Laylan lauseita

Jari Tervo voitti  Laylan alkulauseellaan Minut kihlattiin kehdossa vuoden 2012 Lause-Finlandian.

Jari Tervo on kuuluisa napakoista lauseistaan, Pyhiesi yhteyteen -kirja alkaa lauseella  "Minut tapettiin vappuviikolla."  Joka lause oli yllättävä, sillä Marsipaani Räikkönen, joka lauseen "sanoi" oli juuri tapettu. Laylan alkulause on selvästi samalla muotilla valettu, ja lause on tilanteen hyvin tiivistävä.

Layla -teoksesta en bloggaa, koska en bloggaa kirjoista, joissa tarkastellaan etnisiä ryhmiä tai sukupuolisuuteen liittyviä asioita tai henkilöiden uskontoa, tässä niitä kaikkia käsitellään.

Mutta lyhyitä tai oivaltavia lauseita Layla-teoksesta sen sijaan keräsin:

Miehestä tai kilpimiehestä
Ibrahim pulppuili iloa, vaikka oli mies. s.8
Miehen levottomuus rätisi huoneessa kuin väärään paikkaan johdettu sähkö. s.9
Tilanne valkeni kilpimiehelle hitaasti, kuten kaikki. s. 109

Naisesta tai naishenkilöstä
Leipova nainen levittää taloon rauhaa s.55
Mä oli ihan spede matikassa s.112
Spede oli luultavasti matematiikassa  hyvä, eli kielikuva ontuu.

Muuta
Oikeus oli kone. Se nieli dataa ja tulosti linnaa s.153

Järkevä ihminen ei voinut olettaa kahvikupin kestävän ikuisesti. Maailma oli kova ja posliini haurasta. ... Hän oli antanut sekä vaimolleen että anopilleen valiumia. Kuten kuppi, hekin olivat särkyneet. ss 163-164


Pyhien yhteydessä on monia ytimekkäitä lauseita, jotka kertovat paljon´, tässä vain yksi niistä

Hanki minulle murhaaja tai sinusta se tulee s. 96.

Jarrusukassa on seuraava lause tai toteamus

Elämä, tuokio jarrusukkien välillä" s.41

Troikan alussa todetaan suurinpiirtein näin
Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.

Arvatkaapa kenen uutuuskirja alkaa lauseella
Kiinalaispojan palmikko tuntui humman häntäjouhelta

Tervon Esikoinen

Syksyllä 2016 ilmestyi Tervolta Matriarkka, joka kertoo inkeriläisten kohtaloista.
Otavalle siirtybyt Tervo pulppuaa niin hersyvää tekstiä, että jätin kesken koko kirjan.
Ensimmäinen kirja alkaa yksinkertaisesti: "Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki".
Tarinan ensimmäisellä sivulla on jo näitä tuttuja virkkeitä "Karitsa oli paatunut siihen, ettei Armo etsinyt itselleen poukamaa isoveikkansa kirkosta vaan naisten haaroista. Velimiehen rukoushuone kulki kahdella jalalla ja sen ovi raottui kutittamalla". Hauskaa ja hersyvää, mutten jaksanut tätä lukea neljääsataa neljääkymmentä kahdeksaa sivua. Loppu tosin on kaunis: " Näen männynlatvojen ja pilvien kehystävän minun vunukkain ihania kasvoja" s.446