Saima Harmaja: Huhtikuu

Saima Harmaja (1913-1937) on yksi Suomen tunnetuimpia runoilijoita. Saima Harmajasta on omat sivut täällä.

Hänen teoksensa löytyvät Project Runebergistä täällä.

Harmaja oli tunnettu tuskan kuvaajana Huhtikuu -runoteoksen runossa Sairas on neljä eri aikaan kirjoitettua säkeistöä, laitan  vain ensimmäisen ja toisen, joka on kirjoitettu ajallisesti ensin.

Sairas
I
    Pienet ja kärsivät tähdet
    katsovat kaupunkiin.
    Olen niin väsynyt tänään
    tuskiini hiljaisiin.

    Kerran, kauan sitten
    palavaa unta näin.
    Taivaalla hulmusi tähdet
    ylleni syöksähtäin.

    Siitä on liian kauan.
    -- Nyt minä rukoilen
    vain, että tänään saisin
    nukkua vähäsen.

               27.11.1931
II

    Vain eläimet valittavat,
    minä en saa valittaa.
    On pimeä, pimeä maa.
    Ja kuolema hiipii ympäri
    ja saalistaa.
    Minä olen ihminen. Rinnassa hirveä nyyhkytys
    kuuntelen, kuuntelen kulkua kahisevaa.
    Minä olen ihminen. Kuulkoon Jumala sydämeni huudon,
    kuolema, hiipivä kuolema ei sitä kuulla saa.

                               14.3.1931

Taottu sydän on kokoelman loppuosan runoja.

Taottu sydän

    Tuskan ahjossa kerran suli
    sydämeni kova ja hiljainen.
    Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
    ja itse kuolema takoi sen.

    Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
    lyö, iske! Enää en murtua voi.
    Minun sydämeni helisee moukarin alla,
    mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

                           21.11.I931

Saima Harmaja vaikka nukkui nuorena pois, on siis yksi johtavista suomalaisista runoilijoista.

(Tämän bloggauksen linkeistä pääset tutustumaan itse Saima Harmajan runoihin, se on tämän bloggauksen tarkoitus 8.5 on hänen syntymäpäivänsä, olen itse blogannut Saima Harmajasta ja runoteoksesta Hunnutettu TÄÄLLÄ.).

V.A. Koskenniemi kuvaa Saima Harmajaa: "Kuolemantaudin ansari-ilma joudutti Saima Harmajan ehkä vieläkin nopeampaan varhaiskypsyyteen  sekä … näkemään yhden alkuperäisemmistä lyyrillistä elämäntöistä …"