 |
| Kirjan kannet, ja kuvitteelllinen kultainen päivien ketju |
R.F Delderfield: Päivien kultainen ketju, To Serve Them All My Days, 1972, suomeksi Karisto 1982, 527 sivua, teoksesta bloggaus Jokken kirjanurkan puolella täällä.
Pääpaino teoksessa on Bamfylden sisäoppilaitos ja sen toimintamekanismi ja yhteishenki, mutta tässä avio- ja avosuhteista
***
ROMAANIN RAKKAUSSUHTEISTA
Romaanissa tarkastellaan päähenkilön David Powlett-Jonesin avioliittoa ja avosuhteita jokseenkin teennäisesti, mutta muut huomiot parisuhteista ja rakkaudesta ovat jokseenkin osuvia. Kirjan suurin anti on koulumaailman kuvaus. Tämä tarkoittaa, että Davidin naisasiat ovat minusta väkisinkeksittyjä lisiä, ja pönkittävät Davidin miehuullisuutta ja hienoutta ihmisenä ja miehenä.
Piilotin postauksen tänne, sillä postauksessa on pakko kosketella intiimejä asioita, mitä Kirjanurkan puolella ei tapahdu. Myös kirjan juonta joudun avaamaan.
Kirjan päähenkilö David Powlett-Jones haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa pahoin. Hän toipuu Bamfylden opinahjossa, jossa alkaa opettaa. Paikassa on pääosin miesopettajia, ja oppilaina vain poikia. Monet opettajat ovat poikamiehiä. (kuten myös Potterin käymässä Tylypahkassa: Kalkaros, Orave, Lockhardt, Dumbledore, ...).
David tapaa juna-asemalla elämänsä naisen Elizabethin, joka tekee iskuyrityksen heittämällä lakkinsa, ja tutustuu Davidiin, johon rakastuu. Davidilla on vaikeaa haavoittumisensa kanssa, ja hän epäilee jopa mieskuntoaan, ja kysyy lääkäriltä mielipidettä. Lääkäri vakuuttaa luonnon hoitavan asian ja niiin käykin häiden jälkeen, joskin juuri hääyönä Bethillä on juuri paha aika kuukaudessa, mutta puhumalla asiat selviävät ja sen jälkeen muutenkin lakanahommat luistavat. Suhteen alussa David oli 22-vuotias, Beth 19-vuotias. He ovat walesilaisia, sodan aikana Beth on ollut sairaalassa töissä. Seurustelupuheet tuntuvat myös hyvin teennäisiltä. Beth kertoo lähentelyistä, mutta toteaa olevansa "koskematon", joten avioauvo voi alkaa puhtaalta pöydältä. Koen tämän varsin puritaaniseksi.
Pika-avioitumista seuraa pikaraskaus, ja Beth synnyttää kaksoset Joanin ja Gracen. Davidin ja Bethin avioliitto on auvoinen ja ihana, Beth on kunnon reipas perhetyttö, osaa tehdä miehensä onnelliseksi, hoitaa kodin, on aloitteellinen ja kaikkia rakastava, ja älykäs ja vielä tietenkin uskollinen ja rakastava. Beth osaa vieläpä neuvoa Davidia vaikeissa pedagogisissa tilanteissa ja ristiriidoissa kollegoiden kanssa. Kaikki ihanuus päättyy joskus, tässä karmean autokolarin jälkeen, David on nuori leski ja yksinhuoltaja, josta yksinhuoltajuutta ei käsitellä, eikä juuri kaipuutakaan.
Kiinnostavampaa suhteiden tarkastelu on muiden opettajien keskuudessa. Howarth konservatiivinen opettaja, joka on ollut toivottomasti rakastunut nuorena Amy Crispin -nimisen tyttöön, mutta rohkeus ei riittänyt kihloja pidemmälle ja armas valitsi pörssivälittäjän. Avioliitto oli onneton, joka ilmeni testamentin yhteydessä. Howarth on jäänyt poikamieheksi ja on kärttyisänä koulussa vuodesta toiseen. Loma-aikoina hän vierailee Lontoossa erään kapakkatytön luona oletettavasti tekemässä "sitä". Tämä tuntuu minusta jo paljon enemmän realismilta, kuin Davidin ja Bethin traagisen onnellinen avioauvo. Howarth suree olettamustaan, että Amy on ollut pohjattoman onneton avioliitossaan, vaikka rahasta ei ollut pula, ja oli pojankin äiti.
Algernon (Algy) Herries koulun rehtorin lapsetonta avioliittoa kuvataan rivien välissä. Hän on hyvin onnellinen vaimonsa kanssa, ja erikoinen pedagogi (tulee mieleen Dumbledore). Hänen koko elämäntehtävänsä on koulun menestys, Pojat ovat hänen poikiaan. Avioliitto on onnellinen lapsettomuudesta huolimatta, vaikka vaimo on toivonut kovasti pienokaisia. Herriesin kotona vaimo on enemmän olkapää ja pullan leipoja, mutta avioliitto toimii.
David suree auto-onnettomuutta useita vuosia. Käy niin, että hän eräällä lomalla tapaa koulun entisen naisopettajan Julia Darbyshiren, jonka toimiin hän puuttui (pelasti erään kiusallisen tilanteen, missä 17-vuotias poika olisi saattanut solmia intiimin suhteen opettajaan). Julian mies vammautui sodassa pahoin ja nyt myös Julia oli leski. Julialla on ollut joitain suhteita, joista hän avoimesti puhuu Davidille, mikä minusta tuntuu epäuskottavalta puritaanisessa Englannissa 1920-luvulla. Davidin kanssa kuhertelu johtaa pidemmälle ja heidän välilleen leimahtaa intohimon liekki, ja taas lakanat pöllyävät koko kesäloman, David kosii Juliaa, mutta tämä antaa rukkaset. Selittää, että David on niin hieno mies, ja hyvä rakastaja, mutta hän on liikaa kiintynyt työhönsä. Julia menee työasioissa Amerikkaan ja avioituu työnantajansa kanssa. Tähän liittyy myöhempiä juonen käänteitä, joita en avaa.
David jää koululle, jonne valitaan kontrollifriikkirehtori nihilistinen Alcock, joka vaikuttaa spartalaiselta, mutta on ollut luultavasti naimisissa, koska hänellä on kaksi poikaa. David puolestaan tapaa eräällä lomalla työväenpuolueessa olevan Christine Forster nimisen nuoren rouvan, jonka mies on katolinen, mutta joka on jättänyt vaimonsa Englantiin, asuen itse Quebegissä. Eräiden vaiheiden jälkeen Davidin ja Christinen välille syntyy (taas) intohimoinen suhde, jossa Christine kehuu Davidin sänkyominaisuuksia, ja avautuu omasta avioliitostaan, kuolleena syntyneestä lapsestaan ja aviomiehen haluttomuudesta käyttää mitään ehkäisyä. Tämä suhde kehittyy osin epäsuotuisasti johtuen Christinen politikon urasta ja paineista siinä. Christine muuttaa Kanadaan. Hän tulee takaisin muutaman vuoden päästä - ja toteaa- minulla ei ollut ketään toista Kanadassa, ja ilmoittaa että tarvitsee vain kosketusta. Avioero on selvä, ja Gracen kanssa synkkaa, hän ei siis lynkkaa, giftikseen mennään, ja lopulta Chris saa Davidile pojan ja jättää politiikan, ja ahkeroi koulussa. Grace menee naimisiin, joten varsin konservatiivinen ja sovinnainen teos on.
Yllä olevat katkelmat riittävät paljastamaan olennaisen.
Davidiin liitetyt sänkykamariseikkailut tuntuvat teennäiseltä ja ovat minusta epäuskottavia. Davidilla näitä tapahtumia ei totta vie ole paljon lukumääräisesti, mutta kirjailijan kuvauksen mukaan laatu todella korvaa määrän eli selibaattia suositaan "väliajoilla".
Sen sijaan kaikki muu aviotoiminta, mikä on kuvattu hienovaraisesti koulun tai muiden tapahtumien kautta antaa paremman kuvan avioliitosta, yksin jäämisestä, rakkaudesta, kaipuusta, lapsien saamisesta, lapsettomuudesta. Jopa avioeroa käsitellään koulun opiskelijoiden kautta. Vaikka ollaan sisäoppilaitoksessa tai juuri sen takia avioero haavoittaa lapsia syvästi. Ilmeisesti avioero ei tuolloin ole ollut kovinkaan yleinen. Erään opiskelijan äiti on julkkis, jonka rakkausseikkailuja kuvataan skandaalilehdissä, tästä poika joutuu paljon kärsimään, mutta selviää.
*
**
***
****
*****
Osallistun tällä postauksella Sinisen linnan kirjaston Marian avioliittojuonitteluhaasteeseen täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti