ole virallinen.
Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.
Luin Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.
Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä
Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa
Hiljainen ilta.
Räystäitten itku on vaiennut,
ja aurinko sukeltautunut pois.
...
ja jatkuu
Tummasta metsästä,
pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
ylenee kuu
kuin suuri, hämmästynyt kukka
keltaisena ja raikkaana
ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.
Niin kalpeaa ja kuollutta.
Missä viipyvätkään laulut,
joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
Missä viipyykään aika,
jolloin ruohon liian vihreä veri
näyttää miltei punaiselta?
Maan povella runon laitan kokonaan
Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
alastomin, nuorin jäsenin,
suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
kuin ihmeellinen silmä,
ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
Rakastan sinua, maa!
Mustana, ruskeana, vihreänä,
elävänä ja kuolleena
rakastan sinua, maa!
Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
jonka ihanat suitsutukset
nousevat läpi valkean ruumiini,
Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.
Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.
Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.
Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.
Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.
Katri Vala syntyi 11.9.1901 ja menehtyi tuberkuloosiin 28.5.1944. Katri Vala, oikealta nimeltään Karin Alice Heikel os. Wadenström, kuului Tulenkantajiin ja 1930-luvulla vasemmistolaisiin runoilijoihin.
Luin Projekt Lönnrotista Katri Valan esikoiskokoelmansa Kaukainen puutarha vuodelta 1924. Kokoelma alkaa Kukkiva maa -osalla, siinä kuten muussakin on paljon värejä, monia kukkia ja tuoksua. Runoja on kaiken kaikkiaan 36 viidessä eri osassa.
Runoteoksen ensimmäinen osa Kukkiva maan runot kuvastavat hyvin koko teoksen tyyliä
Huhtikuun viimeinen ilta -runo alkaa
Hiljainen ilta.
Räystäitten itku on vaiennut,
ja aurinko sukeltautunut pois.
...
ja jatkuu
Tummasta metsästä,
pihkaisen suitsutuksen keskeltä,
ylenee kuu
kuin suuri, hämmästynyt kukka
keltaisena ja raikkaana
ja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.
Niin kalpeaa ja kuollutta.
Missä viipyvätkään laulut,
joissa soi kevätpurojen raivokas hurmio
ja muuttolintujen kirkuva ikävä?
Missä viipyykään aika,
jolloin ruohon liian vihreä veri
näyttää miltei punaiselta?
Maan povella runon laitan kokonaan
Mikä hekuma levätä povellasi, maa,
alastomin, nuorin jäsenin,
suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!
Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini
kuin ihmeellinen silmä,
ja lehvien välitse virtaa keltaisen vihreä valo.
Rakastan sinua, maa!
Mustana, ruskeana, vihreänä,
elävänä ja kuolleena
rakastan sinua, maa!
Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,
jonka ihanat suitsutukset
nousevat läpi valkean ruumiini,
Runoteoksessa on paljon väriä. Värit eivät ole kuitenkaan pelkästään puutarhan värejä. Kukkia on mainittu paljon. Kukka sanaa on 12 kertaa muissa muodoissa 18 kertaa kukkiva.
Runon Kukkiva maa alkaa kuvauksella syreeneista, pihlajista sekä tervakoista, siis pensas, puu ja kukka.
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Runoteoksessa yleisin mainittu väri on punainen, jota eri muodoissa on 36 kertaa. Sydän -sana mainitaan 21 kertaa, punaista linkitetään myös vereen. Valkoinen on mainittu 22 kertaa kuten mustakin, keltainen 18 kertaa, sininen eri muodoissa 17 kertaa, vihreä 11 kertaa, harmaa 11 kertaa ja ruskeakin muutaman kerran ja myös ruskosta puhutaan. Kulta tai kultainen on teoksessa seitsemästi.
Musta ja valkea olivat tasapainossa. Sama kylmä on 14 kertaa, lämmin sanaa ei ole lainkaan, mutta kuuma sana on 7 kertaa. Kuu on runoissa mainittu 17 kertaa.
Jos on värejä on myös tuoksuja, tuoksu on mainittu 21 kertaa. Sana lemu on neljästi.
Mistä tulee ruskean myskin
huumaava,
pisaroiva lemu
Myski -sana on teoksessa neljä kertaa.
Sienistäkin runoillaan
....
puhkeavat sienet
omituisesti
tuoksuvina
kasvaen kylmiksi
ja lihaviksi
kuolleitten
kasvien ja eläinten ruumiista.
....
Tatit komeilevat
suuruudellaan,
ruskeankeltaisina,
kömpelöinä ja tyhminä.
Imevät itseensä
paljon kosteutta ja matoja
ja putoavat
lopulta ilettäviksi, limaisiksi kasoiksi.
Mutta
tummanruskean, kiinteän herkkutatin
tahtoisi syödä
juuri maasta poimittuna,
vielä mullalle
tuoksuavana.
Runossa Sydän toistuu väri-teema ja veri, myös myskin tuoksu mainitaan. Murskaamista käsitellään kolme kertaa
Tuli ilta --
sydämeeni putosi helähtäen
ambrankeltainen
pisara,
joka tuoksui
myskiltä.
Tuli yö --
sydämeni heräsi väristen
ja avasi suuren,
tumman teränsä,
verestä kostean.
Tuli aamu --
ruusunpunainen valo täytti ruumiini
kuin kuultavan
astian.
Sydämeni putosi
maahan
kuin murskattu
kukka.
Runosta puuttuu tässä esiteyksessä viimeinen säkeistö ja sen ja muut runot ja Katri Valan muutakin tuotantoa löytää Projekt Lönnrotista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









