Markus Leikola: Naamakirja, Schildts, 2012, sivumäärä 109.
Markus Lekolan runokirja Naamakirja on ollut oivaltava vuonna 2012, se kokosi Facebookin kliseet runoteokseen.
Facebook levisi Suomeen 2007, ja perustin tilin samoihin aikoihin 2008 loppuvuonna, pistin tilinin kiinni jo kesäkuussa 2009. Facebook levisi varsinkin keski-ikäisille, ja on nykyisin suhteellisen varttuneiden ihmisten sosiaalisen median palvelu, Sitä ikäluokkaa on myös Markus Leikola, joka kirjan ilmestyessä on ollut 52-vuotias.
On hienoa, että keski-ikäiset ihmiset voivat olla noin tohkeissaan lomakuviensa jakamisista ja postausten tykkäämisistä.
Kirjan ilmestymisvuonna 2012 Facebook ylitti miljardin kuukausikävijän rajan ja kirja sai paljo myönteistä huomiota, ja varmasti se kertoo keski-ikäistyvän some-elämän saloja.
Ehkä Leikola tavoitttaa jotain olennaista kesi-ikäisen isän kysymyksellä "voiko Facebookista poistua?" ... "mutta millä saisin poikani lähtemään mukaani ....".
Meillä työpaikalla Facebook on levinnyt vasta viime vuosina, kuten instagram. Minulla on insta, mutta blogien kautta, joten en osallistu keski-ikäisten setien ja tätien näennäiselämän ihmettelyyn ja tykkäilyyn. Loppurunossa Leikola kirjoittaa:
minä kommentoin sinua
sinä kommentoit minua
kaikki näkevät kuinka
onnellisia me olemme ... s.109
Teoksen anti minulle on muutama slummimaininta Korsosta
jossakin Korson kupeessa
heräsin kylmästä kaksiosta
kahvia vailla
en jäänyt hissiä odottamaan
en ovikylttiä vilkaissut ...40
Lisäksi jos saatte teoksen käsiinne voitte lukea ajatuksia hallituksesta eroamisesta ja ydinvoimasta, sivulta 23.
Markus Leikolan Naamakirja on suunnattu keski-ikäiselle keskiluokalle keskinkertaisin riimein. Someilu latistaa kaikki paitsi tunteet, jotka alkavat kiehua.
Markus Leikolan Matkalla tänne on blogattu täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti