Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko, Otava julkaistu 1997, tämä painos  2006, sivumäärä 12.

Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko oli vuoden Suomen satavuotisjuhlien vuoden 1997 kirja.


Kirjan tuotto on luovutettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennustyöhön.  Kirkko on rakennettu 1500-luvun alussa. Kirkko sijaitsee nykyisessä Sastamalassa. Hienon kirkon turmeli yhden ihmisen vääryys eli tuhopoltto. Tuhopolton syy oli täysin käsittämätön, eli omien varkausjälkien peittely, lähde täällä.

Kirja ilmestyi jouluksi. Mauri Kunnas teki kirjan "nopeasti", mutta huolellisesti, otettu 25000 kappaleen painos, loppui heti  ja seuraava painos oli myös 25000. Kirja tuotti yli miljoonaa markkaa.

Tarina on koiramäkeläinen, eli äiti herättää Killen ja Elsan aamupuurolle ja reellä kirkkomatka taittuu, joulukirkossa välkkyvät kynttilät, saarnaa kuunnellaan, ja jouluevankeliumia luetaan. Joulukirkon jälkeen kiiruhdetaan kotiin. Koiramäen talossa esittelee koko Koiranmäen yhteisön.

Koiramäen joulukirkossa ei ole mitään liikaa, eikä siitä myöskään mitään puutu, kuvat tukevat tarinaa.

Hyvää Joulua Koiramäelle.

Tiinalla on hyvä sydän

Anni Polva: Tiinalla on hyvä sydän, Suomi sata -kirjat

Anni Polvan Tiinalla on hyvä sydän oli yksi Suomen satavuotisjuhla juhlakirjoista. Luin kirjan sähköisestä palvelusta, ja minusta se oli yksi parhaita Tiina-kirjoja.

Lukuvuosi on loppumassa, ja kouluun on tullut kirje, jossa toivotaan maalle seuraa "yksinäiselle vanhukselle". Tiina viittaa, ja saa rehtorilta matkarahat.

Kotona kertominen pelottaa, mutta Tiina pääsee matkaan, ja matkustaa alkuun Juhan kanssa, joka on menossa enonsa maatilalle. Tiina saapuu kirkonkylään. Hän tarjoilee eväitään bussissa, ja tutustuu kunnanlääkäriin. Tiina on käsityksessä, että hänen pitäisi löytää köyhä ja kipeä Minna. Vain Miina-muori on köyhä ja kipeä, ja  kirkonkylällä on muutakin kurjuutta. Tiina organisoi Miina-muorin taloustyöt, keittelee kahvia, tekee halkoja, ja hakee ruokatavaroita ja lääkkeitä. Seudulla on rikas lehtori Johansson, joka on aikamoinen lohikäärme. Hän odottaa seuraneitiä. Tiina kuitenkin puuhailee Miinan matalassa mökissä, ja ystävystyy reippaan kyläkiusatun Heikin kanssa, jonka äiti on yksinhuoltajana kunnan elätti. Tiina sopeutuu Miinan luo "me jutellaan ja nauretaan... Miinalla on seinäkello, jossa on ruusuja ja sydämiä. Aamulla, kun minä nousin ylös, oli koko piha täynnä kastehelmiä ja hämähäkinverkkoja ..."

Tiina pelastaa Heikin pulasta, kietoo kunnan lääkärin pauloihinsa, iso tilallinen lahjoittelee Miinalle Tiinan vuoksi ruokaa ja tavaraa. Tiina ja Heikki kalastelevat, ja Tiina pelastaa hukutettavat kissanpennut.

Tämän jälkeen selviää, että lehtori Johansson upporikas moraalinvartija, etunimeltään Minna on Tiinan oikea kesäkohde. Itara ihminen on vaikeampi sulatettava kuin kiltit, kunnolliset, köyhät ja kurjat, mutta siinäkin Tiina onnistuu.

Kun kuukausi on takana, Tiina ostelee kylän köyhille läksiäislahjoja. Kotona Juha elvistelee jostakin salaman sytyttämästä tulipalosta, ja on tavoilleen tutusti mustasukkainen Heikistä. Koulukiusaaja Leila on matkannut Eurooppaan, josta muisti rehvastella jo ennakolta paljon.

Minusta juuri tässä kirjassa Tiina on vahvimmillaan, hän touhuaa, häärää ja voittaa ihmiset puolelleen. Hän on Heikin tukena kiusaajiaan vastaan. Myös kansankynttilän ja hurskaan lehtorin osoittaminen suvaitsemattomaksi saituriksi on Polvalta ollut oiva oivallus. Muutenkin kirkonkylän dynamiikka tulee ilmi hienosti.

Linkkejä Tiina-kirjojen bloggauksiin.

20.7.2017 Tiinalla on hyvä sydän oli Suomi 101-kirjaa käsittelyssä. Kirjailija Kirsti Manninen minusta vihjasi, että Tiina on ikään kuin (pikku) Lotta -perinteen jatkaja. Ehkä näin, mutta sen positiivisessa mielessä. Tiina on reipas!

Saima Harmaja: Huhtikuu

Saima Harmaja (1913-1937) on yksi Suomen tunnetuimpia runoilijoita. Saima Harmajasta on omat sivut täällä.

Hänen teoksensa löytyvät Project Runebergistä täällä.

Harmaja oli tunnettu tuskan kuvaajana Huhtikuu -runoteoksen runossa Sairas on neljä eri aikaan kirjoitettua säkeistöä, laitan  vain ensimmäisen ja toisen, joka on kirjoitettu ajallisesti ensin.

Sairas
I
    Pienet ja kärsivät tähdet
    katsovat kaupunkiin.
    Olen niin väsynyt tänään
    tuskiini hiljaisiin.

    Kerran, kauan sitten
    palavaa unta näin.
    Taivaalla hulmusi tähdet
    ylleni syöksähtäin.

    Siitä on liian kauan.
    -- Nyt minä rukoilen
    vain, että tänään saisin
    nukkua vähäsen.

               27.11.1931
II

    Vain eläimet valittavat,
    minä en saa valittaa.
    On pimeä, pimeä maa.
    Ja kuolema hiipii ympäri
    ja saalistaa.
    Minä olen ihminen. Rinnassa hirveä nyyhkytys
    kuuntelen, kuuntelen kulkua kahisevaa.
    Minä olen ihminen. Kuulkoon Jumala sydämeni huudon,
    kuolema, hiipivä kuolema ei sitä kuulla saa.

                               14.3.1931

Taottu sydän on kokoelman loppuosan runoja.

Taottu sydän

    Tuskan ahjossa kerran suli
    sydämeni kova ja hiljainen.
    Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
    ja itse kuolema takoi sen.

    Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
    lyö, iske! Enää en murtua voi.
    Minun sydämeni helisee moukarin alla,
    mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

                           21.11.I931

Saima Harmaja vaikka nukkui nuorena pois, on siis yksi johtavista suomalaisista runoilijoista.

(Tämän bloggauksen linkeistä pääset tutustumaan itse Saima Harmajan runoihin, se on tämän bloggauksen tarkoitus 8.5 on hänen syntymäpäivänsä, olen itse blogannut Saima Harmajasta ja runoteoksesta Hunnutettu TÄÄLLÄ.).

V.A. Koskenniemi kuvaa Saima Harmajaa: "Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen  sekä … näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä …"

Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset

Lauri Kokkonen: Viimeiset kiusaukset, 1960. Näytelmä, Gummerus, 102 sivua.

Viimeiset kiusaukset -näytelmä tapahtuu Paavo Ruotsalaisen kuolinvuoteella 1852. Näytelmän kantaesitys oli 3.12.1959 Tampereen Työväen Teatterissa. Veikko Sinisalo esitti Paavo Ruotsalaista,

Riitta Ollikainen on Paavon ensimmäinen vaimo, ja häntä esitti Elna Hellman, Juhanaa heidän tapettua poikaansa esittää Stig Fransman, Rauni Ikäheimo esitti Paavon toista vaimoa Anna Loviisa Savolaista, seppä Jaakko Högmanin osan näutteli Ahti Kuoppala.

