Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta

 

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta, WSOY 1987. Sivumäärä 94.

Helvi Hämäläinen (1907 - 1998) oli kuuluisa suomalainen kirjailija ja runoilija, joka sai Pro Finlandia mitalin vuonna 1959, ja kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 1987 tällä teoksella.

Sukupolveni unta on Hämäläisen myöhäistuotantoa, ja on koskettava teos, joka on jaettu kuuteen osaan: Kyynelten virtaa, Jäätyi kyynelten virta, Keskitysleirien Kristukset, Luonnon suru, Lapin valkeat yöt ja Kadonnutta,

Teoksen ensimmäisen osan seitsemän runoa käsittelevät lapsen kuolemaa, äidin surua, naisen vanhuutta ja kuolemaa. 

Ensimmäinen osa päättyy runoon Pimeää, jonka viimeiset rivit ovat:

Hänen ovat suru ja yksinäisyys
viimeiset pukimet, sydämen viimeiset vaatteet.

Helvi Hämäläisen ainoa lapsi kuoli vuonna 1985.

Teoksen toinen osa Jäätyi kuoleman virta, sisältää 11 runoa, joka käsittelee toista maailmansotaa, veren vuodatusta, kuolemaa, sotainvalidiutta, mutta myös hevosia, jotka kaatuivat sodassa, runon toinen säkeistö:
Pieni hevonen kaaduit sodassa niinkuin miehet,
harjasi jäätyi kiinni maahan niinkuin heidän hiuksensa,
kylkesi oli revennyt auki,
mahasi, jossa olit kantanut varsaa oli revennyt
              veriseksi kuopaksi,
elämänluola sinussa oli särkynyt
ja varsasi oli murskaantunut syntymättömänä

Kolmannessa osassa Keskitysleirin Kristukset sisältää viisitoista runoa, myös henkilöistä JFK:sta, Thomas Jeffersonista (joka oli Yhdysvaltain kolmas presidentti ja yksi itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja). Osa alkaa kuitenkin eläin-aiheisilla runoilla "kaikki eläimesi ovat tulleet kotiin Jumalan luo". Keskitysleirin Kristukset -runossa todetaan, että keskitysleirillä kuolleet elävät Euroopan omassa tunnossa, "he vartoivat patoa uudelta verentulvalta". Toisaalla surraan sitä, " Eurooppa, miten kaunis olitkaan virtojesi kiiltävin palmikoin".

Runojen teemat alkavat toistua, tuho, kuolema, eläinten asema. Runot ovat ahdistavia, mutta pidän runoista, joihin on ladattu tunnetta, ja jotka kokee tunnetasolla. Nämä ovat moderneja, rohkeita runoja, jotka perustuvat muuhun kuin loppu- tai alkusointuihin. Minusta useassa on fanaattinen rytmi.

Puiden kuollessa ei niiden jumalilla ole asuinsijooja
                 maan päällä,

Runo Punaiset varjot alkaa
Sanajalan lehdestä tippuu surmatun linnun veri.

Kuunvarjot ovat punaisia tänä yönä, 

Viimeisessä runossa todetaan:
Aika lähteä, aika on tulla
ihmisen aika, puunlehtien, valon
         kirkkauden ja pimeyden

Helvi Hämäläisen runoteos Sukupolveni unta on väkevä elämää ja kuolemaa syleilevä runoteos.