tiistai 6. joulukuuta 2016

Shakespearen suomentaja Paavo Cajander



Paavo Cajander (1846 - 1913) on suomentanut miltei kaikki Shakespearen teokset, sonetit jäivät tosin kesken. (alla oleva teksti perustuu pitkälti A. V. Koskimiehen Kustannus oy Kirjalle vuonna 1914 kirjoittamaan elämänkertaan).

Ensimmäisen  Shakespearen näytelmän Paavo Cajander käänsi 1879 ja kunnian sai  Hamlet.
Romeo ja Julia käännettiin vuonna 1881 (olen lukenut Yrjö Jylhän suomennoksen, jossa käyttää sanaa huora, Cajander käyttää yleensä sanaa portto), ja kolmantena Venetian kauppias vuonna 1882, sitä seurasivat Kuningas Lear (1883), Julius Caesar (1884), Othello (1884), Macbeth 1885, eli vuosi ja näytelmä. Tämän jälkeen tahti hidastui, Cajander oli lehtorina Helsingin yliopistossa ja seuraavaksi Cajander käänsi Coriolanus  -näytelmän (1887), seuraavat on Kesäyön unelma (1891), Myrsky (1892), Talvinen tarina (1894),  Antonius ja Cleopatra (1895), Kuningas Henrik IV (1897 - 1898).

Kuningas Richard III  käännettiin 1897 ja t Loppiaisaatto (1899),

Paavo Cajander käänsi 1900-luvulla Timon Ateenalainen (1900), Cymbeline (1901), Kuningas Juhana (1901). Neljän vuoden tauon jälkeen tahti kiihtyi Kuningas Richard II (1905), Kuningas Henrik V (1905), Paljo melua tyhjästä (1906), Iloiset Windsorin rouvat (1906), Kuningas Henrik V ja VI (1907), Turhaa lemmen touhua (1910),  Miten haluatte (1910), Kaksi nuorta veronalaista (1910), Hairauksia (1910),  Kuningas Henrik VIII (1910), Loppu hyvä, kaikki hyvä (1911), Troilus ja Cressida (1911) ja Verta verrasta (1911),

Kuinka äkäpussi kesytetään tuli käännösvuoroon vuonna 1912 ja samana vuonna vielä Titus Andronicus

Näiden lisäksi Cajander ehti kääntää 30 Shakespearen sonettia, olen lukenut Aale Tynnin suomennoksen kaikiksta Soneteista.

Paavo Cajander on legendaarinen suomentaja ja runoilija. Isoisä oli kotoisin Hauholta. Isä oli nahkurimestari Hämeenlinnasta. Paavo syntyi neljäntenä lapsena, mutta kolme vanhinta kuolivat. Paul Emil eli Paavo syntyi 24.12.1846, eli 170 vuotta sitten. Paavo kävi koulunsa, mutta ei ollut primusoppilas, suomen kielessä tosin oli kymppi.

Helsingin Yliopistoon  Cajander kirjoittautui syksyllä 1863. Paavo Cajander osallistui aktiivisesti Hämäläisosakunnan toiminnan. Kanditutkinto valmistui 1875, samoin kuin maisterin tutkinto. Cajander toimi yliopistossa lehtorina. Cajander oli virkavapaalla 1905 - 1911, ja  sai eron 1912, Cajanderin terveys horjui ja hän kuoli 1913.

Paavo Cajander oli ahkera suomentaja, mutta itsekin lahjakas runoilija.

A.V Koskimies pitää Cajanderin Scipio Africanusta erinomaisena.


           SCIPIO AFRICANUS.

        On vainon hirmupäivä päästy päähän,
        Yö vaippans' sovitti ja rauhan toi.
        Veriset liekit, haihtuin myrskysäähän,
        Viel' ilmi hohteen taivahalle loi.
        Mut taivaan alla riutuu tuskissansa,
        Veriinsä nääntyy mainehikas kansa,
        Ja kansan muistot liekki tasoittaa;
        Syö liekki Karthagon, mut murhamiesi
        Iloiten takoo kahletta, ja liesi
        Kuin hornan kita tultaan leiskottaa.

        Vaan keskellä tuot' ivan näyttölavaa
        On aatteissansa mies. Mit' aikoo hän?
        Hän on kuin nukkunut, -- jo silmäns' avaa
        Ja katsoo, tähtää -- mitä näkee hän?
        Käy kurttuun otsa, huulet murtoon vääntyy,
        Vert' itkee sydän, silmä maahan kääntyy
        Ja rintaa vasten päänsä kallistuu;
        Hän äsken iskun taivahalle heitti,
        Mut mustat pilvet ennustähdet peitti,
        Nyt lausumahan aukee miehen suu:

        "Mä nähnyt olen kukan kuihtuvaisen,
        Kuink' alle myrskyn painuu palmupuu;
        Oon nähnyt kalman murhaa, nähnyt naisen,
        Kuin kultaansa hän surren lakastuu;
        Olenpa nähnyt kuinka Rooman kansa
        On hautaan vienyt miehet parhaimpansa,
        Ja haudoilla vuoskaudet itkenyt;
        Vaan nähnyt konsanaan en surmaa mointa:
        Kuink' kansa, kansain kuulu, ilman tointa
        Jää, hukkuu pois, näen ensi kerran nyt."

        "Täss' seison haudall' luonnon suurimmalla:
        Maaks sorretun Karthagon eessäin nään.
        Tuoll' ilohuudot kaikuu taivas=alla,
        Ne mieltä viiltää, kun nään sorron tään.
        Vaan kunnias sen vaatii, Rooma, sinä
        Tuon tehtäväksi määräsit, ja minä
        Mies roomalainen olen. -- Huoli pois!
        Ei kuollut Curtius, kun maahan syöksi,
        Ei Mucius, kuin murhan otti työksi.
        Tät' enkö työtä minä kestää vois!"

        "Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi,
        Ja se, se Karthagonkin hautaan vei;
        Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi
        Se vielä kerran aukee Roomallei.
        Niin, Rooma, kerran vahvat muuris murtuu,
        Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu,
        Sep' Iliaan on kohtaloa vaan!
        Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo vainen,
        Kun kansassa vaan henk' on roomalainen,
        Meit' alentamaan voimaa tarvitaan."

        Hälläpyörä 22/10 1869; Kaikuja Hämeestä 1872.

Minusta Cajander oli naimaton, mutta hänen holhouksessaan oli sukulaisten lapsia.

        OI, JOS OISI.

        Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta,
        Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa.

        Mieli ois kuin päivänpaiste, aatos huolta vailla,
        Korkealle liiteleisi ilman kotkan lailla.

        Soitellen ma kulkisin ja laulain päivätöillä,
        Kullan kuva mielessäni nukahtaisin öillä.

        Metsät tieltä siirtyis pois ja rymähtäisi kuusi,
        Kunhan kankaan kainalossa pirtti nousis uusi.

        Sinne kullan saattaisin ma kurkihirren alle,
        Liedestä kun ensi sauhu nousis taivahalle.

        Ja kun sieltä oman kullan kirkkohon ma veisin,
        Kadehtien lintusetkin meitä katseleisi.

        Nurmen heinä helkkyisi ja kukat kumartaisi,
        Kumartaisi kukkaset ja tuomet tuoksahtaisi.

        Oi jos oisi, niinkuin muilla, mulla oma kulta,
        Vilisten kuin virran juoksu luistais aika multa.

        1869 (?) Kaikuja Hämeestä 1878.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti