Antti Tuurin Pohjanmaa- filmissä lehmistä ei ole juuri mainintoja.
Pohjanmaa -kirjassa sen sijaan lehmät tai lehmien pito ovat monestikin keskusteluissa.
Teoksessa on viisikymmentäyksi lukua, niin luvussa XX eli kahdennessakymmenennessä luvussa alkaa lehmäkeskustelu, missä äiti ja Sylvi arvostelevat Paavoa, jolla ei ole enää lehmiä vaan kettuja ja ilmeisesti sikala.
"Äiti ja Sylvi rupesivat siitä Paavolle motkottamaan ...
"tämä talo kenenkään muun isännän aikana ei vielä lehmätönnä päivää nähnyt... Paavo vedätti taloon maidot osuuskaupan ruokapuolelta .. ei ikinä anteeksi antanut"
Paavo antaa täyslaidallisen takaisin
-minkälaisella vaivalla taloa oli ennenvanhaan pidetty, lehmät oli lypsetty käsipelillä ja niitä oli passattu, ettei siinä ollut työn iloa eikä hetken rauhaa ...
-Jos talossa olisi nyt kaksikymmentä lehmää ja vaikka minkälaiset koneet, monikaan ei joutaisi istua tuvassa ...
... ja mikä kaikesta oli palkkana; maidon hinnasta saatin tapella joka jumalan vuosi, maanviljelijöitä haukuttiin isänmaan pettureiksi ...
Paavo sanoi, että oli saanut lehmistä niin tarpeekseen, ettei enää voinut syödä lehmän lihaakaan ja oli ajatellut lopettaa voin käytönkin ja siirtyä .... jääkaappimargariiniin (margariinista on teoksesa rankka toteamus, jota en kirjaa tähän) ... juotavaksi hän oli ajatellut ottaa pelkästään punaviinin
Äiti ja Sylvi sanoivat, että heille Paavon oli turha lehmistä saarnata ... talolle oli häpeä, että maito piti hakea osuuskaupasta
Asiaan palataan vielä tanssiaisten yhteydessä, jossa puhutaan sonnan luomisesta ja navettasaappaiden vaihtamisesta. Kirja kertoo heinäkuun viikonlopusta vuonna 1978, jolloin Saaran kotitalolla tehdään heinätöitä. Tilalla on lehmiä, jota varten heinää tehdään. Myös Saara joutuu (tai pääsee :) navettatöihin (luomaan lantaa =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti