Runouteen liittyvä blogi. Arvioin lukemiani runoteoksia ja blogissa jotakin itse kirjoitettua runon tapaista ja sekalaista sekoilua. Koittakaa kestää. Yhteystieto jokken.kirjanurkka (at) gmail.com.
torstai 19. joulukuuta 2013
Vartin verran koulua
Päättöpäivä.
Paras koulupäivä
Vartin verran koulua,
Kiitos ja Hyvää Joulua,
Ope sanoo
ja oppilaiden lahjat kekoaa.
murinaa on ollut ajasta ja ohjelmasta
oppilaiden mielestä
homma on nasta
lakatkaa jo marisemasta
Hyvää Joulua
ja peeäs
Älkää opet antako läksyjä jouluksi
silloin järjestely myönnetään reiluksi
lepoa kukin tarvitsee
mielen se ravitsee
torstai 5. joulukuuta 2013
Ihmemaa Oz (The Wizard of Oz) -filmi
Ihmemaa Oz
on vuonna 1939 filmattu MGM:n satukertomusmusikaali, joka perustuu L.Frank Baumin teokseen The Wonderful
Wizard of Oz (1900).
Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea, tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.
Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.
Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.
Elokuvassa Judy Garland esittää Dorothy Galea, tyttöä, joka asuu iäkkään tädin ja sedän luona. Em-täti määrää kaapin paikan maatilalla. Seudun ilkimys on neiti Gulch, jota Dorothyn koira Toto puree, rikas ikineito tulee valittamaan maatilalle ja ottaa sheriffin paperin turvin koiran koriinsa ja polkupyöräilee pois. Toto karkaa korista kotiin ja Dorothy karkaa kotoa. Hän tapaa "ennustajan" professori Marvelin, jonka puheet muuttavat mielen ja Dorothy palaa kotiin takaisin, mutta matkalla kopauttaa päänsä ja "pyörre" vie kauas kotoa.
Filmin aluksi Dorothy laulaa kappaleen "Somewhere over the rainbow" eli matkataan sateenkaaren toiselle puolelle Ozin ihmemaahan ja Kääpiöiden kaupunkiin. Kansasin kuvaus on ollut karun mustavalkoista, mutta Ihmemaassa on todella värikästä. Kun maisema muuttuu värilliseksi, Dorothy toteaa Totolle legendaariset sanat "we are not in Kansas anymore", jota eri muodoissa on lainattu elokuviin, esimerkiksi Quarich toistelee tätä (U R not in Kansas anymore) Avatar-filmissä vastaanottaessaan tulokkaista Pandoraan.
Dorothy saapuu talonsa kanssa Kääpiöiden kaupunkiin, talo liiskaa idän noidan litteäksi. Noidalla on punaiset kengät, jotka suojaavat niihin pukeutunutta Dorothya pahalta Lännen noidalta, Idän noidan siskolta, joka on käkättävä vihertävä noita-akka. Tämä voi olla malli Banjo-Kazoiie -pelien Gruntilda-noidalle, vaatetus ja vihertävä väri ovat samanlaiset. Loppuvaiheessa filmiä Idän noita kuitenkin hyökkää uudestaan Dorothyn kimppuun ja pöllii Toton, joka pääsee taas korista pois. Noitaa näyttelee neiti Gulchin näyttelijä Margaret Hamilton.
Itse tarinassa Judyn pitää seurata keltaisia tiiliä, jotta pääsee Ozin velhon luo, joka osaa neuvoa, miten päästään pois. Ozin velho osoittautuu humpukimaakariksi, mutta on lopulta hyväntahtoinen. Olennaisempaa tapahtuu ensimmäisessä tienristeyksessä, jossa Dorothy tapaa Variksenpelättimen. Pelätti ei osaa neuvoa, mikä tie on oikea, sillä hänellä ei ole aivoja. Pelätti lähtee kuitenkin mukaan matkaan. Pian seurue täydentyy Tinamiehellä, jolla ei ole sydäntä, ja Leijonalla, jolla ei ole rohkeutta. Rohkeutta kuitenkin tarvittaisiin, kun vihreänaamainen noita yrittää polttaa pelättiä, mutta Dorothy heittää vettä noidan päälle ja noita sulaa ja tie on selvä. Ozin taikuri osoittautuu kovaäänistä käyttäväksi humpuukimaakariksi, jonka psykologinen silmä on kohdallaan. Velho antaa Pelätille diplomin PhD-tutkinnosta, joten hän osaa siis ajatella. Tinamies saa tikittävän punaisen sydämen, ja Leijona rohkeusmitalin. Psykologinen temppu tekee heistä kokonaisia. Syntyy hässäkkää, ja velho lähtee ilmapallollaan. Dorothy kuitenkin pääsee kotiin, ja hokee mantraa "No place like home", ja hän herää mustavalkoisessa Kansasissa, jossa Hunk, Zeke ja Hickory ovat tutunnäköisiä, kuten myös professori Marvel. He ovat kuin Ihmemaan Pelätti, Tinamies, Leijona ja Velho.
Filmi ja sen musiikki on saanut paljon meriittejä, mutta tärkeämpää on ne lukuisat viittaukset eri kirjoissa ja elokuvissa. Animaatiossa Wall-E on laulu Over the Rainbow, Good Morning Vietnamissa puhutaan Kääpiöiden kaupungista, josta johtaa punaisten tiilien tie pohjoiseen, jossa paha noita, Sopranoksessa Tony Soprano käy läpi terapiassa elämäänsä myös filmin hahmojen kautta. Aiemmin mainitsin jo Avatar-filmin Not in Kansas anymore-viittauksen, jota viittausta on muissakin filmeissä.
Suositan filmiä satujen ja musikaalien ystäville.
Voin todeta, että en pidä kummastakaan, en satufilmeistä enkä musikaaleista, mutta tästä elokuvasta pidin ja se on katsomisen arvoinen ainakin niiden lukuisten viitteiden vuoksi, joita amerikkalaisissa kirjoissa, sarjoissa ja elokuvissa on.
Vanhassa Fame -sarjassa on Ozin hengessä näytelty ja laulettu yhden jakson verran.
torstai 28. marraskuuta 2013
Se oli täsä ny
***
Kävijät ovat puhuneet
selkokieltä
puolentoista vuotta
johtopäätösten aika
vain kävijät ratkaisevat
blogin arvon mitta
on klikkausten määrä
Se oli täsä ny
Tää loppus tähä
Ei enää nähä
En mää tätä enää jaksa
tää loppus ny
ei jaksa
-et sää vittu voi lopettaa
jutut ehty
ja pian poistuu
kaikki on jo nähty
-et sää vittu VOI
kaikki loppuu
haihtuu
poistuu
lopullisesti
-et sää vittu VOI
kaikki poistuu aikanaan
vain entropia jää kasvamaan
*****
Siis tämä oli runo ei todellisuus, runon luritukset on nyt loppu, mutta keskityn joihinkin runoilijoihin tai runokirjoihin jatkossa.
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Marjo Ruola ja Eka Ruola: Bosse ja Nero Tuhkimon apureina
Marjo Ruola ja Eka Ruola: Bosse ja Nero Tuhkimon apureina. WSOY, 2009, Valokuvat Jarkko Talonpoika.
Tässä mukavassa kirjassa on yhdistelty koiran uni Tuhkimon tarinaan. Kuvituksena on kannen mukaisia koirankuvia ja litografikuvia.
Bosse koira nukahtaa iltasatuun, ja uneksii Tuhkimon tarinan koiran silmin. Bosse ja Nero avittavat Tuhkimoa. He vievät lasikengät prinssin linnaan ja johdattavat prinssin Tuhkimon tyköön.
Tarinan ymmärtämiseksi on tunnettava Tuhkimon satu. Minusta Tuhkimon hahmoon tuodaan mukanaan oman äidin kuoleman sureminen ja haudalla käyminen. Tarinassa on 52 sivua, tekstiä ja kuvia.
Pidin tästä kirjasta.
Tässä mukavassa kirjassa on yhdistelty koiran uni Tuhkimon tarinaan. Kuvituksena on kannen mukaisia koirankuvia ja litografikuvia.
Bosse koira nukahtaa iltasatuun, ja uneksii Tuhkimon tarinan koiran silmin. Bosse ja Nero avittavat Tuhkimoa. He vievät lasikengät prinssin linnaan ja johdattavat prinssin Tuhkimon tyköön.
Tarinan ymmärtämiseksi on tunnettava Tuhkimon satu. Minusta Tuhkimon hahmoon tuodaan mukanaan oman äidin kuoleman sureminen ja haudalla käyminen. Tarinassa on 52 sivua, tekstiä ja kuvia.
Pidin tästä kirjasta.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
Charles M. Schulz: Kaustinen ilmojen valtias
Charles M. Schulz: Kaustinen ilmojen valtias, Otava, 2010, suomentanut Juhani Tolvanen. Sivumäärä 96.
Kaustinen eli Woodstock esiintyi Tenavissa ensimmäisen kerran vuonna 1967, nimen Woodstock se sai vasta 1970, musiikkifestivaalien mukaan, ja siitä "käännös" Kaustinen. Kaustinen on Jaska Jokusen koiran Ressun kaveri. Ressu on minusta koko sarjan mielenkiintoisin hahmo. Ressu pystyy mihin tahansa, ja hänen fantasiansa Punaisen paronin kukistamisesta ovat mahtavia. Ressu tuli sarjaan jo vuonna 1950.
Tämä albumi on kooste eri sarjakuvista, joissa jokaisessa on Kaustinen. Näissä on myös Ressu tai muutamassa Ressun veli Remppu, yhdessä pätkässä on vain Kaustinen, siinä hän ottaa aurinkoa hiekkarannalla. Kansikuvan kuva ei ole siinä vaan se on erillinen kuva. Mustavalkoisena Kaustinen on hieman orpo ja etsii turvaa, jota saa Ressulta.
Kaustinen ilmojen valtias on huumoria, sillä Kaustinen on lintumaailman Salli, lentotaito ei ole Kaustisen vahvuus ja Kaustisella on paljon kysymyksiä, esimerkiksi onko leijalla häntä, ja miksi on,. Kaustinen tippuu monesti tuulessa, ja välillä jopa koirankopin päältä. Kaustinenkin liittyy Jaska Jokusen maailman huonoimpaan baseballjoukkueeseen. Joskus (ei tässä albumissa) Kaustisella on myös "lintuystäviä".
Vaikka en osaa kuvailla kirjaa sen paremmin, tulin hyvälle tuulelle lukiessani Ressun ja Kaustisen "dialogia", Kaustinenhan ei "puhu", vaan Ressu tulkitsee häntä. Kaustisen ja Ressun suhteessa on minusta jotain syvän humaania ja liikuttavaa, kuten koko Tenavat sarjakuvassa.
***
Charles M. Schulz (1922 -2000) oli amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka elämäntyö oli Tenavat, sarja, josta erityisesti pidän, ja olen blogannut siitä myös täällä. Charles M. Schulz oli itse parturin poika kuten Charlie Brown eli Jaska Jokunen, kiltti, ahkera hyvä poika, jolta kaikki epäonnistuu, mutta joka kuitenkin sinnittelee eteenpäin ja joutuu painimaan huonon itsetuntonsa kanssa koko elämänsä.
Kaustinen eli Woodstock esiintyi Tenavissa ensimmäisen kerran vuonna 1967, nimen Woodstock se sai vasta 1970, musiikkifestivaalien mukaan, ja siitä "käännös" Kaustinen. Kaustinen on Jaska Jokusen koiran Ressun kaveri. Ressu on minusta koko sarjan mielenkiintoisin hahmo. Ressu pystyy mihin tahansa, ja hänen fantasiansa Punaisen paronin kukistamisesta ovat mahtavia. Ressu tuli sarjaan jo vuonna 1950.
Tämä albumi on kooste eri sarjakuvista, joissa jokaisessa on Kaustinen. Näissä on myös Ressu tai muutamassa Ressun veli Remppu, yhdessä pätkässä on vain Kaustinen, siinä hän ottaa aurinkoa hiekkarannalla. Kansikuvan kuva ei ole siinä vaan se on erillinen kuva. Mustavalkoisena Kaustinen on hieman orpo ja etsii turvaa, jota saa Ressulta.
Kaustinen ilmojen valtias on huumoria, sillä Kaustinen on lintumaailman Salli, lentotaito ei ole Kaustisen vahvuus ja Kaustisella on paljon kysymyksiä, esimerkiksi onko leijalla häntä, ja miksi on,. Kaustinen tippuu monesti tuulessa, ja välillä jopa koirankopin päältä. Kaustinenkin liittyy Jaska Jokusen maailman huonoimpaan baseballjoukkueeseen. Joskus (ei tässä albumissa) Kaustisella on myös "lintuystäviä".
Vaikka en osaa kuvailla kirjaa sen paremmin, tulin hyvälle tuulelle lukiessani Ressun ja Kaustisen "dialogia", Kaustinenhan ei "puhu", vaan Ressu tulkitsee häntä. Kaustisen ja Ressun suhteessa on minusta jotain syvän humaania ja liikuttavaa, kuten koko Tenavat sarjakuvassa.
***
Charles M. Schulz (1922 -2000) oli amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä, jonka elämäntyö oli Tenavat, sarja, josta erityisesti pidän, ja olen blogannut siitä myös täällä. Charles M. Schulz oli itse parturin poika kuten Charlie Brown eli Jaska Jokunen, kiltti, ahkera hyvä poika, jolta kaikki epäonnistuu, mutta joka kuitenkin sinnittelee eteenpäin ja joutuu painimaan huonon itsetuntonsa kanssa koko elämänsä.
keskiviikko 6. marraskuuta 2013
Laylan lauseita
Jari Tervo voitti Laylan alkulauseellaan Minut kihlattiin kehdossa vuoden 2012 Lause-Finlandian.
Jari Tervo on kuuluisa napakoista lauseistaan, Pyhiesi yhteyteen -kirja alkaa lauseella "Minut tapettiin vappuviikolla." Joka lause oli yllättävä, sillä Marsipaani Räikkönen, joka lauseen "sanoi" oli juuri tapettu. Laylan alkulause on selvästi samalla muotilla valettu, ja lause on tilanteen hyvin tiivistävä.
Layla -teoksesta en bloggaa, koska en bloggaa kirjoista, joissa tarkastellaan etnisiä ryhmiä tai sukupuolisuuteen liittyviä asioita tai henkilöiden uskontoa, tässä niitä kaikkia käsitellään.
Mutta lyhyitä tai oivaltavia lauseita Layla-teoksesta sen sijaan keräsin:
Miehestä tai kilpimiehestä
Ibrahim pulppuili iloa, vaikka oli mies. s.8
Miehen levottomuus rätisi huoneessa kuin väärään paikkaan johdettu sähkö. s.9
Tilanne valkeni kilpimiehelle hitaasti, kuten kaikki. s. 109
Naisesta tai naishenkilöstä
Leipova nainen levittää taloon rauhaa s.55
Mä oli ihan spede matikassa s.112
Spede oli luultavasti matematiikassa hyvä, eli kielikuva ontuu.
Muuta
Oikeus oli kone. Se nieli dataa ja tulosti linnaa s.153
Järkevä ihminen ei voinut olettaa kahvikupin kestävän ikuisesti. Maailma oli kova ja posliini haurasta. ... Hän oli antanut sekä vaimolleen että anopilleen valiumia. Kuten kuppi, hekin olivat särkyneet. ss 163-164
Pyhien yhteydessä on monia ytimekkäitä lauseita, jotka kertovat paljon´, tässä vain yksi niistä
Hanki minulle murhaaja tai sinusta se tulee s. 96.
Jarrusukassa on seuraava lause tai toteamus
Elämä, tuokio jarrusukkien välillä" s.41
Troikan alussa todetaan suurinpiirtein näin
Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.
Arvatkaapa kenen uutuuskirja alkaa lauseella
Kiinalaispojan palmikko tuntui humman häntäjouhelta
Tervon Esikoinen
Syksyllä 2016 ilmestyi Tervolta Matriarkka, joka kertoo inkeriläisten kohtaloista.
Otavalle siirtybyt Tervo pulppuaa niin hersyvää tekstiä, että jätin kesken koko kirjan.
Ensimmäinen kirja alkaa yksinkertaisesti: "Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki".
Tarinan ensimmäisellä sivulla on jo näitä tuttuja virkkeitä "Karitsa oli paatunut siihen, ettei Armo etsinyt itselleen poukamaa isoveikkansa kirkosta vaan naisten haaroista. Velimiehen rukoushuone kulki kahdella jalalla ja sen ovi raottui kutittamalla". Hauskaa ja hersyvää, mutten jaksanut tätä lukea neljääsataa neljääkymmentä kahdeksaa sivua. Loppu tosin on kaunis: " Näen männynlatvojen ja pilvien kehystävän minun vunukkain ihania kasvoja" s.446
Troikan alussa todetaan suurinpiirtein näin
Sen mahtilahtarin, sen Mannerheimin mä vielä kolaan.
Arvatkaapa kenen uutuuskirja alkaa lauseella
Kiinalaispojan palmikko tuntui humman häntäjouhelta
Tervon Esikoinen
Syksyllä 2016 ilmestyi Tervolta Matriarkka, joka kertoo inkeriläisten kohtaloista.
