Kaarlo Sarkia (1902 - 1945) oli suomalainen runoilija ja kääntäjä
Projekti Lönnrotissa, löydät hänen runojaan täältä allupään runoissa on kukka teemaa, ja siitä jutun vaatimaton kuvitus
Kukkiva kaktus (2 ensimmäistä säkeistöä, runossa 3 säkeistöä)
Kuin polttavan unelman tuoreen kukkasi avaat
minun huoneeni ilmassa harmajan painostavassa,
ja kuin liekissä, äkkiä esiin puhkeavassa,
värin, elämän runsauteen sinä yöstäsi havaat.
Ylen köyhänä, käpristyneenä ja okain kovin
ikäs kaiken sa nukuit ahtaalla ikkunalla.
Mut tomuisen, paksun ja karhean kuoresi alla
elit sittenkin, täysin ja mahlasta paisuvin povin.
Tässä riimit menevät 1 ja 4 sekä 2 ja 3 avaat/havaat sekä painostavassa/puhkeavassa
kovin/povin sekä ikkunalla/alla
Sama riimitys pätee runoon Velka elämälle.
Velka elämälle (11 säkeistöinen, tässä on kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä)
Elonleikkuusta juur olit palannut raukein jaloin.
Joen loimossa kuun näit välkkyvän kuparivyönä.
Veres lämminnä hyrskysi, äiti, elokuun yönä.
Lepäs täyttyvä syys yli metsäin, peltojen, taloin.
Lepäs elokuun yö kuin sallimus maailman yllä.
Se mies oli saapunut toiselta kirkolta asti.
Olit nuori ja uupunut, rakastit palavasti.
Näen, äiti, ne hetket elävästi kyllä.
...
Ja kun kukkien runsaudesta jo vaahtosi tuomet,
pihan omenapuiden pilvet satoivat lunta,
tuli lihaksi, vereksi, mi oli äsken unta:
Kevätpäivään aukes sun lapsesi silmäluomet.
Kesä, syys meni niin. Meni vuodet. Raukenit multaan.
Levon viileyteen kävit Elämän aurinkohäistä.
Olit täyttänyt lain. Sinun mentyäs silmistä näistä
on Elämä hetkisen säteilevä tultaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti