Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne

Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne, Minerva Kustannus 2008, 95 sivua.

Minulle on suositeltu luettavaksi  Heli Slungan (s. 1982) teosta Orjan kirja, jonka sitaatit ja kansikuvakin antaa ounastella, että se on raju runokirja. Päätin lukea koko Slungan runotuotannon ja  Jumala ei soita enää tänne on Heli Slungan esikoisteos.

Slunga on kotoisin Tervolasta pohjoisesta. Tervolan Vanha Kirkko mainitaan jo toisessa runossa, jossa on lukukauden päätösjumalanpalavelus. Runon mukaan: Perseennuolijat ja uskovaiset menevät eturiviin ja veisaavat muidenkin puolesta, takarivissä purukumeja piilotetaan sopiviin koloihin ....  Tervolaa kuvataan myöhemmin "Kemi 42/ Rovaniemi 75/Junat juuri pysähtyvät".

Ensimmäinen osa kuvaa nuoruutta ja nuorten tekemisiä ja tekstejä, joista osa on kirjoitettu sillan alle soita helille jos haluat pillua ... mutta elämä jatkuu Tervolassa sukupolvien ketjuna naapurista haetun puolison kanssa ...

Ensimmäisessä osassa ilmenee, miksi Jumala ei soita enää tänne "Löi luurin korvaan". Kansikuva on merkillinen, siinä on nimittäin perinteinen lankapuhelin

Toinen osa ei ole sen keveämpi, kristallit ovat hajalla, lapsuus pilalla, tai ainakin se kuvataan ankeaksi: Puuro syötetty puoliväkisin, naama itkussa ja räässä.  Lapsena minulla on tärkeä tehtävä/pitää äiti hengissä/ oli kätkettävä/ veitset, lääkkeet, lukittava/ ovet ...

Kolmas osa on fyysistelyä "Jos nussia haluat sano se suoraan".

Neljännessä osassa löydetään kumppani:
Nostin jalkani syliisi
ja kerroin ettei minulla ole pikkuhousuja.

Myöhemmin 
tunnustit että se oli se hetki

jolloin rakastuit.

Ehkä Tervolassa kaikki tytöt eivät ole sokerista, pumpulista, kanelista eikä kukkasista, noin hieman varioiden, mutta pojatkaan ei ole puhtoisisia: "Kerrot minulle panneesi huoria".

Viides osa sen sijaan on jo kauniimpaa, siinä saadaan lapsi ja sitten:
Katamme pöydän.
Olemme kauniita.

.....
Sukuperintönä kulkevat 
punainen tukka ja pahansisuisuus.

Heli Slungan runot ovat moderneja, ne ovat vapaata ilmaisua, ja rajuja. Esikoiskokelma on esikoiskokoelmaksi hyvä, mutta ei vielä parempaa eikä parasta, luen seuraavaksi Varjomadonnan, joka on parempi ja lopuksi Orjan kirjan, joka on varmasi Slungalta paras.
--
Vino teksti on lainattu Slungan runoista.
Varjomadonna on Slungan toinen runokokoelma, ja so on blogattu TÄÄLLÄ