Näytelmä tapahtuu Nilsiän Aholansaaressa 27.1.1852

Näytelmän keskushenkilö on Paavo Ruotsalainen (1777 - 1852). Paavo Ruotsalainen oli herännäisliikeen (herännäisyyden) keskushenkilö.

Näytelmä valottaa Paavo Ruotsalaisen elämää ja valintoja, ja perhe-elämän solmukohtia, näytelmä sisältää neljätoista kohtausta.

Alkuun valottuu Anna Loviisan asema, hän hoiti sairasta Riittaa, ja avioitua pian Riitan kuoleman jälkeen Paavon kanssa. Anna Loviisa on lapseton, joten hänelle tulee lähtö, Riitta tulee maagisesti mukaan näytelmään. Ilmenee, että hän on synnyttänyt Paavolle seitsemän lasta, nettilähteistä katsoin, että Paavolla olisi ollut poika ja seitsemän tytärtä, joista yksi olisi kuollut nuorena, joten olisikohan kuoro nyt väärässä.

Kahden henkilön dialogin täydentää kuorojen osuus, on kolmen miehen ja kolmen naisen kuoro.

Riitta-vaimo tapaa sepän, joka antoi Paavolle ohjeen "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki Kristuksen sisäinen tunteminen". Seppä on muutenkin opillisesti keskeinen, hän on antanut Paavolle "Hunajan pisara" -kirjan. Luultavasti annettu kirja on Thomas Wilcoxin Kalliit hunajan pisarat, suomennettu 1779.

Paavolla on näytelmässä kiusauksia ja hankaluuksia, hän tietää, että "Taivaan puomille on mentävä yksin". Yksi kiusaus on omat ylpeät ajatukset.

Riitta kertoo sepälle, että hän on ollut Paavon matkojen vuoksi paljon lasten kanssa yksin, ja Paavonkin lähtemistä on ollut riitaa. Paavokin kokee, että vaikeaa on, ja Juhanan tapon jälkeen, hän toteaa, että hän on "lyöty rautaruoskalla".

Kalajoen käräjillä Paavoa myös koetellaan. Itse asiassa näytelmän juonesta saa hyvän käsityksen Wikipedian oopperan juonikuviosta, siinä on tosin kaksi näytöstä ja kohtaukset ovat rytmitetty toisella lailla.

Loppu kohtaa ja Paavo huutaa, että "Herra Jeesus Kristus Jumalan poika, armahda minua syntistä". Riittaa hoputtaa Paavoa Saareen, "muuten toivostasi tulee toivottomuutesi, uskostasi epäusko".

Paavo kohtaa vielä promootio, jota Paavo vierastaa, ja siellä soitetaan hänen virttään, jota Paavo aivan lopussa laulaa "Sinuhun turvaan Jumala".

Näytelmä oli hyvin uskonnollinen. Kuoroille on kirjoitettu paljon osia, ja muutkin vuorosanat on pystytty laulamaan, sen Joonas Kokkosen ooppera todistaa.

****

Joonas Kokkonen (1921 - 1996) on tehnyt tämän pohjalta oopperan, jonka kantaesitys oli 1975. Lauri Kokkonen (1918 - 1965) oli näytelmäkirjailija ja professori. Joonas ja Lauri olivat pikkuserkuksia.

Eeva Kilpi: Animalia

Eeva Kilpi: Animalia, runokokoelma WSOY, 1987.

Eeva Kilven runokokoelma Animalia on yksi  101:sta Suomen juhlavuoden kirjasta Kirjojen Suomesta.

Runoteoksessa on useita osia, mutta viides osa on nimeltään Animalia ja se käsittelee eläinkokeita, ja eläinten oikeuksia.

Osa alkaa toteamuksella, että "Jokainen eläin on subjekti" ja Kilpi kyseenalaistaa eläinkokeiden välttämättömyyden ja tykittää myöhemmin

"Ei saa arvostella eläinkokeitten tekijöitä.
Heillä on tunteet.
He kaipaavat vapautta ja raitista ilmaa ....

Lukija tietenkin oivaltaa, että sitä myös eläinkokeiden subjektit kaipaavat, vapautta ja raitista ilmaa.

Jonakin päivänä kaikki muuttuu sinun 
  silmissäsi
Myös keittokirja

Kasvissyönti on tosiaan hyve.

Runoteoksen kuudennen osan nimiruno Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin alkaa:

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Asiasta kiinnostuneet, kannattaa ladata kirja juhlavuoden aikana lainaksi itselleen ja tutustua tematiikkaaan. Enemmittä paljastuksitta suosittelen lämpimästi tätä, on hyvä runoteos.
****
Eeva Kilpi (s.1928) on suomalainen kirjailija, jonka tuotanto kattaa 32 teosta.
Eeva Kilven Talvisodan aika aika bloggaus on TÄÄLLÄ
Eeva Kilven Välirauha ikävöinnin aika bloggaus on TÄÄLLÄ.
Eeva Kilven Jatkosodan ajan bloggaus on TÄÄLLÄ

Mika Kivelä: Elukkavaunu

Mika Kivelä: Elukkavaunu, 2016 Kirjokansi, sivumäärä 170.

'Räkäkännirunoilija' Mika Kivelä on tunnettu roiseista, mutta inhimillisistä runoteoksistaan. Inhimillisistä, sikäli, että ihmisellä ei aina mene hyvin.

Inhimillistä toimintaa on myös Mika Kivelän Elukkavaunussa, joka on herran ensimmäinen romaani.

Elukkavaunun minäkertoja 35-vuotias krapulainen mies herää sidottuna sängyssään sateen ropinaan, ja Kwai-joen sillan teemaa kuuluu vihellettynä keittiöstä. Mies on kytketty käsiraudoin sänkyyn ... avain pitää "paskantaa ulos" ja pian ropisee muukin kuin peltikatto. Monesta kuulostaa kuvottavalta ja varmasti onkin, mutta kun takapuoli paukkuu sinappia seinään, niin tämä oli aika hauskasti todettu, ja tähän liittyy myöhemminkin koomisuutta, ja etovuutta, myös laatta lentää...

Kun rahaa ei ole, sitä tienataan varsin erikoisella tavalla....

Tässä kirjassa on kaikki tai joillekin ei mitään,tai vaikka molempia, minusta välillä oltiin aika kliseisiä, välillä leikkasi aika terävästi.

Turussa seikkaillaan tai paremminkin sekoillaan. Tarinaan kytkeytyvät Härkä Härkönen ja Näätä.

Kirjan päätepiste on sellainen, että tuskin tälle tulee jatkoa

Luin kirjan nopeasti, varasin sen kirjastosta,  teen tiettäväksi, että tämäkin on ulkona kaikkien tutustuttavana.

****
Mika Kivelä on turkulainen runoilija, jonka runoteoksista
Räkäkännirakkautta
Dumdum
Haudattu
olen blogannut

2/100 #satasuomalaista täällä.

F.E Sillanpää: Hiltu ja Ragnar

F.E Sillanpää: Hiltu ja Ragnar, 1923, teoksessa Hurskas kurjuus ja kansalaissodan kirjoitukset, Suuri suomalainen kirjakerho, 1988, kirjan kuvien oikeudet Ulla Rananen 1988. Kansi on kirjan, olen korvannut  Hurskas kurjuus ja kansalaissodankirjoitukset -tekstin Hiltu ja Ragnar -tekstillä. Pitkä novelli on sivuilla 309 -381.

F.E. Sillanpään Hiltu ja Ragnar liittyy hänen teokseensa Hurskas kurjuus, jossa Juha Toivolan vaimo Riina kuolee syöpään, ja vanhin tytär Hiltu lähetetään Pyynikille rehtorskan luo ja kuten Hurskaassa kurjuudessa ilmenee Hiltu hukuttautuu kesällä 1906 Pyhäjärveen.

Hiltu ja Ragnar on pitkä novelli tai pienoisromaani, ja sen alussa ilmenee Hiltun (tai Sillanpää käyttää termiä Hildun) palveluksen päättyneen "järven kuutamoisiin laineisiin".

Rehtorska eli rouva Palmerus on rikas leskirouva, joka suojelee 20-vuotiasta polyteekkari poikaansa Ragnaria.Äiti ja poika puhuvat ruotsia keskenään. Rehtorska on vaihtanut piikaa monesti. Kun Hiltu, epävarma juuri ripiltä päässyt pelokas tyttö, tulee palvelukseen, Ragnar, joka on suojeltu lapsi, iskee silmänsä Hiltuun. Ragnar onnistuu manipuloimaan äitinsä matkalle, ja hänellä on kolme kuutamoista yötä aikaa Hiltun kanssa. Ensimmäinen menee hapuillessa, molempien tunteet ailahtelevat. Hiltu pelkää Ragnaria, hän on tunnustanut rakastavansa Hiltua, jonka naiseus on puhkeamassa. Pelon lisäksi asia kiehtoo. Ragnar lähtee aamulla pois talosta ja tapaa opiskelukaverinsa Murtomäen, jonka kanssa siemailee punssia. Hän tulee kotiin syömään, mutta ei lähesty Hiltua, joka sitä kaipaa ja kammoksuu:
"Syötyään hän meni ulos päässään tuo ihmeellinen valkoinen tupsulakki, jota hän ei kotona koskaan käyttänyt". Lakki on Teekkarilakki, joka oli saanut nykyisen muotonsa ennen kirjan tapahtuma-aikaa eli vuotta 1906. Ragnar opiskeli Polyteknillisessä opistossa Helsingin Hietalahden vieressä. Hiltu värisee ajatuksissaan "Ragnarhan on minun kultani ja minä olen Ragnarin heila". Ragnar jatkaa opiskelutoveriensa kanssa viinin juontia. Toisena kuutamoyönä, kun vieraat ovat lähteneet, Ragnar on vietellyt värisevän Hiltun ennen lopullista päätepistettä, Murtomäen ikkunaan koputus estää nuorten aikeet. Ragnar päättää toimia kolmantena kuutamoyönä. Hiltussa on tapahtunut muutos, joka kummastuttaa Ragnaria. Myöhemmin Ragnar havaitsee Hiltun hukuttautuneen Pyhäjärveen.

Motiivi on nykymittapuun mukaan ehkä vähäinen, mutta Hiltu tuntee olevansa sairas ja saastainen. Hänellä on oireita ja luulee äitinsä taudin häneen tarttuneen.

F. E. Sillanpään Ragnar ja Hiltu on herkkä tarina, jossa tunnelma on kerrottu taiten. Hiltun ja Ragnarin motiivit tulevat hyvin ilmi. Lisäksi nykylukijalle ilmenee yhteiskunnan luokkajako ja ajankuva.


Kirjassa esiintyy myös Hiltun isoveli Kalle, joka lähti kotitorpastaan, vaurioitettuaan pikkuveljensä Villen selkärangan. Hän on vossikka, eli vuokra-ajuri eli kyyditsee rattailla (reellä?) ihmisiä. Hän radikalisoituu, mikä ilmenee Hurskaassa kurjuudessa.


Tästä on blogannut myös Paula, hän on tiivistänyt kirjan teeman ja tunnelman hyvin osuvasti täällä.
*****
Frans Emil Sillanpää (1888 - 1964) voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1939. SKS:n biografiakeskuksen webbisivujen mukaan "Sillanpää varmisti Siljan tarinalla asemansa eurooppalaisena kertojana, ja sen myötä hän myös ponnahti vuotuisten Nobel-veikkausten eturiviin". Eli tämän mukaan FES-taata olisi ollut tyrkyllä palkinnon saajaksi vuodesta 1933 saakka. Silja -hahmo on luullakseni teoksessa Nuorena nukkunut vuodelta 1931.

Sillanpää syntyi siis Hämeenkyrössä, kävi koulunsa Tampereella, opiskeli Helsingissä.

Hurskas kurjuus, joka ilmestyi vuonna 1919, oli Sillanpään kolmas romaani.

F.E. Sillanpään pääteoksina pidetään 1930-luvun alussa ilmestyneitä Nuorena nukkunut. (1931), Miehen tie (1932), ja Ihmiset suviyössä (1934), ne on minulta  lukematta, sen sijaan olen lukenut elämänkerrallisen teoksen Poika eli elämäänsä.

1/100 #satasuomalaista täällä.