Frédéric Mistral (1830 - 1914) oli provencelainen runoilija, wikipedian mukaan hänen kirjoituskielensä on oksitaania. Aale Tynnin Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -teos puhuu uusprovencesta, ja mainitsee sen antiikin jälkeen ensimmäiseksi eurooppalaiseksi sivistyskieleksi. Mistralin pääteos on saman lähteen mukaan kyläeepos Miréio, joka kertoo: Miréion ja Vincén rakkaustarinan, joka päättyy morsiamen kuolemaan, mutta ihanaiseen näkyyn.
Jonka lopusta lainaus teoksesta Kaksikymmentäyksi nobel-runoilijaa.
Kai tähtösen mä löydän, jolla rakastaa
vapaasti kaksi lasta saisi.
Mi soi? - Kuin urut humajaisi -
Ja niinkuin uneen uinahtaisi
pään käänsi syvään huoaten hän pois ja maa jäi taa.
(suomentanut Saimi Harmaja)
Gutenbergissä runo Le Poème du Rhône on ranskaksi ja provenceksi, laitan muutaman ensimmäisen rivin, kielitieteilijät voivat tehdä vertailujaan.
Le Poème du Rhône
Dès la prime aube, vont partir de Lyon
les voiturins qui règnent sur le Rhône.
C'est une race d'hommes robustement musclée,
Lou Pouèmo dóu Rose
Van parti de Lioun à la primo aubo
Li veiturin que règnon sus lou Rose.
Es uno raço d'ome caloussudo,
Hieno runoilija, jonka voittoa Nobel-palkinto sivuilla perustellaan näin ja sisältää viittauksen provencelaisuuteen.
"in recognition of the fresh originality and true inspiration of his poetic production, which faithfully reflects the natural scenery and native spirit of his people, and, in addition, his significant work as a Provençal philologist"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti