J.R.R Tolkien: Satumaa ja seppä

J.R.R Tolkien: Satumaa ja seppä, 2001, sivumäärä 54, joista mustavalkoisia kuvia kymmenen sivua, Smith of Wootton Major, 1967

Tässä sadussa Iso-Woottonin kylässä vaihtuu mestarikokki. Kylässä vietetään Lasten kestit joka 24:s vuosi. Isoon kakkuun leivotaan sisälle haltioiden taikatähti. Poika, joka sen saa, näkee "taikamaailman". Pojasta varttuu mies, ja seppä, mutta hän näkee myös toisen maailman ja vaeltaa paljon. Hän tutustuu Satumaailmaan ja tapaa sen kuningattareen. Hän saa viestin välitettäväksi Kuninkaalle, joka asuu yllättäen samassa kylässä ...

Tarina oli eheä, ja kuvat hienoja, siinä on paljon tolkienilaista ideaa: mestarikokki lähtee pois kylästä, haltiat, mahtavat miehet ovat vaatimattomissa asuissa ja töissä, ihmiset lähtevät seikkailemaan, ja tulevat takaisin, aika kuluu ja eletään vaatimattomasti ...

Luulisin, että tämän kohderyhmä on Tolkien-fanit, itse kuulun siihen joukkoon  "löyhästi", joten minusta tarina oli mukava ja opettavainen, wikipediankin mukaan se on julkaistu 1967, kun Tolkien kuoli 1973, saman lähteen mukaan tämä olisi julkaistu suomeksi jo 1983. Piirroskuvat lienevät alkuperäisiä.

Kirja on kuin uusi, se on ostettu kirppikseltä hintaa 95 senttiä. Seuraavista asioista lisäpisteitä: kirjan kansi on hieno, paperi hyvälaatuista, kirjan koko on hyvä, lopussa lyhyt luettelo Tolkienin muusta kuvitetusta tuotannosta.

Vihermatto

Asuu rivitalossa naapur jos toinenkin, Jurri niminen kyttis vaimoineen ja katsoo ulos, kuten aina

Hepuli

Tytön Marsalkka-koira kovaa haukkuu

Sen takapuoli kahdesti paukkuu

Saa Jurri hepulin

kun näkee auton renkaassaan ripulin

Sitten hän haukkuu, että kitarisat paukkuu,

Mitä sä duunaat,  du-du-duunaat, mun autoani sä heti puunaat

Marsalkka koira kipittää kotiin, vetää perässään tyttöä, joka miettii

Kyttääjä

Jurri ei relaa

pihalla kun joku pelaa

Pelit hän pilaa

pahan mielen tilaa

Kaikesta jäkättää

ja vielä mäkättää

Mistään ei tykkää

päälle vielä kyttää

 Kevät etenee ruoho kasvaa

Ruohomatto

Jurri aamuin illoin muistaa

kun känniltään käynti luistaa

Savuttavan ruohonleikkurin käyntiin nykiä

ja astmaansa samalla rykiä

Kaljuksi hän nurmimaton kaataa

kaikki tieltään häätää

Aamuisin etupiha

iltapäivisin vuorossa takapiha

Öisin letkusta nurmikolle vettä juoksuttaa

hyönteismyrkkyä päälle tuoksuttaa

hieno on Jurrin piha

ruoho ruskeaa kuin liha

---

Sanojen Seitti kokoelmasta (c) Jokke

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu, Kootut tankarunot

Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu, kootut tankarunot 1960-1982, 320 sivua, Seven pokkari 2011, kuvassa on hintalappu mukana.

Teos on kokoelma Tuomas Anhavan suomentamista tankarunoista.

Tanka-runo on peräisin Japanista, ja nämä runot ovat japanilaisia, nämä ovat suomennettu eri kielistä, ei siis suoraan japanista, runojen käännöksiä on katsottu rinnan ja jonkin verran on ollut japanilaisia analyysejä. Tankarunot on nimeenomaan japanilainen runouden mitta, joka oli minulle ennen tätä teosta varsin outo. Tanka-runo on siis viisirivinen määrättyjä tavuja sisältävä runo, joka kuvaa tunteita. Tankarunot ovat lyhyitä ja kuvailevia

Tanka -sanassa on viisi kirjainta, tanka-runossa on viidellä rivillä 31 tavua riveittäin 5 / 7 / 5 / 7 / 7

Normaalisti kolme ensimmäistä riviä eli säettä muodostaa oman kokonaisuuden ja tauon (ilmeisesti luettaessa) jälkeen tulee täydentävät kaksi säettä.

Tähän en uskalla tekijäoikeussyistä kirjata peräkkäin yhtään koko tankarunoa, mutta ajattelin kirjata muutaman runon alun kolme riviä ja sitten kaksi riviä, voitte katsoa, sopivatko yhteen. Tietenkin tämä on epäeettistä, mutta näyttää mahdollisuuksien määrän.

Toinen asia on hyvä muistaa Suomen kielen ABC-kirja tehtiin 1500-luvulla, tankarunoja on laadittu huomattavasti ennen sitä ajankohtaa, kirjassakin on mainintoja Tanka-antologioista ennen 1000-lukua esim. vuosina 759, 951 ja 997. Japanin kielessä samalla sanalla on eri merkityksiä, eli tämä lisää käännöksen haastetta.

Alkuja
Aurinko laskee,
Aution meren yllä
pilvet kuin liput

Tenji Tenno

Puuskainen tuuli
puhaltaa vuorten yli.
Yöt ovat pitkät.

Ikusa Shinno


Loppuja

Pian nousee taivaalle
kuu täynnä kirkkautta.

Yksin nukun ja kaipaan
Kotiin armaani luokse.

Itse asiassa ensimmäinen loppu kuuluu ensimmäiseen alkuun ja toinen toiseen, näitä ei ole soveliasta "pilkkoa", mutta minusta nämä loput minusta soveltuvat molempiin  alkuihin, mikä todistaa vain sen, että en ymmärrä tankaa.

Tuomas Anhava sen sijaan on ymmärtänyt, suositan kirjaa tankan ystäville.
***
Tuomas Anhavan runoista täällä.

Mikä päivä! Tänään juhlitaan

Mikä päivä! Tänään juhlitaan toimittanut Sanna Hytti ja kuvat Terese Bast on Kirjapajan runokirja, vuodelta 2011, jossa on kuvia ja vanhoja runoja erilaisiin tilaisuuksiin juhliin lähtemiseen, sopii sekä lukea tilaisuuksissa että käy jossain tilaisuuksissa lohduksi tai piristykseksi.

Runoilijoiden rivi on vaikuttava: Paavo Kajander, Eino Leino, V.A Koskenniemi, P. Mustapää, Lauri Pohjanpää, Jaakko Juteini, Aaro Hellaakoski, Eila Kivikk'aho, Katri Vala, L.Onerva, Helvi Hämäläinen, Aila Meriluoto ja uudempaa Tove Janson, Tommy Taberman, Juice ja Claes Anderson, Kari Hotakainen ja vielä uudempaa kuten Petri Tamminen neljäkymmentäkahdeksan runoa.

Teos alkaa Paavo Kajanderilla "Ilo, laulu ja nuoruus ..."Eino Leinolla, vuodelta 1898 "Minä tahdon maljani tyhjentää / kun ensi leivpset laulaa ... välin ollaan Hotakaisen sanoin "Retkimielellä": "Kun lähdet matkaan, ota mukaasi / syvät saappaat/ ... Älä ilmoita lähdöstäsi / etteivät pelkurit ..."

Runoja on moneen tilaisuuteen, teos voi olla hyvä perheessä, jossa halutaan lukea runoja tilaisuuksissa tai kirjoittaa onnittelukortteihin niitä tai muuten vain selailla ja lukea, kaunis kirja hieno teos.

Toisaalta 48 runoa on pian läpikäyty, mutta runot ovat iättömiä, eli ne eivät käytössä kulu, tosin maailmassa on luultavasti se 49:skin runo.

Toukotyöt nykyisin

Keväällä linnut muuttavat pohjoiseen, ja ravitalonaapurit etelään viettäville postimerkinkokoisille takapihoilleen.

Nykyajan toukotyöt

Ruoho kasvaa, vihertää,

rivitalonaapur postimerkkitontillaan ahertaa

Perennat koukkii nyppii

hallantuhoista tasajalkaa hyppii

Selän takia ompi sairaslomalla,

sapatilla pitkällä somalla,

levittää lantaa,

multaa kantaa,

selkään koske ei,

hip hip hei.

--

Sanojen Seitti (c) Jokke

Antti Tuurin Pohjanmaan lehmät

Antti Tuurin Pohjanmaa- filmissä lehmistä ei ole juuri mainintoja.

Pohjanmaa -kirjassa sen sijaan lehmät tai lehmien pito ovat monestikin keskusteluissa.

Teoksessa on viisikymmentäyksi lukua, niin luvussa XX eli kahdennessakymmenennessä luvussa alkaa lehmäkeskustelu, missä äiti ja Sylvi arvostelevat Paavoa, jolla ei ole enää lehmiä vaan kettuja ja ilmeisesti sikala.

"Äiti ja Sylvi rupesivat siitä Paavolle motkottamaan ...

"tämä talo kenenkään muun isännän aikana ei vielä lehmätönnä päivää nähnyt... Paavo vedätti taloon maidot osuuskaupan ruokapuolelta   .. ei ikinä anteeksi antanut"

Paavo antaa täyslaidallisen takaisin

-minkälaisella vaivalla taloa oli ennenvanhaan pidetty, lehmät oli lypsetty käsipelillä ja niitä oli passattu, ettei siinä ollut työn iloa eikä hetken rauhaa ...
-Jos talossa olisi nyt kaksikymmentä lehmää ja vaikka minkälaiset koneet, monikaan ei joutaisi istua tuvassa ...
... ja mikä kaikesta oli palkkana; maidon hinnasta saatin tapella joka jumalan vuosi, maanviljelijöitä haukuttiin isänmaan pettureiksi ...
Paavo sanoi, että oli saanut lehmistä niin tarpeekseen, ettei enää voinut syödä lehmän lihaakaan ja oli ajatellut lopettaa voin käytönkin ja siirtyä .... jääkaappimargariiniin (margariinista on teoksesa rankka toteamus, jota en kirjaa tähän) ... juotavaksi hän oli ajatellut ottaa pelkästään punaviinin 
Äiti ja Sylvi sanoivat, että heille Paavon oli turha lehmistä saarnata ... talolle oli häpeä, että maito piti hakea osuuskaupasta

Asiaan palataan vielä tanssiaisten yhteydessä, jossa puhutaan sonnan luomisesta ja navettasaappaiden vaihtamisesta. Kirja kertoo heinäkuun viikonlopusta vuonna 1978, jolloin Saaran kotitalolla tehdään heinätöitä. Tilalla on lehmiä, jota varten heinää tehdään. Myös Saara joutuu (tai pääsee :) navettatöihin (luomaan lantaa =).

Valmistuneelle ylioppilaalle

Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus

pian lauletaan, vaikka lukio meni vähän sumus

alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo
alussa seisoi kyllä järki ja opiskelut

tuli hylsyä, ja nelosta
alkoi harmittaa, suoritin kursseja vain pelosta

loppui maltti, sitten itseluottamus, lopulta voimat
melkein!

innostuin, kiinnostuin, syvennyin
harjoittelin, vahvistuin

äiti saa pian keittää kahvit koko suvulle
mummi paistaa pullat, kummi halii, tie on auki jatkoluvulle

Tieto lisääntyi, mutta viisastuinko?

Luulen, että opin lukiossa jotain myös elämästä?

Vaikka otin siipeeni,
niin ne ne eivät koskaan katkenneet

(runo itse itselle, tämä saa toiselle vaihtamalla esim. suoritin muotoon suoritit, mutta ei ehkä kannata :)

***
Onnitteluruno

Lauloimme Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin

Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait

Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii

oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait

Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan

Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme

***
Värssyjä onnittelukorttiin tai muuten :)

Kun on älliä
saa pelkkiä älliä
****

Oppia elämään hait
ammattiosaamista sait
Onnea valmistuneelle
***
Ylioppilaslakki on yleissivistyksen kruunu
valkoinen symboloi tiedon puhtautta
***
Anna tiedonjanon johtaa sinua
Lyyra hohtakoon kun on vaikeaa
***
Lauloit Gaudeamus igiturin
Onnittelut ylioppilas (kuuden :) laudaturin
***
Ylioppilaslakki on lukion kruunu
kultakutreillesi sen sait
***
Lyyra hohtaa
Silmäsi tuikkii
Onnea ylioppilaalle
***
oppia eämään hait
viisautta, yleissivistystä sait
Onnea ylioppilaalle
***
Olkoon opintiesi antoisa ja avartuva
Tämä hetki on kuitenkin onnen ja juhlan
Kohottakaamme Ylioppilaalle maljamme
Onnea ylioppilaalle
***
Kouluun jää knopit
Työelämään opit
***

Erilaisia ylioppilaita  voi olla monen tyyppisiä. 

Kirjoituksista voi saada seuraavia arvosanoja ovat l, e, m c, b, a ja hylätty i.

Hyvät, mutta tylsät paperit ovat llllllll, kiinnostavampia ovat seuraavat

abba (kansainvälinen musikaalinen ylioppilas)
ebba
mamma (isoäitikin voi olla ylioppilas)
babba (ja isoisä)
cacca (kirjoitukset eivät häävisti menneet)
lacca (lakkaa päälle, ennen ei ollut edes m- eikä e-arvosanaa oli vain l, c ja a sekä i)
lallallaa (kirjoittanut yhdeksän ainetta)
lellellee (aika hyvät paperit)
calle (kallelle hyvät paperit)
macee (on makeeta olla ylioppilas)
macce (hyvä Markku)
amme (luin kirjoituksiin kylvyssä)
alla (kaikista voi tulla ylioppilaita)
allacca (hyvin allakoitu, on hyvin suunniteltu ja puoliksi läpäisty)
mellacca (tulee mellakka, pojastahan tuli ylioppilas)
cama
bell (kilistetään kelloa)
bella (hän on niin kaunis ylioppilas)
lama (1990-luvun alun ylioppilas)
leea

Nämä voi kompensaatiolla päästä läpi
alli
malli (minusta stubbilla on tällainen todistus, reaali oli minusta i ja kielet ällilä)
ammi
emmi
mica (micasta tuli ylioppilas)
micaela
lalli
elli
lelli
lacci (tälläkin pitäisi lakki irrota)
illa (päässee läpi vaikka huonoa tekee)
lilla (maasta se pienikin ylioppilaaksi ponnistaa)
lillac
lima
eicca
milla (milla sä sait lakin)

Näistä ei ehkä tullut ylioppilaita
illi
illa (pahaa tekee)
alli
lilli
liima
miila
iili
mimmi
bibi (olin sairas kirjoitusten aikana)
Toivotaan syksyllä parempaa onnea.