Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä

Reijo Mäen novellikirjailija Luusalmi: Siivellä eläjä, Otava 2015, sivumäärä 191.

Takakannen mukaan Siivellä eläjä -teoksen kirjoittaja ei ole Reijo Mäki, mikä mielikuva tulee helposti  kirjan kannesta ja osasta tekstiäkin. Mäen itsensä tekemäksi teos on liian laimea, liian kiltti ja velloo lutuisasti luuseri Luusalmen arjessa.

Kirjan teksti ja teemat olivat tavallaan oivaltavia, mutta minulle ei välittynyt kirjasta oikein mitään tunnetta ei edes ärtymystä, kaikki tuli suodattimen läpi, kirja ei ollut hauska eikä edes ilkeä.

Siivellä eläjä haahuilee Vareksen hahmojen ja miljöön keskellä, se kertoo harhaisen novellikirjailija Luusalmen enkelikokemuksista, viinaharhoissaan hän kirjoittaa tätä Siivellä eläjä -parisuhdeopasta yhdessä viinapörriäisten Metatronin, Pitkäkorvan, Domen sekä Leijonankidan kanssa. Voi tuntua hauskalta, mutta voin vilpittömästi vakuuttaa, että kertaakaan en edes meinannut nauraa, eikä kyllä itkettänytkään, Juha Vuorinen on juopon nykymiehen kuvaajana Suomen ykkönen.

Turun katuja ja ravintoloita luetellaan. Parhaiten tunnen Runosmäen Pirunpellon. Olen käynyt paikalla suunnistaessani lukuisia kertoja ensimmäisellä kerralla tosin loppusyksystä pimeällä ilman lamppua, ilman karttaa ja kompassia kävellen, pirunpeltoa en silloin hahmottanut. lähdin vain kyltin mukaan enkä tajunnut pimeyden tulevan ja kivikkojen paljoutta..

Paikalla on siis paljon kiviä, epäilen, että Luusalmen tapainen juoppo edes eksyisi moiseen paikkaan, koska kuten korkeuskäyristä selviää pitää hieman kiivetä ja kivissä löytyy.

Siivellä eläjä -teoksessa on näitä parisuhdeohjeita isolla ja mustalla tekstillä.  Ensimmäinen lainaus sivulta 75:

Jos haluat nähdä enkelin, älä leiki

salapoliisia, salaista agenttia äläkä

yksityisetsivää. Odota kärsivällisesti.

Kuuntele

Kirjassa on kuivia viitteitä Bond-elokuviin, joista yksi viite on tummennettukin sivulla 91:

Elät kahdesti

Filmin nimi on siis Elät vain kahdesti.

Sivulla 121 on näitä alatyylin juttuja

Kun menet naisesi tyköön

älä unohda kumisukkaa

Lopussa Luusalmi selviää, ja höpisee etelään lähdöstä, jonne Reijo Mäen Tulivuoressakin esiintyvä Wellu Komppa yhdessä luottotoimittajansa Dandy Wileniuksen kanssa on suunnannut "ginivalkoisin siivin".

Luin pari arviota netistä, ne olivat varsin neutraaleja tai myönteisiä

Takakannessakin lukee "syvähenkiseksi viisaudeksi naamioitu huumori iskee lukijaan kuin tarjottimellinen Talonmiehen vapaapäiviä". Minusta tässä ei ollut syvähenkistä viisautta ilmeisesti olen liian pinnallinen idiootti tajutakseni tätä syvällistä viisautta.

Ostin kirjan kovakantisena.