Aino Suhola: Rakasta minut vahvaksi, Atena kustannus Oy 1991, sivumäärä 144.
Aino Suholan (s. 1950) Rakasta minut vahvaksi on intensiivisen voimakas runoteos, joka on myös Keskisuomalaisen sadan kirjan listalla.
Aino Suhola nimeää itsensä takakannessa filosofian maisteriksi, sanomalehden toimittajaksi ja rakkauden matkasaarnaajaksi. Teoksessa onkin saarnaamisen elementtejä ensimmäisessä osassa Ihminen minussa yksin ryvetään kärsimyksessä, raamatullisin vertauksin pitkäperjantai piinaa ja kärsitään pitkin Via dolorosaa. Pahan olo pelkistyy tulosvastuuksi, status-taisteluksi ja yksin jäämiseksi. Kärsimystä lisää annokset rajattoman itsekkyyden sappea. Saarnaaja tulee myös mieleen ilmauksissa "ei sijaa majatalossa" ja "lisääntykää ja täyttäkää maa" sekä "on polvistuttava".
Runoista monet ovat yhdistelmiä perinteisistä runoista ja siihen liittyvistä teksteistä. Runoteoksessa on paljon luettava, ja se sisältää paljon oivalluksia, joista yksi parhaimmista on: "Älyn vastakohta ei ole tunne vaan tyhmyys".
Yksi teema on typerä elintasokilpailu, johon liittyy kehuskelu läheisten saavutuksilla, ja missä "silmät ovat pullollaan kun Harkimon purje".
Aina jonkun muun pitää antaa ja järjestää itselle etuja, ja päästää vaikka sitten oma lapsi Jypin junnuihin. Tästä seuraa teoksen ydin. Rikkinäisyys, joka johtuu loppujen lopuksi haluamisesta, vaatimuksesta ja oravanpyörästä.
Rikkinäisyys olisi hyvä tunnustaa, ja antautua rakastettavaksi.
Aino Suholalta olen lukenut hänen kirjansa Jari Sillanpäästä, Jaettu jano. Se on minusta hienosti toteutettu, Suhola on mennyt Sillanpään tunteisiin ja kirjassa tuntuu olevan jotakin enemmän kuin elämäkerroissa yleensä.
VastaaPoistaHyvä miete tuo älystä ja tunteesta kertova, eihän niitä pidä erottaa, saati asettaa vastakohdiksi. Tunteeton äly on pelottavaa.
Tuota Sillanpää kirjaa en ole lukenutkaan. Suholan teos oli kyllä lukemisen arvoinen.
Poista