keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Tintti ja minä

Olen blogannut lukemattomia kertoja Tintti-kirjoista. Luen paljon vieläkin albumeja ja oheiskirjoja.

Yle on myös näyttänyt muutamia kertoja Anders Østergaardin dokumentin Tintti ja minä, jossa on pätkiä Hergén haastattelusta vuodelta 1971, mutta Østergaardin kuvituksin vuodelta 2004, loistava dokumentti. Dokumentin kuvitus ja leikkaus ovat Østergaardin, mutta haastattelunauhat ovat alunperin Numa Sadoulin lokakuussa 1971 tekemästä haastattelusta, josta on kirjoitettu kirja, mutta jota Hergé rankalla kädellä "toimitti".  Hergé muutti sanomisiaan, prosessi kesti kolme vuotta ja teksti kirjoitettiin paikoin uudestaan neljä kertaa. Haastattelijana oli Numa Sadoul (s.1947), joka oli  tuolloin sarjakuvapiirtäjistä Brysselissä juttua tekevä 23-vuotias opiskelija. Hän julkaisi "toimitetuista materiaaleista" kirjan Tintin et moi. Entretiens avec Hergé, Casterman, 1975.

Haastattelunauhoista on Anders Østergaardin dokumentissa on tietyllä tavalla sensuroimaton versio, mutta valintaa on käytetty, sillä käsitykseni mukaan nauhoja on 12 tuntia. Lähde ylen sivuilla täällä. Haastattelu nimittäin kesti neljä päivää. Hergé muutti sanomisiaan, koska luultavasti pelkäsi, että on sanonut "liikaa", hän ei mielellään puhunut itsestään ja Herge oli ujo ja arka. Østergaard näyttää kuvia albumeista, nauhan pätkiä, haastattelee myös Numa Sadoulia, Hergén toista vaimoa  Fanny Rodwellia, sekä englantilaisia Tintti-asiantuntijoita Harry S Thompsonia ja Michael Farria .

Jutussa on oheinen kuva, joka oli myös Iltasanomien TV-lehden kryptossa, josta tajusin, että dokumentti näytetään kyseisellä viikolla.

Dokumentti alkaa Tintti Tiibetissä albumin kuvasta, jossa Tsangin lentokoneen hylky on kokenut pakkolaskun (kuva on valokuva albumista tarkoituksella epäselvä). Tintti Tiibetissä albumi liittyy asiantuntijoiden mukaan psykoanalyysiin, jota Hergé kävi avioeronsa vuoksi, hän mainitsee asian myös haastattelussa. Albumi on varsin rankka, eräässä otoksessa kapteeni on leikkaamassa kiipeilyköyttä poikki, jotta edes Tintti pelastuisi. Tharkey poislähtenyt sherpa tulee takaisin ja pelastaa Kapteenin ja matka jatkuu kohti Tsangia.

Castafioren korut on värikäs ja lämmin albumi. Hergé näyttää  hyväksyneen "syntinsä"  (avioero?) ja päässyt partiopoikamaisesta hyveellisyydestään tai on sinut itsensä kanssa ja onnellinen. Albumissa on kukkia ja musiikkia. Haastattelussa Hergé viittaa vaimonsa kukkaharrastukseen ja kesämökkiinsä, jonne oli tullut humalainen soittokunta, Hergé nauraa tapahtumalle. Nämä ovat kuvattuna albumiin.

Tosin Hergé koki edelleen paineita ainaisista kysymyksistä, koskien seuraavaa Tintti-albumia. Albumien julkaisutahti hidastui sen vuoksi, että studiolla oli elokuvaprojekteja ja toisaalta siksi että Hergén ei pitänyt enää piirtää "haamujensa takia". Hergé kuitenkin suunnitteli albumeita kauan ja viimesteli niitä, hän lisäksi piirsi niitä uudelleen.

