Shakespearen Macbethissa rouva herraans' yllyttää ilkityöhön

Agatha Christien Kurpitsajuhlassa (wsoy 1970  suomentanut Anna-Liisa Laine, sivu ss 219-220/ 227) viitataan lady Macbethiin seuraavasti "Olen aina miettinyt millainen nainen lady Macbeth oikeastaan oli. ... Hän oli kaunis nainen - tarmokas ja etevä - synnynnäinen johtaja - yllättävän hyvä näyttelijä".

Niin millainen nainen lady Macbeth on tai oli? Sitä varten oli pakko lukea koko näytelmä. Myös Christien Kissa kyyhkyslakassa viitataan lady Macbethiin.

*****
Shakespearen Macbeth on lyhyt näytelmä.
Macbeth palaa taistelutantereelta voitokkaana, ja Banquon kanssa kuulevat noitien ennustuksen, että Macbeth kruunataan kuninkaaksi ja niin ikään Banquon jälkeläinen.

Ennustukset toteuttavat itsensä.

Macbeth päästää ilmat vanhasta kuninkaasta.

Lady Macbeth yllyttää siippaansa murhatalkoisiin ja nukuttaa vartijat.

Shakespeare: Macbeth, Kajanderin suomennos 1885:

Lady Macbeth:
Omissa silmissäsi pelkur' olla
Ja sanoa kuin kissa tarinassa:
"Tekisin, jos vaan uskaltaisin."
Macbeth:
Vaiti!
Kaikk' uskallan ma, mitä sopii miehen;
Ken enemp' uskaltaa, ei ole mies.
Lady Macbeth:
Mik' elukka sun pani aikees mulle
Ilmaisemaan? Kun sen sa uskalsit,
Sin' olit mies; ja jos vaan uskaltaisit
Enempää olla, kuin mit' olit, oisit
Enemmän vielä mies. Ei aikaa silloin,
... jonkin aikaa myöhemmin ....
Lady Macbeth:
Mi heidät juovutti, mun rohkaisi;
Mi heidät sammutti, mun tulistutti. —

Macbeth salaa tekonsa ja syy vieritetään muualle. Murhatalkoot jatkuvat ja Banquo ja hänen poikansa ovat seuraavaksi vuorossa. Jälkikasvu pääsee pakenemaan murhamiehiä. Mutta murhatalkoot vielä jatkuvat, Macduff säästyy, mutta perhe ei.

Viidennessä näytöksessä koittaa lady Macbethin loppu. Hän kuivapesee käsiään tuntitolkulla, kädet haisevat kuitenkin vereltä. Mitään ulkopuolista kuoleman aiheuttajaa ei ole. Akka sekoaa.

Macbeth saa tietoonsa ladyn kuoleman, ja Kajanderin mukaan

Seyton:
Kuningatar on kuollut, hyvä herra.

Macbeth:
Hän olis saanut toiste kuolla; aikaa
Kyll' olis ollut sille sanomalle. —
Huomenna, huomenna ja huomenna!
Näin päivä päivält' aika vitkaan mataa
Elämän kirjan viime tavuun asti.
Jokainen eilispäivä synkkään hautaan
On narrin vienyt. Sammu, pikku tuohus!
Elämä vaan on varjo kulkevainen,
Näyttelijä-raukka, joka näyttämöllä
Rajuupi aikansa ja katoo sitten;
Tarina on se, hupsun tarinoima,
Täynn' ilmaa, tulta, mutta mieltä vailla. —
(Sanantuoja tulee.)
Sa kieltäs tulet pieksemään; no, joutuun!

Macbethin vastainen liittouma voittaa ja näytelmän lopussa Macduff kantaa Macbethin päätä.

****

Agatha Christie (1890-1976)  käyttää siis varsin voimakkaita vertauksia, lady Macbethin lisäksi hän viittaa monesti Yagoon, joka esiintyy Shakespearen Othellossa.

Christien dekkarien lukija saa päätellä ovatko henkilöt todella niin pahoja kuin esikuvansa.