Nikolai Gogol: Reviisori, Huvinäytelmä viidessä näytöksessä, 1836, suomentanut August Hjelt, 1882.
Nikolai Gogol (1809 - 1852 ) oli venäläinen kirjailija, joka oli myös alempana mainitun Puškinin ystävä. Gogolilta olen blogannut Nevan valtakadun täällä.
Reviisori -näytelmän aluksi Kaupungin johtaja Anton Antonovitsch Skvosnik-Dmuchanovskij ilmoittaa pikku kaupungin kermalle :
"Minä olen kutsunut teidät tänne, hyvät herrat, ilmoittaakseni teille sangen ikävän uutisen: meille tulee pian reviisori".
Johtaja on saanut tietää asiasta kirjeitse, reviisori tulee inkognito eli nimettömänä. Piirituomari, Sairaalan esimies ja Poliisipäällikkö tajuavat, että nyt on tukalat paikat, pitää tehdä nopeita ratkaisuja, ja saada asiat näyttämään hyviltä.
Kaupungin johtaja ehdottaa Postimestarille. "Voisitte niitä varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne avoiminakin lähetetään".
Postimestari kyllä ymmärtää: "Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt… On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ettei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia… niissä on kaikenlaisia kohtia… Ja niin opettavaisia,..."
Hlestakov on 23-vuotias sopusuhtainen mies, ja kaupunginjohtajan vaimon ja tyttären mieleen ...
Piirituomarillakin on huono omatunto, ja Hlestakov saa häneltäkin rahaa "lainaksi" ja samoin koulujen tarkastajalta..... Kauppamiehet tulevat valittamaan kaupunginjohtajasta, ja antavat rahaa "lainaksi, kuten Hlestakov sanoo.
Hlestakov liehakoi äitiä ja tytärtä, ja pyytää Marian kättä ja pääsee ainakin suutelon tasolle, mutta lupaa piipahtaa rikkaan enonsa luona lainavaunuilla tietenkin. Onnentoivotuksia sataa kaupunginjohtajalle, kunnes postimestari saapuu paikalle. Hänen auki höyryttämänsä kirje paljasti Hlestakovin olevan huijari, ja hän kertoo suorasukaisesta kaupunkilaisten olevan narreja ...
Draama olisi voinut kääntyä Hlestakoville epäedulliseksi, mutta hän on jo häipynyt rahat mukanaan hevosvaljakolla ...
Kaupungin kerma tajuaa lopulta olleensa narreja, ja tietävät hänen heitä kirjeissään irvailleen. Lopussa etsitään syntipukkia kaikelle.
Kaupungin johtaja ehdottaa Postimestarille. "Voisitte niitä varovaisesti avata ja tarkastettuanne jälleen panna ne kiinni, joissa ei ole mitään meille vaarallista. Eihän muuten vaaraksi ole, vaikka ne avoiminakin lähetetään".
Postimestari kyllä ymmärtää: "Ei teidän tarvitse minulle semmoisia opettaa! Siinä toimessa on minulla jo monivuotinen tottumus, vaikka sitä tähän saakka olen ainoastaan uteliaisuudesta enkä varovaisuudesta tehnyt… On erinomaisen hupaista saada tietää kaikki, mitä maailmassa tehdään ja tapahtuu. Vakuutan, ettei sitä huvittavampaa lukemista ole! Muutamat kirjeet ovat ylen nautinnollisia… niissä on kaikenlaisia kohtia… Ja niin opettavaisia,..."
Ivan Aleksandrovitsch Hlestakov, joka esitellään näytelmän alussa virkamiehenä Pietarista, on kirppuisessa hotellihuoneessaan rahattomana ja nälkäisenä. Ossip, hänen palvelijansa on myös nälissään ja neuvoton. Hlestakoville koittaa kissan päivät, häntä luullaan reviisoriksi eli tarkastajaksi. Kaupunginjohtaja lainaa hänelle rahaa ja antaakin, ottaa hänet luokseen asumaan. Sairaalasta on potilaat kotiutettu ....
Hlestakovin mieliala ja itseluottamus kasvavat. Kaupungin johtajan vaimo Anna Andrejevna sekä tytär Maria Antonovna tälläytyvät uusiin vaatteisiin. Hlestakov myötäilee vaimon puhetta, ja kehuu tuntevansa Pushkininkin (1799 - 1837) ja väittää korjailevansa muiden runoja. Aleksandr Sergejevitš Puškin, muuten kuoli jo tammikuussa 1837.
Hlestakovin mieliala ja itseluottamus kasvavat. Kaupungin johtajan vaimo Anna Andrejevna sekä tytär Maria Antonovna tälläytyvät uusiin vaatteisiin. Hlestakov myötäilee vaimon puhetta, ja kehuu tuntevansa Pushkininkin (1799 - 1837) ja väittää korjailevansa muiden runoja. Aleksandr Sergejevitš Puškin, muuten kuoli jo tammikuussa 1837.
Hlestakov on 23-vuotias sopusuhtainen mies, ja kaupunginjohtajan vaimon ja tyttären mieleen ...
Piirituomarillakin on huono omatunto, ja Hlestakov saa häneltäkin rahaa "lainaksi" ja samoin koulujen tarkastajalta..... Kauppamiehet tulevat valittamaan kaupunginjohtajasta, ja antavat rahaa "lainaksi, kuten Hlestakov sanoo.
Hlestakov liehakoi äitiä ja tytärtä, ja pyytää Marian kättä ja pääsee ainakin suutelon tasolle, mutta lupaa piipahtaa rikkaan enonsa luona lainavaunuilla tietenkin. Onnentoivotuksia sataa kaupunginjohtajalle, kunnes postimestari saapuu paikalle. Hänen auki höyryttämänsä kirje paljasti Hlestakovin olevan huijari, ja hän kertoo suorasukaisesta kaupunkilaisten olevan narreja ...
Draama olisi voinut kääntyä Hlestakoville epäedulliseksi, mutta hän on jo häipynyt rahat mukanaan hevosvaljakolla ...
Kaupungin kerma tajuaa lopulta olleensa narreja, ja tietävät hänen heitä kirjeissään irvailleen. Lopussa etsitään syntipukkia kaikelle.
Koulujen tarkastaja.: Aivan oikein, teistä se lähti! Ravintolasta te juoksitte kuin hullut, huutaen: jo saapui, jo saapui! "Ja ottaa kaikki velaksi!" Kyllä hyvänkin löysitte!
Kaupunginjohtaja: Juuri te, kaupungin porokellot, te kirotut valehtelijat!
Postimestari: Lempo vieköön teidät reviisorinenne ja juttuinenne!
Kaupunginjohtaja: Päivät päästänsä juoksette kylää kielimässä, ja täytätte lähimäistenne korvat valheella! Te päättömät harakat!
Reviisori -näytelmä on sangen valloittava ja hyvin ajankohtainen, ihmiset ovat hyväuskoisia, ja herkkiä omille virheilleen, joita haluavat peittää. Tarkastajiin ei suhtauduta avoimesti. Näytelmässä on monia univeraaleja psykologisia huomioita. Miehet ovat tarkkoja liiketoimistaan, ja tyrkkivät syitä muihin. Naiset tyrkkivät itseään vieraan syliin.
Yle-arkistossa on suomalainen filmi Reviisorista, joka kestää yli kaksi tuntia, pääosissa Hlestakovina Vesa Mäkelä ja kaupunginjohtajana Leo Jokela. "Ei pidä peiliä syyttää jos naama on vino", on tiettävästi Gogolin sanoma, mutta tässä käännöksessä ei kyseistä viisautta ei ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti