Anni Polva: Tule ja puserra

Anni Polva: Tule ja puserra

Anni Polva (1915 - 2003) on kuulu Tiina-kirjojen kirjoittaja, tiinoista bloggaukset täällä ja täällä.

Polva kirjoitti myös "aikuisille" suunnattua materiaalia, josta näytteenä on vuodelta 1974 Tule ja puserra, joka on julkaistu 1979 myös nimellä Kohtalokas lomamatka.
***
Juoni on seuraavanlainen:
Päähenkilö Riitta asuu tätinsä luona, jonka tyköä lähtee teennäisen kirjeenvaihtosotkun vuoksi. Hän muuttaa asumaan parin työ- ja tyttökaverinsa kanssa ahtaaseen asuntoon, jossa nukkuu lähinnä kylpyhuoneessa, ei sentään voikilossa, kuten Mikko Saarela riimitteli.

Tyttötriolla on heilansa Arjalla Eino, Liinalla Ilmo sekä Riitalla Harri, joka osoittautuu varsin petolliseksi. Riitalla kihlaus- ja häähaaveet kariutuvat, ja myös matkahaaveet. Töistä mukava, mutta parrakas Timo ehdottaa kotimaan lomamatkaa autolla, yöpyisivät teltassa ja makuupusseissa. Asiassa on mutkansa: Timo seurustelee Kisun kanssa, eikä Riitta pidä partaisista miehistä. Timokin uskoo Riitan olevan rakastunut, koska miehen suuri filosofinen oivallus kuuluu "ei rakkatta voi saksilla katkaista. Nips noin vain". Lomamatka alkaa epäonnisissa merkeissä, auto juuttuu kiinni, makuupussin vetoketju ei aukea, koira repii housut, mutta luonnollisesti mikään ei ikuista ei edes epäonni, vaikka miltei koko loma kuluu pikkuhaaverien ja kinastelun varjossa, Harri kuitenkin unohtuu ja Pentti pyrkii apajille, mutta Timo kummasti mustasukkaistuu, varsinkin kun soittaa heilalleen Kisulle.

Anni Polvan kirjoissa juodaan miltei koko ajan kahvia. Sitten tapahtuu pahin takaisku, kahvi loppuu tykkänään, onneksi sitä saadaan kaupasta lisää. Toiseksi viimeisellä sivulla vanha rakkaus on kahleistaan vapaa, ja mahdollisuus uuteen auvoon on olemassa.  Riitta voikin todeta "tule lähemmäksi ja puserra. Rutista ja suutele", eli miehen ei siis tarvitse rutista vaan voi rutistaa, joskin vaatteet ovat luonnollisesti päällä.

Kuten Tiina-kirjoissakin, kahvin juonti tuntuu olevan tärkein elämän rutiini. Pannukahvi porisee liedellä, ja joko kahvia keitetään, juodaan, tai pois korjataan. Koirat tuntuvat olevan kiusankappaleita, jotka haukkumisen lisäksi myös purevat. Timokin pystyttää teltan tässäkin kirjassa väärään paikkaan, kuten Tiina ja Juha uivat joskus väärässä paikassa. Kenkäongelmia on.

Teoksen seurustelu- ja työkuviot eivät tunnu 1970-luvun alun meiningiltä vaan lähinnä 1950-luvun (tai 1930-luvun) Suomi-filmien meiningiltä. Naiskuvaakin pohditaan "Se venytteli nautinnollisesti uhkeita muotojaan jotka pursuivat ulos pienistä pikineistä ja kumartui sitten ravistamaan teltan ovea".

Luultavasti pojasta polvi paranee, ja Polvasta tyttö, ainakin Tiina-kirjoista, jotka tähän verrattuna olivat hyviä ja opettavaisiakin. Minusta Tule ja puserra -teoksen  asenteet ovat jäykän konservatiivisia, ja kaikesta herttaisuudestaan ja luultavasti humoristisuudestaan huolimatta teos jättää hieman teennäisen jälkimaun. Kansikuvakin on minusta äitelän imelä.