August Engelbrekt Ahlqvist, Projekt Lönnrotissa olleen elämänkerran mukaan syntyi Kuopiossa 7.81826 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1844. Wikipediassa hänen nimensä on muodossa Karl August Engelbrekt Ahlqvist, hän toimi kirjailijana nimellä A. Oksanen. Ahlqvist kuoli 1889. Hän oli perustamassa Suometarta ja Kieletärtä, ja tutki sumalaisugrilaisia kieliä ja väitteli filosofian tohtoriksi. Ahlqvistilla oli maineikas ura.
Hän haukkui myös Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, mistä teosta hänet ehkä parhaiten nykyisin muistetaan.
Ahlqvist tuo Aleksis Kiven kriitikko oli myös lyyrikko tai kirjoitti runoja
Tässä on näyte Ahlqvistin hänen kyvyistään A.Oksasen runo Suomen valta
Suomen valta.
Nonse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss' on suoja Suomenmaan:
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalaisen kuokka, aura
Kyntäneet on Suomenmaan;
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss' ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihoillisen maastansa;
Suomalain' siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
Siin' on, Suomalainen, mahti,
Jok' ei oo kenenkään muun,
Sillä maalla sie oot vahti;
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, riennä, Suomen kieli,
Korkealle kaikumaan!
Minusta ei yllä mitenkään Aleksi Kiven tasolle, tässä on hyvin paljon turhaa toistoa ja arvattavia riimipareja kuten, kieli/mieli, aura/kaura, esti/kesti, lahti/mahti/vahti puuttuu enää vain sahti ja rahti sekä tahti. Tässä runossa viitattaneen Kalevalaan, sillä puhutaan Väinön kansasta, lisäksi puhutaan Äänisjärvestä ja Vienansuusta. Agraariyhteiskuntaa paljolti ihannoidaan.
Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa
Suomenmaa, Aleksis Kivi
Vastaavasti Aleksis KIven runossa Suomenmaa liikutaan samoissa teemoissa
Suomenmaa, Aleksis Kivi
Maa kunnasten ja laaksoen,
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?
Mi on tuo kaunoinen?
Tuo hohtees kesäpäivien,
Tuo loistees pohjan tulien,
Tää talven, suven ihana,
Mi onpi soma maa?
Siel tuhansissa järvissä
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.
Yön tähdet kimmeltää
Ja kanteleitten pauhina
Siel kaikuu ympär kallioi
Ja kultanummen hongat soi:
Se onpi Suomenmaa.
En millonkan mä unohtas
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.
Sun lempeet taivastas,
En tulta heljän aurinkos,
En kirkast kuuta kuusistos,
En kaskiesi sauvua
Päin pilviin nousevaa.
Oil monta näissä laaksoissa
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.
Tok' aikaa ankaraa,
Kun yöseen halla hyyrteinen
Vei vainiomme viljasen;
Mut toivon aamu, toivon työ
Taas poisti halla-yön.
Viel monta näissä laaksoissa
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.
On käynyt kauhua,
Kun sota surman, kuolon toi
Ja tanner miesten verta joi;
Mut sankarien kunnian
Sai Suomi loistavan.
Nyt ihanainen, kallis maa
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!
On meidän ainiaan;
Tuos aaltoileva peltomme,
Tuos viherjäinen niittumme,
Tuos metsiemme jylhä yö
Ja meriemme vyö!
Tuon lehtimetsän kaikunaa
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!
Mi autuus kuultella,
Kun valjetessa aamuisen
Siel pauhaa torvi paimenen,
Tai koska laulain laaksossa
Käy impi iltana!
Mi autuus helmaas nukkua,
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!
Sä uniemme maa,
Sä kehtomme, sä hautamme,
Sä aina uusi toivomme,
Oi Suomenniemi kaunoinen,
Sä ijankaikkinen!
Minusta runon sävy on kauniimpi
A. Oksasen Valtiollista -runon pari ensimmäistä säkeistöä ovat minusta jokseenkin asenteellista, joka tietenkin selittyy osin aikakauden paineilla ja kielikeskustelulla, luultavasti Ahlqvist sen takia runoili Oksasena ja suomeksi.
Valtiollista (A.Oksanen)
Sä, suora Suomen mies;
Hän viekastaa ja pettää,
Vaikk' ystävyksiä on;
Hän kielen sulta sorti,
Ol' sortaa mielenkin;
Äl' usko Ruotsalaista,
Sä, suora Suomen mies!"
Kyykäärmehet näin kuiskaa
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.
Nyt Suomen korvahan;
Min sadat vuodet liitti,
Sen syövät irralleen. --
Pois, väärät viettelijät!
Ei käy se koskaan niin!
Niin Suomen mies ei luovu
Vanhasta veljestään.
Yläkuvassa on kivi sekä oksia, kivi on kestävämpiä kuin oksa, jota minusta ruotsinkielessä vastaa sana kvist tai qvist. Alempana on ensipäiväkuori ja postimerkki, historia on Kiven,
Minusta Suomeen mahtuu hyvin kaksi kansalliskieltä suomi ja ruotsi sekä suomalaiseen lyyrikkokaartiin sekä A. Oksanen että Aleksis Kivi ja Suomeen sekä August Ahlqvist että Alexis Stenvall.
Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.
*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.
Minusta kuitenkin Kiven Seitsemän veljestä on lyyrisin suomenkielinen teos, vaikka romaani onkin ja vaikka Ahlqvist häntä tylyttikin.
*****
Aleksis Kivi (1834 - 1872 oli tunnettu Seitsemästä veljeksestä, joka on blogattu TÄÄLLÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti