Rabindranath Tagore: Uhrilauluja

Rabindranath Tagoren Uhrilauluja on käännetty suomeksi Eino Leinon toimesta, ja painettu 1917 (Kustannusosakeyhtiö Kirja) ja löytyy Projeksti Lönnrotin sivuilta TÄÄLTÄ.

Uhrilaulujen ensimmäinen laulu kuuluu:

Sinä teit minut äärettömäksi, sinua miellytti tehdä niin. Tämän hauraan
astian sinä tyhjensit jälleen ja jälleen ja täytit sen aina tuoreella
elämällä.

Tämän pienen ruokohuilun sinä kiidätit yli laaksojen ja kukkuloiden ja
puhalsit sen kautta aina uusia säveliä.

Sinun kättesi kuolematon kosketus saattaa pienen sydämeni rajat riemuun
raukenemaan ja se synnyttää sanoja, joita ei voi lausua ihmiskieli.

Sinun äärettömät lahjasi otan minä vastaan vain näillä varsin
vähäisillä käsilläni. Aikakaudet vierivät, ja sinä vuodatat yhä
edelleen, ja aina on tilaa täyttämiselle.
*****
Intialainen Rabindranath Tagore (1861 – 1941) sai  Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1913 juuritästä runoteoksesta Uhrilauluja. Uhrilauluja sisältää 103 laulua.

Jari Tervo ja Jukka Kuikka: Uusi Julkkiskirja

Jari Tervo ja Jukka Kuikka: Uusi Julkkiskirja, WSOY 1998, sivumäärä 257.

Jukka Kuikka on suomalainen toimittaja (mm. Iltalehti), myös Jari Tervo on ollut toimittajana Ilta-Sanomissa. Ensimmäinen Julkkis-kirja on ilmestynyt 1989, mutta tämä on laajempi.

Kirjassa on esitelty noin 250 tuolloin julkisuudessa ollutta ihmistä, ensimmäinen 70-kymppisiään taannoin viettänyt Remu Aaltonen, "on tullut kuuluisaksi muusikkona, joka soittaa rumpuja ja puhuu englantia korvakuulolta. Myös hänen suomen kielen taitoaan ihaillaan. J.L Runebergin ja Jörn Donnerin perinteitä vaalien Remu Aaltonen asuu luonnollisesti paritalossa Porvoossa". On Remun luonnehdinnassa muutakin, jota en internettiin viitsi kirjata.

Kirjaukset ovat varsin nasevia, ja usein osuvia. Kolmanneksi viimeiseksi esitellään Paavo Väyrynen, "europarlamentaarikko. Väyrynen on ollut huikeasta valtiollisesta urastaan huolimatta aina kotimaassaan ehdottoman aliarvostettu politikko, ja hyvä niin." Viimeisenä on mainittu Öhman, Calle, Tohtori Ei. Aiemmasta painosta on korjattu sikäli, että Öhmanin tohtorin väitöskirjassa ei ollut löydetty, ja lisensiaatintyön lähteitäkin etsiskeltiin.

Kirjassa on esitelty julkkiksia, ja julkkikseksi voi päätyä monesta eri syystä. Jirja on ollut aikanaan rohkea, ja Aatos Erkko esitellään Suomen julkisen sanan sokeaksi pisteeksi. Adolf Ehrnroothista on sivun mittainen luonnehdinta. "Bestsellerissään Kenraalin testamentin sotasankari ilmoittaa lyhyesti perusperiaatteensa:'Suomalaista johdetaan edestä.' Tottakai, mutta minne."

Kirjaan tähän jotakin huomionarvoista, kun olen pikkuhiljaa lukemassa tätä oivaa opusta.

Lenita Airiston titteli on ollut ikijulkkis, totta, hän on julkkis edelleen.
Apulannan luonnehdinta loppuu: "Nimestä päätellen soittavat paskamusiikkia". Apulanta soi nyt "isosti" radioaalloilla.
Eva Biaudetin titteli on liberaali, ehkä hän on liberaali?
Bjurströmm, Marko, kouluttaja .... "Mattiesko Hytönen Iltalehdessä epäili, että marco näyttelee Marcoa".
D:n kohdalla on Lipsanen, Danny sekä Donner, Jörn
F:n kohdalla esitellään Peter Fryckman, joka tuolloin ei ollut kokenut niitä tulevia vastoinkäymisiään, luonnehdinta ei minusta ole kovin kiltti, eikä se ehkä ole Maria Guzeninastakaan, joka oli tuolloin tuleva ex-ministeri ja kansanedustaja.
Jotkut esitellyt ovat edesmenneitä, kuten Toni "Viikinki" Halme   ...

Kirjat pelkkä sisustuselementti

Kirjat pelkkä sisustuselementti
kiiinnostaa vaan ostaa ja ostaa
maanisesti somistaa
edelleen komistaa
vaikka kämppä on täynnä, ja visa vinkuu
lisää vaan materiaa hinkuu
vaikka siinä palaa tili, eurot ja vielä joka sentti
Kirjat hyllyilläkin jo sedimentti

Eli yritän lukea vuoden 2018 aikana yllä olevien kuvien kirjat

Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa

Kalle Tamminen: Sekasointuinen kitumaa, Kirjokansi 2017, sivuja 45..

Sekasointuinen kitumaa on Kalle Tammisen viides runoteos. Moderneja runoja on kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa koetaan rakkauden kaari,  ensimmäisessä runossa "Kahdeksan vuotta sitten" olit "linkkini tähtiin" ja jatkuu toisessa runossa "deliriumista huolimatta silität hiuksiani". mutta ensimmäisen osan jälkeen rakkaus ei riitä, liitto loppuu. Runoteoksen toinen ja kolmas osa on kirjoitettukin voimakkaasti ja Sekasointuinen kitumaa on parhaita runoja kokoelmassa.

Kokoelman lukee varsin nopeasti, joten en lähde sitä sen enempää avaamaan. Runot kannattaa lukea moneen kertaam. Runojen mukana tarkastellaan oman ikäpolven varttumista, ja poikaporukan hajoamista?
Poikaporukka ei enää  istu 
hämärtyvässä syysillassa, ...
...
Lapsen syntymän synnyttämät 
tunnetilat kerrotaan hymiöin..  s.42
Ehkä some ei aina ole niin autuaallinen väline, mikä itse asiassa nousee kokoelmassa muuallakin esiin.

Tamminen taikoo oivan ilmaisu runossaan Vainoharhaisuuden takapiha

Lukitsen ovet,
Takapihalla näen
puita ja lumen rakasteleman pellon,  s.20.


*****
Kalle Tammisen edelliset runoteokset on blogattu:

Pygmi täällä,
Elämä sarja katkenneita hetkiä täällä.
Yksinkertaisia runoja täällä
Enkelten baari täällä

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko

Mauri Kunnas: Koiramäen joulukirkko, Otava julkaistu 1997, tämä painos  2006, sivumäärä 12.

Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko oli vuoden Suomen satavuotisjuhlien vuoden 1997 kirja.


Kirjan tuotto on luovutettu Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennustyöhön.  Kirkko on rakennettu 1500-luvun alussa. Kirkko sijaitsee nykyisessä Sastamalassa. Hienon kirkon turmeli yhden ihmisen vääryys eli tuhopoltto. Tuhopolton syy oli täysin käsittämätön, eli omien varkausjälkien peittely, lähde täällä.

Kirja ilmestyi jouluksi. Mauri Kunnas teki kirjan "nopeasti", mutta huolellisesti, otettu 25000 kappaleen painos, loppui heti  ja seuraava painos oli myös 25000. Kirja tuotti yli miljoonaa markkaa.

Tarina on koiramäkeläinen, eli äiti herättää Killen ja Elsan aamupuurolle ja reellä kirkkomatka taittuu, joulukirkossa välkkyvät kynttilät, saarnaa kuunnellaan, ja jouluevankeliumia luetaan. Joulukirkon jälkeen kiiruhdetaan kotiin. Koiramäen talossa esittelee koko Koiranmäen yhteisön.

Koiramäen joulukirkossa ei ole mitään liikaa, eikä siitä myöskään mitään puutu, kuvat tukevat tarinaa.

Hyvää Joulua Koiramäelle.

Tomas Mikael Bäck: Fantasi C-dur

Tomas Mikael Bäck: Fantasi C-dur, Dikter, Schildts 2010, 107 sidor.

Tomas Mikael Bäcks denna samling av dikter är korta.

Insektsliv dirrar - 
ton av flugsnapparflöjt?

Jag tycker, att Bäcks dikter är goda till mig. Jag kan inte berätta av dem, därför, att mitt modersmål är finska. Jag förstår inte alla åsikter.

Resa hem eller resa bort?
Själen breder ut sig
över dessa flacka slätter,
Ett odramatiskt - nästan tyglat

Det är svårt att fatta nyanser av livet i främmande spräk, men det är möjligt.

****
Tomas Mikael Bäck föddes 1946.

Eppu Normaali Kaikki sanat

Eppu Normaali Kaikki sanat, Siltala 2017, sivumäärä 256.

Eppu Normaali on yksi lempiyhtyeistäni, ja minulla on ensimmäistä levyä Akne poppia lukuunottamatta kaikki yhtyeen äänitteet. Olen lukenut (mutten blogannut) bändistä kertovan Tiimalasin santaa teoksen. En varmastikaan osaa sanoa Epuista tai sanoista mitään, mitä ei olisi jo tiedetty, mutta haluan kertoa, että mielestäni lyriikat pesevät ja linkoavat kyllä ns. suomalaisen nykyrunouden.

Tässä opuksessa Eppu Normaali Kaikki sanat on Eppu Normaali -yhtyeen kaikkien laulujen sanoitukset. Aluksi Eppuijen sanoitusvastuu oli Mikko Saarelalle. Nykyään opettajana työskentelevä herra lähti yhtyeestä jo 1979. Olen Mikko Saarelasta blogannut lyhyesti TÄÄLLÄ. Saarela on tehnyt sanat esimerkiksi biiseihin Puhtoinen lähiö, Puhtoiset vesistömme ja Suomi-ilmiö (lue aiempi postaus :). Mikko Saarela teki tekstejä myös Pantse Syrjän kanssa, esimerkiksi biiseihin Myrkkyä, Njet Njet ja Martti Syrjän kanssa biisit Kuka ön Pertti Ström? sekä Nuori poika

Tämä kaikki hieno alkoi siis Ylöjärveltä, ja tekstejä oli jo ennen Eppuja, kuten Mikko Saarelan Himaan Pispalaan, laitan ensimmäisen säkeistön

Jo Hesan duuneista mä tarpekseni sain
Jo Ruotsistakin kovasti mä töitä hain
Nyt saa kaikki jäädä mä palaan himaan Pispalaan
Palaan, palaan Pispalaan

Laitetaan tässä Saarelan viimeisimpiä sanoituksia Epuille eli Warsova.
Warsova  (kolmas säkeistö)

Warsovan ghetto

Ympärillä Wehrmacht

Jolle koskaan et oo

Ase kourassa mahtava

Ympärillä Paavot, Ulfit

Vielä päällä Focke-Wulfit

Vaatii uljautta uutta,

Verrata verta veteen näin,

Siis eteenpäin

Sanoitusvastuu siirtyi hiljalleen Martti Syrjälle, jonka korkeakoulu oli albumi Tie vie. Martti Syrjästä on kasvanut koko Suomen rock-genressä ehkä paras sanoittaja (Jokken mielestä :) kaikki alkoi sangen vaatimattomasti punk-henkisesti.

Teen sinusta muusia
Pyysin sinut mukaani
Kun olin lähdössä ulos
Tein sen vain kerran
Ja tällainen on tulos

Tämä oli siis  alku, ja viimeinen Martin sanoittama biisi kirjassa on nimeltä Minkä teit, joka alkaa:

Syvä iskuni on
Ei voitettava vähempää
Kuin vihasi voittamaton
Sä pudotit mun
Pommin pudotit
Mun elämääni tähän
Ehkä toivun kun
Mä jäätyvän
Nään helvetin tän
Minusta hyvä jo runonakin.

En halua toistaa itseäni vaan Martti Syrjästä olen blogannu täällä. Tuolloin olen hehkuttanut Murheellisten laulujen maata, ja se on kyllä jotenkin niin suomalaista todellisuutta:
Syyttömänä syntymään sattui hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään,
..
Lumihanki kutsuu perhettä talvisin,
vaan en tahdo tehdä koskaan lailla isin
..
Niin Turmiolan Tommi taas herää henkiin
ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
..

Keskeltä kumpujen, mullasta maan
isät ylpeinä katsovat poikiaan
Työttömyys, viina, kirves ja perhe
lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe
…
Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa

Martti ja Mikko eli Pantse Syrjä ovat sanoittaneet esimerkiksi kappaleen Kuulen parran kasvun, ja biisin Tie vie. Afrikka sarvikuonojen maan sanat on tullut myös Syrjän veljesten kynästä (riimi: 'pitää kaivostrustia ja kusee silmään mustia' on surullisen totta).

Mikko Syrjä sanoitti ja sävelsi kappaleen Argentiina, kappaleen viimeinen säkeistö on hyvin oivaltava:
On yllämme raitapaidat Argentiinan
On pelimme nopeata, kiihkoisaa
Jos palkinnoksi toivomme me Malviinan
Emme paitsiosääntöä voi noudattaa
Oi kenraali sä seisot Evitan parvekkeella
ja kuorot tahdistetut huuman nostattaa
Vain kadonneiden kuoro vaikeneva
Vain kadonneitten kuoro vaikeneva.

Kappaleessa puhutaan siis Argentiinan tunkeutumisesta Falkland saarille, joka oli ja on Brittien aluetta. Argentiinassa oli sotilasvalta, ja ihmisoikeusloukkauksista puhuttiin, Argentiinan jalkapalloilijoilla on raitapaidat. Mikko Syrjän kynästä on syntynyt biisi Ei säästä perheen koiraakaan. Baarikärpänen, jonka Mikko Syrjä laulaa, on Martin tekstittämä.

Eppujen Lainelautailevan lehmänmaha rock'n rollin on sanoittanut Jyrki Huotari, joka tietää, että lehmällä on "verkkomaha, pötsi ja satakerta".

Kaikki oikeudet runoihin ja sanoihin on sanoittajilla, yhtyeellä tai levy-yhtiöllä. Olen jakanut tämän vain ylistääkseni sekä Mikko Saarelaa, Martti Syrjää että Eppu Normaalia. Yhtyeen sanoja on lähtenyt myös Mikko Syrjän kynästä. Yhtyeen diskogarfia löytyy TÄÄLTÄ

Upea kirja, upeat 186 tekstiä.

Minusta Eppu Normaalin huonoin levy on Aku ja köyhät pojat, ja minusta asia on minusta sama jopa tekstitasolla, pidän tosin Balladista kaiken turhuudesta, joka toimii tekstitasolla.
Hänen kanssaan muuten selviä en

Aina korvissani kuulen tuon loukkauksen 

Hänet hengiltä otan jos onneni suo ...