Otavalle siirtybyt Tervo pulppuaa niin hersyvää tekstiä, että jätin kesken koko kirjan.
Ensimmäinen kirja alkaa yksinkertaisesti: "Aamu Karitsantytär syntyi vaiti ja silmät auki".
Tarinan ensimmäisellä sivulla on jo näitä tuttuja virkkeitä "Karitsa oli paatunut siihen, ettei Armo etsinyt itselleen poukamaa isoveikkansa kirkosta vaan naisten haaroista. Velimiehen rukoushuone kulki kahdella jalalla ja sen ovi raottui kutittamalla". Hauskaa ja hersyvää, mutten jaksanut tätä lukea neljääsataa neljääkymmentä kahdeksaa sivua. Loppu tosin on kaunis: " Näen männynlatvojen ja pilvien kehystävän minun vunukkain ihania kasvoja" s.446
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Aku Ankka ja Karhukopla
Aku Ankka ja Karhukopla on ensimmäinen Aku Ankan taskukirja, jonka olen lukenut, tämän painoksen ostin kirjamessuilta, ja on 1983 painos. Tämä on järjestysnumerolla 2, ja lienee julkaistu ehkä vuonna 1970 ensi kerran. Sivumäärä on 254, suurin osa sivuista on mustavalkoisia.
Kirjan kannessa tapahtuu olennaisin: Aku hypnotisoidaan. Karhukopla palkkaa Ali Hapulan hypnotisoimaan Akun, Karhukoplan motiivina on päästä -Akun kerrottua salaisuutensa- Roopen rahasäiliöön. Nimi on enne, Ali Hapulla eli a lihapulla ei saa selville Roopen rahasäiliön saloja. Tajusinko sanaleikin seitsenvuotiaana, en muista, tämä oli mökillämme ainoa sarjakuvakirja, joten sitä tuli selailtua monta kertaa.
Aika muistot kultaa
Nykyisyys ne multaa
Nimittäin en erityisemmin enää syttynyt tarinoille.
Aku Ankka ja Gopos-Gopos -heimon jalokivet -tarina tosin oli sangen mukiinmenevä. Roope Ankka ja Aku etsivät smaradgiluolaa, luola löytyi, mutta smaradgit jäivät. Aku Ankasta leivotaan elokuvatähti viidakossa kuvatun filmin vuoksi.
Aku Ankka Juustomaan rahaministerinä tarina vie Akun Juustomaahan, jossa rahat on loppu. Aku esiintyy Roopena, tai luullaan Roopeksi, ja pian hänelle tarjotaan rahaministerin tointa. Roope tulee paikalle, ja ilmenee, että rahaministerin tehtävä on maksaa valtion velat. Velat taas johtuvat Roope Ankan synteettisestä juustotehtaasta, joka on johtanut maan talousvaikeuksiin. Roope hyötyy myymällä rehua maahan, eli Roope aina nettoaa.
Aku Ankka ja Venetsian aarre
Aku Ankka uhoaa lähtevänsä Venetsiaan, hän puijaa Roopen mukaan, tyhjänpäiväisessä seikkailussa tullaan tyhjin käsin ja unohdettuna takaisin.
Aku Ankka jalkapallosankarina
Roope haluaa rikkikaivoksen, ja ehtona on jalkapallovoitto. Joukkue kuitenkin häviää. Uudessa tilanteessa pitäisi hävitä, mutta Aku Ankka tekee kaksi maalia ja voittavat.
Aku Ankka on liian nokkela, Aku Ankka ja sääkone ja Aku Ankka ja ilmapotkuri
ovat minusta tarinoita, joista en pidä. Aku Ankka yrittää, mutta epäonnistuu aina.
Myös Karhukopla epäonnistuu ja joutuu vankilaan.
Tämä on ilmestynyt yhdessä ykkösosan kanssa kesällä 2014 uusintapainoksena.
Mikki ja viidakon vaarat, Aku Ankan taskukirja 3.
Tämän luin joskus myöhemmin ja nyt uudestaan. Tämä on myös kolmatta painoskertaa 1980-luvulta ja on puoliksi mustavalkoinen. Minni soimaa Mikkiä Esinäytöksessä siitä, että hänelle riittää kiitos, eikä raha kelpaa, tai sitä ei ole. Albumin lopussa tarinat ovat sulattaneet jäätä ja Mikki suutelee Minniä kädelle. Jaksoissa on konnia, ja Mikki hoitelee ne totuttuun tapaan, ja on Poliisimestari Sisua. Mikki ja viidakkokopla -jutussa Roope Ankka, Aku ja veljenpojat tapaavat viidakossa Mikin ja Hessun. Tässä jutussa suhde rahaan tulee selvästi ilmi. Roopelle raha on aina ja vain mielessä, Mikille taas ihmisten pelastaminen.
Tästä on ilmestynyt uusintapainos tuplana. Kaikki sivut ovat värillisiä.
Roope-sedän raha$afari, Aku Ankan taskukirja 79.
Tämäkin on osin mustavalkoinen, tätä en muista aiemmin lukeneeni. Alkuun Roope ja Kroisos Pennonen osallistuvat Televisio Kolmosen aarrejahtiin, eli kaikkien Amazing Racen ja muiden esinäytöstä esitellään. Milla Magia on lempihahmojani, ja hänen himo Roopen onnenkolikkoon, mutta sitä tässä taskukirjassa ei päästä kokemaan.
Taikaviitan tanssiinkutsu, Aku Ankan taskukirja 80.
Kannessa lukee, että nyt kokonaan väreissä, tämä painos on vuodelta 1999, kun aiemmat ovat 1980-luvun alkupuolelta, ensi painokset lienevät 1970-luvun alusta. Tämä ei ole ensimmäinen Taikaviitta-seikkailu, mutta Taikaviitta, kuten Super-Hessu ovat ne tarinat, joista erityisesti pidän. Pelle Peloton tarjoaa Akulle Taikaviitta varusteet, on pyssyä, josta tulee huonoa rokkia ja on tahmapurkkaa, johon konnat tarttuvat. Eräässä jutussa vankilassa vangit ovat ottaneet vallan, ja käyttävät vankilan autoja Roopen rahojen pois kuskaamiseen ja varastoivat vankilaan.
Nykyisin Aku Ankan taskukirjat ovat tosiaan kokonaan värillisiä ja kansista tulee hienoja kuvioita, kun kerää koko sarjan.
***
Jotta saadaan tämä juttu hyvin runonurkkaan häpeämään linkitetään tähän helmi
Hectorin levyltä Hectorock I eli Sarjakuva-rock, joka on Hectorin omaa tuotantoa
tässä ripoteltuna osa säkeistöistä kommentteineen, se on siis tämä runo-osuus.
Kun Roope on kuollut, ken saakaan sen kaiken?
Nuo pankit ja tehtaat, sen pääoman kaiken?
On Akkari työtön, se päivät vain makaa.
Tuo seikkailu yötön, Iines pyrstöään jakaa!
...
On Roope jo vanha mies, se kohta kai kuolee.
Vaan köyhälän lapset silti näppejään nuolee.
On Mortin ja Vertin vielä huoleton olla,
Kun Mikki on Minnin kanssa aivan täys nolla!
Hei lue taas Ankkaa, mami,
Kun Minni saa lapsen tumman.
On elämä rankkaa, mami,
Ja Mikki saa viestin kumman.
...
Minusta biisinä loistava, riimikuvio on varsin sopivan selkeä kaiken-kaiken, makaa- jakaa, nuolee-kuolee, olla - nolla ja osatoisto mami- tumman, mami-kumman. Riimejä väkevämpää on sanoma, tässä vihjaillaan, että Iineksellä ja Minnillä olisi muutakin elämää, kun mitä sarjakuvassa näytetään. Ankkalinnan tulonjakoon otetaan lisäksi kantaa ja vihjataan lopussa, mitä en kirjannut niihin luokkaristiriitoihin.
Biisi on sanomaltaan varsin osuva, on tosiaan luokkaristiriitoja, joissa Roope on niskan päällä, Mikki ja Aku ovat sangen saamattomia Mikki ja Aku molemmat tyttöystäviensä kanssa, ja työasiat tai raha-asiat voisivat olla paremmin.
Taskukirjojen Mikki hahmosta kyllä pidän, kuten Taikaviitasta, normaali Aku Ankkojen Superhessu on suosikkini.
Yllä olevan kuvan mukaiset jutut ovat hyviä, eli muunnellaan jotain olemassa olevaa tarinaa tässä Maltan haukka on kääntynyt Maltan ankaksi. (Kuva otettu albumin kannesta, siitä johtuu epätarkkuus).
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)