Tätä perfektionistisuutta sivutaan Harry Thomsonin kirjoittamassa teoksessa Tintin, Herge & his creation.

Vuoden 1971 haastattelussa Hergén mukaan hänen lapsuutensa oli harmaa ja keskinkertainen. Se ei ollut erityisen onnellinen. Hergé meni nuorena töihin ja partiolaisena piti sanansa. Tintti on syntynyt katoliseen lehteen Le XX sieclen nuorisoliitteeseen, Le Petit Vingtiemeen tarvittiin ajan hengen mukainen katolinen lehtimies. Alkuun Tintti matkustelikin Neuvostojen maassa, Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa. Sininen Lootus on albumi, jota varten Hergé keräsi paljon taustatietoa. Häntä avusti Tsang Tsong-Jen, jonka kadotti 45 vuodeksi, ja joka on Tsangin esikuva. Tsang Tsong-Jen ja Hergé tapasivat vielä ennen Hergén kuolemaa. Hergéllä oli tiettävästi leukemia.

Kaikki Tintin hahmot kuvaavat Hergéä itseään. Michael Farr on teoksessaan Tintti & co käynyt kaikki hahmot läpi. Tintin ulkonäkö on lainattu ehkä Hergen pikkuveljeltä. Tintti on katolinen lehtimies. En ole itse katolinen, mutta uskonto ei minusta suoraan näy Tinteissä. Toisaalta miesten ja naisten välisiä suhteita ei ole albumeissa, kaikki eurooppalaiset hahmot ovat naimattomia Seraphin Lampionia lukuunottamatta. Tintti on Hergen ihannekuva peloton ja nuhteeton, sellainen sankari, joka olisi halunnut olla. Muut hahmot ovat inhimillisiä, koska heissä on monenlaisia heikkouksia, joita Hergé varmaan itsessään näki. Tsang kuvaa ihanneystävää, sillä Tsangissakaan ei ole heikkoutta.


Jos ja kun dokumentti tulee vielä uusintana Tintti-fanien kannattaa se katsoa. Hergé antaa ymmärtää, että hänen on ollut vaikea hyväksyä itseään. Herge sanoo, että hänellä oli paljon sanottavaa, hän pitää alkuseikkailuja lapsellisina.

Dokumentti kannattaa katsoa moneen kertaan.

Erässä kuvassa Herge seisoo päällään, samanlainen kuva on albumissa Tintti ja Picarot, joka julkaistiin haastattelun jälkeen, ja joka jäi viimeiseksi albumiksi. Tintti ja Aakkostaide jäi kesken. Herge sanoi, että maalaaminen oli Tintin tekemisten vaihtoehto. Herge tapasi dokumentissa nykytaiteilija Andy Warhol'in, eli oli hyvin kiinnostunut myös nykytaiteesta.

Hergestä sanotaan, että Tintin tekeminen oli lehtiin "feels like slavery", tässäkin hän on hieman tätä orjatyökommenttia, eli hän pakenee matkoille.

Yllä on tarkoituksellisen epäselvä kuva. Vasemman puoleinen kuva on albumista Kultasaksinen rapu ja oikean puoleinen albumista Rakham punaisen aarre. Dokumentissa Hergé nosti nämä kuvat hyviksi. Vaikka olen lukenut albumit läpi, en olisi millään arvannut että nämä ovat Hergén kriittisen silmän mieleen. Herge selittää, vasemman puoleista kuvaa siten, että siinä on tavallaan "saman miehen pako yhdessä kuvassa", itseäni naurattaa tässä Kapteenin sadattelu. Oikean puoleisessa kuvassa Hergën mukaan on kerrottu kaikki olennainen, siinä on kaikki, mutta ei mitään liikaa tai liian vähän.

Työ oli siis Hergélle riippa, toisaalta hän mainitsee, että jatkaa työtä, koska saa siitä huvia. Toisaalta hän on myös ladannut epävarmuutensa ja ahdistuksensa taiteeseen. Hergén lapsuus oli harmaa, lisäksi Hergé koki kaksi maailmansotaa, ja toisen maailmansodan jälkeen hän oli "boikotissa", sillä oli piirtänyt sodan aikana Ranskassa "saksalaisten kontrollissa oleviin lehtiin". Hergen pomoa isä Wallezia pidettiin myönteisenä fasismille, mutta Hergen albumeissa en ole huomaavinani tällaista suuntausta, vain Tintti Neuvostojen maassa ja Tintti Afrikassa ovat jälkeenpäin luettuna varsin asenteellisia.

Dokumentti antaa eniten niille, jotka ovat lukeneet aiemmin Tinttejä ja Hergestä tai Tintistä kertovia analyyseja. Benoit Peetersin Tintin juhlakirja on erittäin hyvä katsaus Hergeen ja Tintteihin, se perustuu pitkälti tosin Numa Sadoulin kirjaan.

Suomessa lienee Tintti-asiantuntijoita paljon. Olettaisin, että Heikki ja Soile Kaukoranta tietävät asioista paljon, sillä he ovat suomentaneet albumeja, Tintin juhlakirjan ja Tintti & CO kirjan. Samoin Tintti-albumeja kääntänyt Jukka Kemppinen.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Reijo Mäki: Tulivuori, Vares vaihtaa maisemaa


Reijo Mäen uusin Vares-seikkailu Tulivuori tapahtuu Turussa ja Saarella, Kanarian saarella Teneriffalla. Vares siis kansainvälistyy tai oikeastaan ei, sillä saarella tuntuu olevan varsin paljon suomalaisia.

Alkuverryttelyssä Turussa Vares tutustuu räpin maailmaan ja räppäri Polly Papegoijaan. Vareksella on lauma juoppokavereita, joista yksi on aivonsa spriillä denaturoinut Luusalmi, jonka lyriikan huippua edustaa Mullan maku -teoksessa säe "Pillu on kuin pankkiautomaatti". Tähän lyyriseen mestariteokseen verrattuna Polly Papegoijan rallatus ”ou jeeh ja oukkei … ja sitten Polly lähtee vetään pleksii, on pakko keksii seksii ja siis päästä hiukan feidaa. Siis pliis ei mulle pettingii, Polly kaipaa kunnon kettinkii… " on astetta parempaa kuin Luusalmella. Lainaus kirjan sivulta 27. Polly Papegoija on Elsi Nieminen, joka asunee kommuunissa, missä on myös naistutkimusta ja kehitysmaatiedettä kymmennettä vuotta opiskeleva Piia-Ulriika Eriksson-Herranen ja monta muuta vesseliä. Luusalmi on paljonkin tarinassa, sillä hänkin matkaa Saarelle. Ainohan, Vareksen tuttu ja Saarella murhattu tyttö,  oli opiskellut Turun Taideakatemiassa.

Itse tarina alkaa epätavallisesti Vareksen minäkerronnalla. Vares saa puhelun, ja "seuraavat minuutit kuuluivat elämäni hirveimpiin". Jobinposti tuli Xavier Irritun kertomana. Xavier tarjoaa toimeksiantoa. Jussi on rikki, haluaa miettiä. Kysymys on Ainosta Jussin ex-tyttöystävästä, joka on mennyt ulkomailla naimisiin. Nyt mies soittaa, ja Aino on kuollut, murhattu kuristamalla. Xavier hakee Vareksen lentokentältä ja Vares majoittuu yhden tähden hotelliin nimeltä El Hotel Vantaa ja tutkimukset voivat alkaa. Bar-Baarissa istutaan, mutta toiminta on vauhdikasta ja vaarallista. Eri motiiveja nousee esille, rakennusprojekti Poseidon Primo. Varekselle tehdään autossa uudenlaisia ehdotuksia, Vares saa suomalaista naissänkyseuraa. Saarella  tutustutaan yhä uusiin lieveilmiöihin.  Lopulta muistuu Ainon kipupiste ja selviää motiivi ...

Rikoksen motiivi on  ...tämän enempää en avaa enkä kommentoi, koska myyntiaika on vasta alkanut. Kovakantinen kirjakin on vasta uutuus.

Kirjan takakannessa mainitaan Mäen myynnistä, Varekset ovat myyneet jo kaksi miljoonaa nidettä. Huomiota herättävä määrä.

Saa katsoa onko myynti kuin tulivuoren purkaus vai onko laava jähmettynyt? Tämä on minusta vain hieman erilainen nide. Erilainen  aikanaan oli Hard Luck Cafe.

Tulivuoressa on  näitä juoppojen sargofagisössötyksiä sekä Turussa että Teneriffalla yhdistetyn MM-voittajan Wellu Kompan suulla ja ehtii Mäki mainita "Turku 2029 Strategian ", joka Turussa on herättänyt ajatuksia puolesta ja vastaan. Hyvä visio, mutta tuskin toteutuu, olkoon tämä turkulaista realismia. Muistaakseni 2029 Turun pitäisi olla velaton kunta. Onkohan? Reijo Mäen Vares-dekkarit myynnillään ainakin piristävät alueen taloutta ja lisäävät verotuloja. Toivottavasti tämäkin.

*****
Reijo Mäki; Tulivuori, 2015 Otava 445 sivua.

Hyvin tuntuu myynti sujuvan ainakin K-Citymarketeissa.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Valter Juvan runoja



Valter Juvan (1865 - 1922) tunnetuin runo on Jo Karjalan kunnailla lehtii puu. Hänen runoja "Uusi sarja" vuodelta 1901 on täällä. 

Runot, joita on kuutisenkymmentä, ovat perinteisiä loppusointuihin perustuvia 59 näistä on omia ja kuusi on käännösrunoja.

Yläkuvassa  on hieho koivikossa. Kotieläimistä Juva ei runoile, kuin sattumalta, mutta sika, hieho, ruuna  ja vuohi mainitaan. Runossa "Niin onnen myyrää ei löytyä voi" mainitaan kolme ensin mainittua kotieläintä:
Kun hiehon saan ja possun saan,
Ja aura on hällä ja ruuna
Ja toista sataa taskussaan --
Voi, onko kuultuna kuuna !

Yläkuvan tekemässäni kansikuvassa on koivuja ja hieho.

Juva käyttää muutamassa runossa riimipareja ilkkuu vilkuu
Toiste tulla voin -runossa:
Ja vilahtaa ja vilkkuu ...
Ja rientää pois ja ilkkuu. 

Kautt' ilmojen ilkkuu -runossa:
Kautt' ilmojen laulu ilkuu
Ja haipuu aavain taa
Punaviiret purressa vilkkuu
Kun kahden matkalle saa

Runoissa on paljon musiikkia ja sävelmiä, laulettuna ainakin esitetään Jo Karjalankunnailla lehtii puu -runoa, joka on minusta loistava. Tässä ensimmäinen säkeistö, joka on myös viimeinen säkeistö

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, 
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu, 
Käki kukkuu siellä ja kevät on -- 
Vie sinne mun kaiho ponneton. 

Muut säkeistöt soljuvat näin:

Ma tunnen vaaras ja vuoristovyös
Ja kaskies sauhut ja uinuvat yös
Ja synkkäin metsies aarniopuut,
Ja siintävät salmes ja vuonojes suut.

Siell' usein matkani määrätöin
Läpi metsäin kulki ja jylhäkköin,
Ja vuorilla seisoin paljain päin,
Mist' uljaan Karjalan eessäni näin.

Tai läksin kyliin urhojen luo,
Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo;
Näin miehet kunnon ja hilpeän työn
Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän


Kielikuvana ponneton kaiho on minusta varsin ohut, Kaiho on minusta tunnetila tarkoittaa koti-ikävää tai ikävää, sitä on minusta lievennetty sanalla ponneton, jonka käyttö luultavasti johtuu tavusta ton, jolla riimi saadaan toimimaan. Luultavasti Karjalan aarniometsissä määrätöinnä samoilleet miehenköriläät ovat olleet jo 1901 sangen harvinaisia. 

Komea runo, jota voi kuunnella laulettuna youtubessakin.

Valter Juva on muuten kääntänyt Edgar Allan Poen runon Korppi.

torstai 25. kesäkuuta 2015

Tapani Kinnunen: Amerikkalainen parranajo



Tapani Kinnunen: Amerikkalainen parranajo, runot 1994 - 2009. Savukeidas 2009. Sivumäärä 264 (+sisällys).

Tapani Kinnusen runoteokset on kerätty yksiin kansiin.

Ensimmäinen on jo vuodelta 1994 nimeltään Nauru pimeästä huoneesta.

Ensimmäinen teos sisältää duunin ahdistavuutta ja kaljajuttuja, yllättäen seitsemäs runo käsittelee miltei Hamletia ja on nimeltään

Shakespeare
Lähteäkö vai eikö lähteä 
siinä pulma

Taivaalta menevät pilvet,
ruoho tuoksuu sahramille.
Mitä saan jos jään,
mitä menetän jos lähden?
Katosta roikkuu
aurinko
...
Mies rakastaa naista, nainen
tarvitsee miestä, kas
siinä pulma.

Aika kaukana Hamletista, mutta pidin tästä runosta, josta olen jättänyt kolmannen säkeistön pois.
Varsinkin kiinnostavaa on tässä kontekstissä ilmaus "Katosta roikkuu aurinko", yleensä nämä kielikuvat ovat väkisin kyhättyjä, tämä minusta ei ole.
Samoin dilemmaa on, jos toinen vain rakastaa ja toinen vain tarvitsee.

Yleisimmin runoissa liikutaan alapään seutuvilla, kippaillaan juomia ja käytellään päihteitä.

Sama meno jatkuu Tupakoiva munkki -kokoelmassa (1996), jota seuraa K-18-runokokoema Show time vuodelta1998, joka alkaa (ja jatkuu) naintien merkeissä, ja alapääjutuissa pyöritään, mihin kai kokoelman nimikin viittaa. K18 oli oma ikärajasuositteeni, enkä huomannut merkintää kirjassa.

Seuraava nide Alaskan runot ovat hieman arkisempaa, ja jo ollaan Katsomossa, jalkapallokatsomossa tietenkin.

Pyhä kankkunen -runoteos alkaa Jyri Honkavaaran sanoilla Tää ei ole taidetta ... Jyri Honkavaara Ratsian 'äänitorven' biisi Tämä hetki ja tulevaisuus on jo melkein 'taidetta', kova veto.

Kinnusella on luultavasti paljon kavereita, ja Englantinen keittiö kertoo heistä

Kaverit (runon alkua)
"En pääse,
meillä on just
ristiäiset menossa",
Kivelä sanoo puhelimeen
kun pyydän häntä baariin katsomaan
Boron peliä kankaalta....

Ristiäiset (omat ja oman lapsen) ovat luullakseni hyvä syy jättää Boron peli katsomatta!

Amerikkalainen parranajo 2009 päättää Kinnusen kokoelmien kokoelman, siinä on paljon runomuotoista nuoruusmuistoa, alkaen Brightonin kielikurssilta. Tämä kannattaa lukea joko ennen tai jälkeen lapsen kielikurssia, tai ei lainkaan, kaikkea voi tapahtua. Brightonista muuten kertoo Graham Greenen Kiveä kovempi, ja sieltä valmentaja Sami Hyypiä sai viime kaudella töitä ja kenkää.

Nimiruno Amerikkalainen parranojo käsittelee sitä itseään, on varmasti tapahtuma, joka pitäisi itsekin läpikäydä. Partakin jo jonkin verran kasvaa.

Erään runon jälkeen viitataan Interin ja TPS:n väliseen Liigacupin finaaliin, josta futisforumilla on 57 sivua tekstiä. Luullakseni Inter voitti finaalin 1-0, ja TPS pelaa ainakin tämän kauden ykkösessä, mutta Turun ykkönen on Inter.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Arto Lappi: Kevätsateiden aika



Arto Lappi: Kevätsateiden aika, japanilasta tankarunoutta, Sammakko 2005.

Sisäkannessa lukee, että suomentanut ja toimittanut Arto Lappi. Arto Lappin muut teokset lienevät omaa tuotantoa, mutta mukava tämäkin on.

Teen kuten Tuomas Anhavan teoksen Kevään kukat, syksyn kuu kanssa, kirjaan kaksi tankarunon alkua ja loppua, ja saatte sommitella.

Alut

I
Peilivuorella
pysähdyn ja muistelen
hetkeä menneitä -

II
Illassa yhä
purppuraisten pilvien
reunojen alla

Loput
I
kaikki nämä vuodet vain
keppiin nojatakseni


II
Odotan häntä, joka
taivaita ja vaeltaa

Eli tankat rakentuvat I ja I ja on Kuronushin tanka

II ja II on tuntemattoman.

En ole tankaaja, mutta minusta ajatuksellisesti ristiriitaa olisi II ja I ja I ja II, mutta olisi niissäkin oma ajatuksensa.

Tämä on hyvä teos tankan ystäville, suositan myös Anhavan tankaa. Jos taas tanka ei aukene, eivät aukene nämä teoksetkaan.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

J.A.B: Karjan luku




Bergman, J. A. (nimim. J. A. B.) (1844-1924) on kirjoittanut hienon runon lehmistä.

Kolmella säkeistöllä on kaikilla oma sisältönsä.

Karjan luku

Huis nyt lehmät lehtohon!
Kourusarvet salohon,
Kultaisille kunnahille,
Hopeisille ahoille!
Siel' on ruokaa nykkiä
Heinän päistä heleistä,
Läikkyvistä lähtehistä
Saatte siellä särpiä.
Sitten, päivän laskiessa,
Iltalinnun laulellessa,
Tpppy tpppy kourusarvoeni!
Tulkaa kotiin sievästi,
Maito-lampi lautasilla,
Utarilla uhtuvilla,
Joista makeen maidon saa
Pieni piika piukuttaa.


Etelätär luonnon eukko -- valio vaimo Suvetar!
Pihlajatar piika pieni, kaunis neiti Hongatar!
Viitsikäätte viljoani, katsokaatte karjaani,
Ettäs varsin vahingotta viimein kotiin saapuisi.


Mesikämmen käyretyinen, Otso, metsän omena!
Anna rauha raavahille tänä suurna suvena,
Jos sa tahdot tapella ja lihaa tekee mielesi,
Jyrsi koivun pökkelöitä, visko viitaan vihasi.

*****
Mahtaako karhusta tulla kasvissyöjä?

Karjan luku on tässä kolme, kuten on säkeistöjäkin.
Karjan suku on taas kuvassa Suomen karja,

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Vääristävätkö blogien kirja-arviot?



Vääristävätkö blogien uutuuskirja-arviot?

Kun saadaan ilmainen arvostelukappale tai tunnetaan tekijä, tohditaanko torpata tekele?

Uskalletaanko kehua kirja, joka on valtavirrasta poikkeava, uusia avaava, ymmärretäänkö sitä?

Kun yksi kärkiblogi kehuu uutuuden, seuraavatko muut perässä?

Laitetaanko kirjasta vain takakansitekstitasoinen juttu? Vai vain takakansiteksti?

Nähdäänkö kirjasta olennainen, vai onko arvio vaan ihastelua ja pölinää?